Enkeleitä hiuksissani

Siis NYT tätä ei usko todeksi enää erkkikään!!!! Et ikinä arvaa mitä sähköpostiini juuri tipahti: Läikytät Mua-levyn ensimmäinen kansivedos, JOKA ON TÄYNNÄ "ENKELIPALLOJA"!!!!! Ihan totta tämä ei ole enää todellista! :D Olin antanut rakkaalle graafikkoystävälleni kyllä hiukan ohjeistusta, mutta kielsin häntä tällä kertaa tekemästä mitään grafiikkaa (!!! KYLLÄ!!!!) ja värimaailmaksi toivoin vain, että jotain valoisaa ja kullanväristä. En todellakaan ole sanallakaan evästänyt, että "tee jotain enkelipallon tyylisiä juttuja". Ja mitä mulla nyt on tässä edessäni: kansi joka on ihan täynnä "enkelipallojen" täyttämää grafiikkaa!!! Voitte varmasti kuvitella, miltä minusta nyt tuntuu! (Niin, siis täsmennettäköön, että nämä pallot eivät olleet oikeita enkelipalloja, niin kuin esimerkiksi tänne laittamissani valokuvissani enkelipallot ovat aitoja ja oikeita. Mutta yhdennäköisyys oikeiden enkelipallojen ja näiden graafisesti tehtyjen valopallojen välillä oli niin häkellyttävä, että nimitän niitä nyt omaksi ilokseni enkelipalloiksi! :) )

Meillä on Ninnin kanssa erittäin hedelmällinen kuuden vuoden yhteistyö takanamme, mutta en ole hänelle näistä jutuista juurikaan puhunut, saatika sitten enkelipalloista. Ja nyt sitten nainen lähettelee mulle tälläisiä sähköpostissa! :O Kiitos, kiitos, kiitos!!! <3

Eikä tässä vielä kaikki. Muistatko kun kirjoitin, kuinka Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani-kirjaa on nyt tuotu mulle joka paikasta, että "sun täytyy lukea tää", ja menin jo varaamaan sen kirjastostakin, jossa kirjalle oli kilometrien pituiset jonot. No, kun olin saanut kyseisen postauksen laitettua tänne blogiin, niin taisipa olla jo seuraava päivä, kun eräältä ystävältä tuli viesti, että "heiii, mulla olis se Enkeleitä hiuksissani-kirja, saat lainata jos haluat"! No jopas! Olin kiitollisuutta täynnä, näin tämä sitten näköjään jälleen menee! Mutta, sittenpä asiaan tuli vielä toinenkin käänne. Nimittäin varmaan heti seuraavana päivänä - ennen kuin olin ehtinyt tähän ensimmäiseen tarjoukseen edes vastaamaan - tuli viesti toiselta ystävältäni, että "et kai sitten ole aikeissa ostaa mitään kirjoja lähiaikoina?". Vastasin, että en ole. Hän vastasi, että "hyvä, älä sitten ostakaan". Kuvittelin, että hän on nyt hankkimassa mulle synttärilahjaksi jotain kirjaa, eikä pieneen mieleenikään pälkähtänyt, että se voisi olla juuri tämä sama kirja. Autuaan tietämättömänä laitoin hänelle viestin, että saan kai kuitenkin edes lainata yhden kirjan. Ja takaisin sain tiukan viestin, että ET!!! :DD Jahajaha, no ei sitten!!! Laitoin vielä viestin, että no kun se olisi se Enkeleitä hiuksissani, jonka kyllä mielelläni lukisin. No hänhän meinasi tulla lankoja pitkin, että "että sitä kirjaa nyt et ainakaan lainaa!!" :DDD Ja ei meikän hoksottimet toimineet vieläkään.... pikkuusen on vissihin pitkät piuhat... :D Ilmoitin sitten kiltisti ensimmäiselle ystävälleni, että kiitos tarjouksesta, mutta mulla ei nyt ole valitettavasti lupaa lainata mitään kirjoja.

No, eilen sitten sain taas tältä toiselta ystävältäni viestin: "oletko saanut jo postin?" Öööö... ai sähköpostin... en ole nyt saanut mitään posteja. "No eiku oikean postin?!" No en ole saanut sitäkään, kun käyn postilaatikolla vain joskus ja jouluna (lue: kaksi kertaa viikossa, kun aina unohdan, että sellainenkin pitäisi hakea :P). Kipaisin siis laatikolle. Siellähän se oli, ilmoitus postiin saapuneesta paketista. Jotain siinä sitten vielä hommasin, kunnes päätin lähteä kauppaan ja samalla reissulla postiin. Seuraavassa hetkessä istuin jo postin pihassa autossa ja itkin ja nauroin yhtä aikaa: ystäväni oli lähettänyt minulle Enkeleitä Hiuksissani-kirjan sekä Snatamin cd:n! Voi Pyhät Enkelit tätä Elämää! Siinä hetkessä kyllä kiitin taas koko Universumia kaikesta mahdollisesta, että miten tämä elämä voi olla näin kaunista. Kiitos Rakkaus vielä kerran! <3 Ilmeisesti enkeleillä oli sitten kiire toimittaa kirja minulle, kun pistivät oikein joukolla kaikki ystäväni asialle. Kiitos, kiitos, kiitos!!

Eilen oli myöskin aivan ihanaa, kun pidimme enkeli-illan tuolla minun kotikallioillani. Meitä kokoontui jälleen 13 hengen iloinen porukka, ja ompa ihmeellistä, että joka kerta saamme mukaan uusiakin kasvoja.  Kiitos, kiitos, kiitos! Johdatin joukon kallioille metsän suojaan, korkeimmalle paikalle. Kyseisessä maastossa on ympärillä pururata, jossa on eräänkin kerran tullut verenmaku suussa hiihdettyä tai juostua tai suunnistettua kouluaikana.... :D Nyt oli aika puhdistaa nekin muistot. Olin koko päivän seurannut ikkunasta, että mahtaako sade vielä saapua illaksi. Pyysin tietenkin enkeleiltä, että järjestäisivät meille parhaat mahdolliset olosuhteet, enkä aikonutkaan perääntyä ajatuksesta, että ulos menisimme ja viettäisimme siellä koko illan. Ja niin kävi. Kun istuimme kallioille puiden varjoon, koko taivas aukeni, ei näkynyt pilven hattaraakaan missään, ei käynyt tuulenvire, ei ollut edes itikoita missään, vain kaunis kultainen auringonlasku, lempeä kesäillan tuoksu ja ilma kuin linnunmaito, joka kietoi meidät syliinsä. Olisimmeko voineet enää enempää pyytää? Kiitos, kiitos, kiitos!

Aika meni jälleen kuin siivillä. Meditoimme ohjauksessani kokonaiset kolme varttia, ja olimme jälleen kerran sen päätteeksi kaikki aivan äimänä, että niinkö kauan olimme siinä hiljaa istuneet. Jälleen tuli todistetuksi, että aika on vain harhaa. Nostelimme myös enkelikortteja, joista tuli jälleen hyvin viisaita elämänohjeita. On hyvin jännittävää, että nyt on joka kerta käynyt niin, että iltaan muodostuu aivan "sattumalta" korttien kautta yhteinen teema: jokainen on "sattumalta" nostanut ainakin yhden kortin, jossa puhutaan samasta asiasta, ehkä hiukan eri kantilta vain. Tällä kertaa pääteemaksi nousi "You Deserve the Best!" Miten me ihmiset niin helposti aina tyydymmekin vähempään, mitä me ansaitsisimme. Unelmoimme pienemmistä asioista, mitä universumi olisi meille valmis tarjoamaan. Näemme itsemme pienempänä kuin kokonaisena jumalallisena olentona, jolla on kaikki valta luoda taivas maan päälle. Kun vain kaikki uskaltaisimmekin ottaa omat jumalalliset voimamme käyttöömme!

Ai niin, ja olipa myöskin taas yksi ihme näiden ihmeiden joukossa, nimittäin tämä mainitsemani ensimmäinen ystäväni oli myöskin mukanamme, ja hänpä olikin tuonut kokonaisen kassillisen mukanaan kaikkia mielenkiintoisia "alan kirjoja" :D, jos joku meistä haluaisi niistä jonkun matkaansa mukaan lainaksi. Kas kummaa, kassissa oli tietenkin myös Dianan Enkelipallo-kirja. Ei varmasti tarvitse arvata, kenen mukaan se lähti... :) Kiitos, kiitos, kiitos! <3

Niiiiiiin, ja vielä yksi juttu. Tein äsken pitkänpitkän sauvislenkin ja kovasti pyysin enkeleiltä ohjausta Intia-lentolippujen tilauksen kanssa. Minulla on nyt nimittäin kaksi ajankohtavaihtoehtoa. Olin ajatellut lähteväni Amman luo vasta jouluksi ja uudeksi vuodeksi, mutta nyt on kovasti askarruttanut tuo syyskuu, kun siihen ei ole tullut kuin yksi ainoa keikka. Kaikki muut kuukaudet ympäriltä on melkein jo buukattu, mutta syyskuu on tyhjää täynnä. En voi olla miettimättä, että kuuluisiko mun sittenkin lähteä jo tai jopa myös syyskuussa Amman luo. Nimittäin puolitoista vuotta sitten oli aivan sama juttu. Olin ehtinyt ihmetellä, että miten ei ole tammikuulle tullut mitään töitä, kunnes se selvisi minulle, kun olin käynyt ensimmäisen kerran Amman luona: se kuukausi oli varattu Intian matkalle. Toivo elää sydämessäni, että niin olisi myös nyt. Tosin hiljaisuus voi tarkoittaa myös sitä, että silloin tehdään levypromoa niin että hippulat vinkuu! XD No, odotellaan....

Kiertää myös villi huhu - niin kuin toisaalta joka vuosi - että Amma ei olisi tulossa tänä vuonna Suomeen ollenkaan. Viime vuonnakin oltiin ehditty peruuttaa jo hallit ja kaikki, kun näytti siltä, että Amma ei ole tulossa tänne. Mutta sitten viime hetkellä, kuukautta ennen Ammalta tuliki ilmoitus, että hän tulee sittenkin Suomeen!! No, suomalaiset olivat ripeinä tapauksina pistäneet hihat heilumaan ja sopiva hallikin löytyi kuin tilauksesta: Vantaan Energia Areena "sattui" olemaan vapaa juuri silloin. Minä olin tuolloin vielä Intiassa Amman luona, ja kun tulin silloisena perjantaina Suomeen, niin Amma tulikin jo maanantaina perässä. Voi sitä autuutta! <3 Mutta jos on nyt niin, että Amma ei tule Suomeen syksyllä, niin sitte sinne jouluun on kyllä toooodella aivan liian pitkä aika.

Mutta niin, nyt siis on kaikki tuntosarvet pystyssä ja pyysin enkeleiltä ohjausta, että mikä se minun oikea ajankohta lähtemiselle olisi. Pyysin, että toisivat yhden höyhenen, jos lähtisin joulukuussa, mutta kaksi, jos lippujen tilaamisella olisi jo kiire ja lähtisin syyskuussa. Ei näkynyt ei kuulunut mitään. Mutta yhtäkkiä kaikkia asioita alkoi ilmestyä "kaksinkappalein": hiekkatiellä tuli kuin tyhjästä vastaan kaksi pikkuista ihanaa koiraa joista toinen oli lumivalkoinen, taivaalla lensi kaksi lintua vierekkäin ja ympärilläni alkoi pyöriä lumivalkeita perhosia (niitä oli useita, mutta yksi pyöri koko lenkin ajan aivan vierelläni). Ja nyt sitten tämä levykansi, joka oli täynnä näitä enkelipalloja!!! En voinut olla ajattelematta, että näinkö kiire mulla sinne Intiaan jo on, että täytyy oikein levykansiin saakka tulla näytille!! No, höyheniä ei ole vielä tullut, joten odotellaan.... ;)

Mutta hei, tämä maanpäällinen kello alkaa nyt olla merkissään, eli on meikäläisen nukkumaanmenoaika!! Kyllä, kuvittele: olen tämän viikon soveltanut aivan uutta unirytmiä, mennyt jo 22-24 välillä nukkumaan ja herännyt ihmisten ajoissa aamuisin ylöskin! Tänä aamunakin oikein pelästyin, kun olin jo pirteänä sorvin ääressä ja sitten vasta huomasin, että hyvänen aika, kello ei ole edes kahdeksaa vielä! Mitämitämitä??!! :DDD Mutta kyllä se vain niin totta on, että kun nukkuu yöllä (eikä noin klo:05.00-10.30 niin kuin olen taas pitkän aikaa tehnyt), niin jaksamisen taso on aivan toista luokkaa. Eikä tämä vihersmoothie/hedelmä/pähkinä-kuurikaan varmasti pahitteeksi ole ollut... :)))

Vitsit, kylläpä ukkostaa! Enpä muista milloin olisi viimeksi ollut näin rajua salamointia ja jyrinää. Koko taivas taitaa kohta haljeta! Mutta hassua, että ei silti pelota yhtään.... Taidan lähteä irrottelemaan pistokkeita seinistä. *ja sytyttää kynttilän mennessään*

Enkeliunia! <3

Halauksin,
Diiiiii