 |
| Kiitos Merjalle upeasta kuvasta! ♥ |
Enkelini ovat olleet poissa viereltäni nyt muutaman viikon. He ovat selkeästi halunneet antaa minulle hetkeksi tilaa hengittää ja harjoittaa itsetutkiskelua ilman, että ovat koko ajan säätämässä ja neuvomassa väliin. Yleensä on niin, että kun pääsen Intiaan, niin he loittonevat hetkeksi, ja tulevat sitten takaisin. Mutta nyt he ovat vieläkin karkuteillä. Samalla itselläni on kuitenkin hyvin levollinen ja tasapainoinen olo. Tuntuu niin kuin minulle olisi tehty uusi linjaus, jossa saan olla entistä suoremmassa yhteydessä suoraan alkulähteeseen.
Eilen pidimme enkeli-illan Seinäjoella. Minua pikkuisen hirvitti etukäteen, että mitä siitä mahtaa tulla, kun enkeleitä ei tosiaan näy mailla ei halmeilla. Olen kuitenkin jo oppinut luottamaan, että illat eivät koskaan ole minun käsissäni, vaan ne sujuvat aina korkeamman tahdon mukaisesti. Minun tehtäväni on vain pysytellä mahdollisimman kuuliaisena sille ohjaukselle, jota saan osakseni. Aloittaessani alustamaan iltaa, tapahtui jotain odottamatonta, jota sulattelen vieläkin. Sen sijaan, että olisin kokenut kanavoivani viestiä enkeleiltä, minusta tuntuikin, kuin puhuisin suoraan alkulähteen suulla. Totta vieköön pelästyin sitä itsekin. Pelästyin sitä, miten voimallisia sanoja kuulin itseni puhuvan, ja miten tuntui, että enkelit ovat pelkkiä matkustajia tässä koko paletissa. Samalla kun kuulin itseni puhuvan ihmisille, olin koko ajan antennit pystyssä enkeleille ja kyselin, että mitä tässä nyt tapahtuu. Pyysin jopa anteeksi, että niin törkeästi kävelen heidän ylitseen. Mutta he pysyivät vaiti ja taka-alalla. Korkeintaan pystyin aistimaan hiljaisen, hyväksyvän, isällisen nyökkäyksen takanani. Samalla kuulin itseni puhuvan ihmisille, että enkelit ja oppaat voivat olla meille erittäin tärkeitä apujoukkoja matkallamme takaisin Kotiin, mutta tasan siihen heidän osuutensa polullamme sitten rajoittuukin. He ovat "vain" auttajia ja sanansaattajia, ja lopullinen tähtäimemme on Jumalassa. Henkilökohtaisia viestejä välittäessäni enkelit tulivat lopulta hetkeksi lähemmäksi - vain perääntyäkseen taas kotiin päästessäni kauemmaksi.
Kirjoittaessani kirjaa enkelit ovat tuoneet tätä aihetta minulle jatkuvasti, joten sinällään se ei ollut minulle uusi asia. En vain ollut kokenut sitä näin konkreettisesti vielä enkeli-illoissa enkä kanavoidessani viestejä. Enkelit ovat tahtoneet varmistaa, että heitä ei nosteta tulevaan kirjaankaan miksikään autuaaksitekeviksi valo-olennoiksi, vaan olen saanut ihmeellisesti kokea, että mitä pidemmälle kirjan kanssa pääsen, sitä suorempaan yhteyteen he ovat saattaneet minua alkulähteen kanssa. Ja niin tietenkin kuuluukin olla. Meidän jokaisen päämäärä on lopulta löytää voima, rohkeus ja rakkaus itsestämme ja tulla vahvaksi omassa yhteydessämme Jumalaan. Kenenkään muiden kengillä emme voi kävellä, ei edes enkelten. Mutta he ovat olleet mm.minulle aivan loistavia auttajia opetellessani avautumaan valon polulle, tuoden valtavaa selkeyttä asioihin ja valaen rakkauden ja myötätunnon siemeniä sydämeeni, jotta uskaltaisin kohdata sen, kuka oikeasti olen. Siinä tehtävässä he ovat kerrassaan huikeita, ja siihenhän heidät on alunperin luotukin.
Tänään istuin paikallisen kahvila-ravintolan parkkipaikalla ja odotin veljeäni saapuvaksi. Siinä odotellessa minulle sanottiin, että minun pitäisi viedä ystävälleni tuliaisia. Minä ihmettelin, että mitä ihmeen tuliaisia tässä nyt pitäisi viedä, juurihan me kaksi tuntia sitten näimme. Kuluu kaksi minuuttia, kun ystäväni soittaa ja kutsuu minut uudelleen kylään. Hän lupasi laittaa teetä, johon minä kysyin, että pitäisikö tuoda jotain tullessani? Hän sanoi että ei, mutta vaihtoi sitten saman tien mielipidettään ja pyysi tuomaan suklaata. Jotenkin se ei minua yllättänyt.... ;)
Hain suklaat, joimme porukalla teetä, kunnes lähdön päässä hän esitteli kirjan, jonka oli lainannut kirjastosta: ENKELIKOODI. Minä otin kirjan käteeni ja ihmettelin, että miten minulta on jäänyt tällainen kirja rekisteröimättä. Sain kirjan lainaksi, ja kun pääsin kotiin, niin luin sen samalta istumalta. Kirja vahvisti minulle kaiken sen, mitä olen enkelipolullani enkeleistä ja heidän kanssaan toimimisesta oppinut, sekä vahvisti viime aikaiset tuntoni todeksi. Jollain tavalla myös koin, että tämä kirja oli ihan uudella tavalla kirjoitettu enkelikirja. Siitä oli poissa kaikki enkelipöly: se oli täyttä tavaraa kaikkine kirjan kirjoittajan epäuskoineen ja kyseenalaistamisineen. En sano, etteikö muissakin enkelikirjoissa olisi ollut tätä luonnetta, mutta tässä se oli vielä jotenkin eri tavalla.Googletin kirjan nimen, ja joku oli blogissaan jopa kirjoittanut, että menetti tämän kirjan myötä uskonsa kaikkeen siihen, mitä on enkeleistä tähän mennessä oppinut. Että hän oli ajatellut, että enkelit ovat aina vain ihania ja auttavaisia ja meidän parhaita ystäviämme. Toki ovat sitäkin. Mutta minä uskallan väittää, että jos ihminen on oikeasti, puhtaassa sydämessään ollut konkreettisessa, elävässä yhteydessä enkeleiden kanssa ja oppinut heidän ohjauksestaan jotain, niin hän on saanut kokea, että enkeleiden kanssa toimiminen ei ole pelkästään tähtipölyä ja ikuista autuudessa lillumista, päinvastoin; heidän kanssa toimiminen on mitä suurin sitoumus hengen oppilaaksi, Jumalan tahtoon taipumiseen, jolloin sinulta riisutaan viimeisinkin harhakäsitys itsestäsi. Ja ei, se ei ole tälle ihmisegolle aina kovinkaan mairittelevaa. Enkeleiden kanssa toimijan on otettava täysi vastuu elämästään ja valinnoistaan ja ymmärrettävä, että "Tapahtukoon Sinun tahtosi" on ainoa mantra, joka sen jälkeen voi enää olla. Enkelikoodin kirjoittaja Chantel Lysette pukee asian hyvin näin:
"Enkelit antavat meille vain ne tiedot,
joita tarvitsemme,
ei niitä, jotka itse haluaisimme"
Kyllä, enkeli-illoissa minäkin kehotan ihmisiä pyytämään enkeleiltä ohjausta ja apua asioihin, mutta loppujen lopuksi viimeinen tarkoituksemme on olla enää pyytämättä yhtään mitään ja vain antautua kuuntelemaan. Pyytäminen on vasta ensi askel avautumisella hengen polulle. Kuunteleminen on puolestaan meille se kaikkein vaikein juttu. Rukoilemme ja rukoilemme ja hapuilemme vastauksia ja merkkejä, mutta mitä hyötyä niistä on, jos saman tien pomppaamme rukouksestamme pystyyn ja lähdemme nakkisopan keittoon? Tarkoituksemme on oppia kuuntelemaan, ja olla asettamatta Jumalalle ehtoja ja odotuksia. Kun lopulta emme enää kysy ja pyydä, niin saamme nähdä, että silloin taivaan portit aukeavat.
Olemme kukin valinneet tänne syntyessämme aivan tietyn kartan, jota noudatamme tässä elämässämme. Kaikki on ollut jo valmista ennen kuin otimme täällä henkäystäkään. Mitään sellaista ei voi tapahtua, minkä ei ole tarkoitus tapahtua. Ja mikään sellainen ei jää tapahtumatta, minkä on tarkoitus tapahtua.
Ajattele, miten vapauttava ajatus.
Deepthi
ENKELILAPSI
Säv.San.Kirsi Ranto
Sov.Ape Anttila
