Rakkaat, täällä olen. Kaiken jälkeen vahvempana ja herkempänä kuin koskaan. Kiitos kaikesta siitä Rakkaudesta, Rukouksista ja Sydämellisestä Läsnäolosta, jota olen saanut teiltä viimeisen puolentoista kuukauden aikana vastaanottaa. Olen jälleen saanut konkreettisesti kokea kollektiivienergian ja rukouksen voiman; sen voiman, josta olen tässä blogissa kirjoittanut jo viisi vuotta. Sen, miten yhdessä, toinen toistemme puolia pitäen selviämme mistä vain. Rakkaudella.
Niin kuin Ammakin sanoo:
Minulla olisi niin paljon kerrottavaa, jaettavaa ja ihmeteltävää teidän kanssanne. Vaikka äitini on nyt poissa, en voi tuntea mitään muuta kuin suurta Kiitollisuutta aivan kaikesta. Se Rakkaus, minkä hän lahjoitti poislähtönsä myötä, on jotain niin ihmeellistä, että en ole voinut tuntea surua ja ikävää hänen lähdöstään missään vaiheessa. Kehoni on toki käynyt läpi shokkitilan ja reagoinut mitä ihmeellisimmillä tavoilla, mutta sydämeni on ollut ainoastaan täynnä valoa, keveyttä ja niin suurta rakkautta, että sitä on ollut välillä hämmentävää uskoa todeksi.
Meidät on suomalaisessa yhteiskunnassa opetettu siihen, että kuolema on pelottava ja tuskallinen asia. Alkuperäiskansat puolestaan ovat järjestäneet aina juhlat, kun joku on päässyt vapauteen kuoleman myötä. Myös minä olen omaksi hämmästyksekseni kokenut asian näin. Olen juhlinut sydämessäni äidin elämää, ollut onnellinen siitä kaikesta, mitä hän sai elämänsä aikana kokea, siitä valosta ja rakkaudesta, jonka hän omalla olemassaolollaan tähän maailmaan toi. Edelleen tunnen hänet hyvin vahvasti vierelläni, hän hymyilee paljon.
Äidin poismenon uutisoinnin jälkeen sain ihmisiltä hirvittävän paljon viestejä, osanottoja ja myötäelämistä. Kyynelsilmin ja kiitollisuudella otin niistä vastaan jokaisen, ja olin hämilläni siitä, miten montaa uutinen tuntui koskettavan. Yksi viesti muiden joukossa sai kiitollisuuden kyyneleet erityisesti silmiini. Minulle tuntematon Helena kirjoittaa:
"Äitisi nauraa kyynelten lävitse. Hän puhuu sadepisaroista ja kertoo näkevänsä sateenkaaren. Hän sanoo, että sinä ymmärrät ja osoittaa lopuksi jalkojaan, joissa on korkokengät: "Minullakin on nyt tällaiset."
Äidiltä oli leikattu kummastakin jalasta vaivaisenluut, ja hän ei ollut pystynyt pitämään kunnon korkokenkiä enää vuosiin. Hän ihasteli aina minun ihania korkkareitani. Nyt hänkin saa jälleen nauttia elämän pienistä iloista! ♥
Äidin hautajaisten jälkeen minä lensin takaisin Amerikkaan. Tällä kertaa ehdin olla kahden yön sijaan perillä yli viikon. Tuo viikko olikin sitten - ei enempää eikä vähempää - elämänmullistava. Kun laskeuduin koneesta Renon lentäkentälle ja näin ne vuoret................... Tiesin, miksi olen odottanut tuohon maahan matkustamista niin kiihkeästi yli 20 vuotta.
Reilun viikon aikana sain nähdä ja kokea huikeimmat paikat, joita olen koko elämäni aikana kohdannut. Kaiken lisäksi minulla oli oppaanani Shawn, joka on aikanaan asunut Yosemiten vuoristossa 11 vuotta. Hän tuntee tuon alueen kaikki paikat, jokaisen vuoren kuin omat taskunsa: sen lisäksi, että hän on hirvittävän lahjakas valokuvaaja, hän on myöskin pitkänlinjan, kovanluokan vuorikiipeilijä.
Jo ajaessamme Renosta Shawnin luo aivan tajunnan räjäyttävien vuoristojen läpi tunsin, kuinka kaikki piilossa uinunut luovuuteni olisi kuin kerralla räjähtämässä minusta ulos. Oli kuin jokainen vuori, jokainen järvi, huikean korkea puu ja taivaalla säkenöivä aurinko olisi ollut yhtäkkiä kuin kokonainen laulu, joka vain odotti pääsevänsä ulos minun kauttani. Sydämeni itki kiitollisuutta, tiesin että olin tullut kotiin. Että olen nyt juuri siellä, minne olen aina tiennyt kuuluvani.
Tiedän, että niin monella meistä on Amerikasta aivan toisenlainen kuva. Mutta se Amerikka, johon minä sain tutustua, oli juuri se, jota juuri tässä elämänvaiheessa tarvitsen. Silmiinpistävintä oli ihmisten positiivisuus. Ja se, että se tuntui tulevan oikeasti sydämestä saakka. Tuossa positiivisuuden ja vuoriston energiassa jopa ihoni alkoi yhtäkkiä parantua mystisesti. Aloin hengittää uudella tavalla, pukeutua spontaanisti aivan toisin, ja ennen kuin huomasinkaan, peilistä katsoi aivan toisenlainen nainen, kuin se, joka oli lähtenyt ensimmäiselle reissulleen kuukautta aiemmin. Sain hyvin konkreettisesti kokea, miten tärkeää on, että elämme sellaisessa ympäristössä ja sellaisten ihmisten keskellä, jotka resonoivat sielumme kanssa oikealla taajuudella.
Viime viikolla palasin takaisin Suomeen. Sain viettää viikonlopun Tangomarkkinoilla, joissa juhlistimme Tangomarkkinoiden 30-vuotisjuhlaa ison juhlakonsertin merkeissä. Lauantaina saimme vielä konsertoida Lakeuden Ristissä, ja sunnuntaina minulla oli esiintyminen Saukkolassa Natural High Healing Festivaaleilla. Aivan huikean ihanaa! ♥
Sunnuntain konsertti jäikin minulle nyt sitten toistaiseksi viimeiseksi konsertiksi hetkeen aikaan. Minä nimittäin rakastuin vuoristoelämään ja sen energiaan niin, että suunnittelen jo lähtöä takaisin. Haluan kirjoittaa uuden kirjani noissa mielettömissä vuoristoenergioissa. ♥ Enkeliretriitit pidämme Suomessa sovitusti, mutta lukuisista pyynnöistä huolimatta ihanat, rakkaat Enkeli-illat joutuvat nyt hetken odottamaan. Ne siirtyvät ensi keväälle. En malta odottaa, mitä kaikkea uutta minulla on silloin jaettavana!
Sunnuntain konsertti jäikin minulle nyt sitten toistaiseksi viimeiseksi konsertiksi hetkeen aikaan. Minä nimittäin rakastuin vuoristoelämään ja sen energiaan niin, että suunnittelen jo lähtöä takaisin. Haluan kirjoittaa uuden kirjani noissa mielettömissä vuoristoenergioissa. ♥ Enkeliretriitit pidämme Suomessa sovitusti, mutta lukuisista pyynnöistä huolimatta ihanat, rakkaat Enkeli-illat joutuvat nyt hetken odottamaan. Ne siirtyvät ensi keväälle. En malta odottaa, mitä kaikkea uutta minulla on silloin jaettavana!
Nyt minulla on pari viikkoa vapaata ja aikaa hengähtää kaikesta kokemastani. Elämä on Lahja, ihmeellinen Lahja. Elä sitä täydesti sydämestäsi joka ikinen hetki!
Kaunista yötä enkelten myötä! ♥ ♥ ♥
Deepthi
Ps.Tästä laulusta tuli teemalauluni Amerikan matkallani. Above&Beyondin "Satellite" -laulu soi auton stereoissa lukemattomat kerrat, kun ajoimme pitkin vuoristoteitä ikkunat auki, hiukset hulmuten, huikeiden vuoristojen seisoessa valtavana tukena ja turvana vierellä, auringon paahtaessa iholla...
"My love is like footsteps in this snow, baby,
I follow you everywhere you go, baby.
The pain as light has come to wake you
But you will never realize
That I inspire the dreams that guide you, baby.
I follow the winds that bring the cold, baby,
I light a fire in your soul, baby.
The lightest touch of feathers falling
My love might be invisible
But I inspire the dreams that guide you, baby
You're a half a world away
But in my mind I whisper every single word you say.
And before you sleep at night
You pray to me, your lucky star, your singing satellite.
...Your satellite
...Your singing satellite
...Your satellite
...You're a half a world away
I'm stealing time from my own life
All the hours that God sends
I'm flying high on my red eye
And winding down the windows
My future is a Valentine
Stolen in the perfect crime
And I know I'm living out of line
But with a blazing smile I'll die
You're a half a world away..."
