Amman luona 3: Rukouksen vuosi 2012

Muurahainen kipittää aamutoimiinsa pikkuisen huoneemme lattian poikki. Makaan selälläni lattialla ohuella patjallani ja tuijotan turkoosin väristä kattoa, jonka maali on haljennut ja haalistunut. Kattotuuletin on liikkumattomana paikallaan, ja huonetoverini ovat puuhailemassa kuka mitäkin; tekemässä sevaa, meditoimassa, joogaamassa. Avonaisista ikkunoista kuuluu lintujen kirkuminen ja kylältä kaikuvat pyhät aamumantrat. Mutta minä pysyttelen sisällä huoneessamme. Sain pari päivää sitten kylmää nukkuessani hetken aikaa iltapäivällä parvekkeella tuulessa. Nyt on sitten oikein kunnon puhdistautuminen käynnissä pienen lämmön ja nenänvuotamisen kera. Eilen ei ollut edes ääntä. Mutta kiitin Ammaa; hän taitaakin tehdä minulle aivan uutta instrumenttia.

Hiljaisuus on muutenkin ollut alkuvuottani leimaava tekijä. Olen usein löytänyt itseni istumasta ruokaillessakin naisten Silence-pöydässä ja vain nauttinut Enkeleistä ympärilläni. Hiljaisuus on tehnyt jälleen hyvää. Vuoden 2012 energiat ovat olleet käsinkosketeltavan voimalliset, rankatkin. Ja Amman valtavassa energiassa kaikki vielä triplaantuu, omia vasanoitaan (heikkouksiaan, negatiivisia toiminta- ja ajatusmallejaan) ei pääse pakoon millään. On siis vain parempi antautua, luovuttaa kaikki Enkeleille, Jumalalle, Ammalle, kuljettava läpi. 

Ja kyllä niitä puhdistavia kyyneleitä onkin sitten riittänyt. Se alkoi jo Maya-kalenterin tähtiporttijakson päätöspäivänä 05.01, jolloin koin täysin konkreettisesti, miten päivitystä tehtiin joka tasolla. Istuin darshan-jonossa Kali-temppelissä matkalla Amman syliin. Enkelit olivat hyvin vahvasti läsnä prosessissa. Siinä kyynelten keskellä päiväkirjaa kirjoittaessani vastaanotin heiltä nämä sanat: "Darling, just Breathe through this period. You are transforming to higher Light and Love, and we must do it like this. Don't worry about your feelings, they belong to these very important activations. We love You. Don't worry, Everything is Perfect right now." Ja hetken kuluttua viesti vielä jatkui: "Receive Darling! Remember to Open Your Heart and concentrate to Love and Light. That's just what You Are." Kun sitten olin parin ihmisen päässä Ammasta, halaukseen auttavat brachmacharinit (intialaiset naispuoliset nunnakokelaat) kysyivät normaaliin tapaan mitä kieltä puhun. He kysyvät sitä jokaiselta halaukseen menijältä, koska Amma haluaa kuiskuttaa jokaisen korvaan sanoja kunkin äidinkielellä. Yleensä kuulen tutut sanat "Rakas Tyttäreni, Rakas Tyttäreni". Mutta nyt tuli jotain aivan muuta. Brachmacharinit sanoivat Ammalle monta kertaa "Finnish, finnish", mutta Amma sanoi minun korvaani: "My Darling, My Darling". Ja minä sulin hänen syliinsä.

"Mother, my mind is crying. 

Mother, have Thou no ear to hear it?"

11.01 oli myös ilmeisen vahva päivä useille meistä. Sain Suomestakin muutamia viestejä ystäviltäni ylösnousemusoireista, joita he kokivat tuona nimenomaisena päivänä. Kun kohtaa tuollaisen energiapyörteen, mieli on matalalla selittämättömästä syystä, saattaa nähdä painajaisia, unen laatu on heikkoa, tunteet ovat herkkinä pinnassa, tuntuu "työntöä" ja "puristusta" olossa. Sanalla sanoen olo on epämukava. Tuntuu, kuin olisi ahtautumassa liian pienestä ovesta sisään taloon ja jää lantiosta kiinni: korkeampi osa Itseä tietää mitä tapahtuu, mutta vanhojen pelkojen osa jää kiinni tunteessa vellomiseen eikä meinaa osata päästää irti. Silloin on vain tehtävä tietoista työtä, tiedostettava, että tämä on nyt Sitä Prosessia, katsottava sitä silmiin, annettava sen virrata läpi kaikessa Rakkaudessa ja Kiitollisuudessa. On nähtävä, että Sinua rakastetaan niin paljon, että Sinulle annetaan tämä kaikki tapahtua. Ketään meistä ei jätetä kyydistä, meidät jokainen halutaan nostaa Valon puolelle, valitsemaan Ilo, Myötätunto ja Rakkaus elämäämme. Ja nämä huikeat kosmiset porttipäivät mahdollistavat sen ennennäkemättömän voimakkaasti. 

Levi, Taivaanvalkeat

Oli hauskaa, kun tuossa Celia Fennin tekstissä puhuttiin Lapista ja valkoisista poroista. Nimittäin vieraillessani Lapissa vuoden lopussa, minulla oli hyvin vahva sisäinen tunne, että se reissu pitää sisällään paljon muutakin, kuin "vain" konsertit. Ja niin siinä todella kävi. Onnekseni minulla oli hyvä ystäväni mukanani, ja saimme yhdessä kokea ja jakaa kaiken. Paljon valotyötä ja aktivointeja saimme tehdä reissun aikana, Enkelit hyvin tarkasti ohjasivat, missä aikataulussa kuuluu milloinkin liikkua ja mitä tehdä. Koko matkaa siivitti ihana Rauhan ja Valon tunne; tunne siitä, että Lapin päässä kaikki on jo "valmista", portaalit ovat jo auki. Eli meillä suomalaisilla on erityinen etuoikeus päästä kosketuksiin hyvin korkeiden energioiden kanssa aivan omassa kotimaassamme, tuntureiden pyhässä suojassa. 

Meillä oli ilo päästä matkallamme käymään myöskin Taivaanvalkeissa. Siellä kohtasimme Celia Fennin tapaan valkean poron, joka tuntui meistä hyvin erityiseltä ja ihmeelliseltä. Celiakin kuvasi tekstissään näin: "Valkoiset porot ovat hyvin harvinaisia ja tämä näytti kuin siunaukselta henkimaailmasta, porojen arkkityyppiulottuvuudesta, jotka ovat yltäkylläisyysenergian ylläpitäjiä sateenkaarisillan tyvessä Lapissa. Kotoperäinen saamelaiskansa tietää tämän ja heille poro on vaurauden ja yltäkylläisyyden symboli."

Kiitos, kiitos, kiitos! <3 

Itselleni on tänä alkuvuonna erityisen tärkeitä olleet omat sisäiset rituaalit, pyhittämiset. Nyt, kun niin selkeästi tunnemme, mikä ei meitä enää palvele Korkeimmassa Valossa ja Rakkaudessa, voimme myös tietoisemmin siunata ne asiat, joista olemme päästämässä irti. Minä olen kantanut ranteessani Amman tapaamisesta lähtien kahta malaa, jotka Amma on siunannut. Viime vuoden alkupuolelta eräs ihana ystäväni lähetti minulle ashramista vielä kolmannen malan, malan, jota Amma on pitänyt kädessään. Siinä on kaunis ruusukvartsinen kivi. <3

Viime vuoden lopulla alkoi sitten tapahtua. 10.11.2011, eli juuri 11.11-päivän aattona ollessamme Jyväskylässä 2012NYT-konferenssissa, hajosi ensimmäinen mala. 23.12, eli päivänä, jolloin olin tehnyt vuoden viimeisen radiohaastattelun, saattanut kaikki esiintymiseni loppuun ja valmistauduin rauhoittumaan Joulun viettoon, hajosi sitten toinen vanhoista maloistani. Se oli itselleni vahvistus siitä, että energiani on jälleen vaihdettu; joku tietty periodi on tullut päätökseen, on aika päästää irti ja ottaa uusi, puhtaampi Valo vastaan. 

Tehdessäni lähtöä Intiaan pakkasin mukaani myös nuo rikkinäiset malat. En tiennyt yhtään mitä niille kuului tehdä. Kuuluisiko minun viedä ne takaisin malojen tekijälle korjattavaksi vai mitä? Tunsin kuitenkin vahvasti, että koska niissä oli Amman siunaus ja valtava energia, ja ne ovat kulkeneet joka ainoa päivä matkassani suojanani siitä lähtien, kun Amman tapasin marraskuussa 2008, en voisi vain heittää niitä roskikseen tai jättää johonkin nurkkiin lojumaan. Niinpä toin ne mukanani. Täällä sain kuulla, että vanhaa malaa ei tulisi korjata uudelleen. Missä tietenkin oli järkeä: miksi korjata jotain sellaista, jonka aika on jo ohi? Miksi sitoa itseään enää sellaiseen, jonka kuuluu antaa jäädä elämässään taakse, ja josta kuuluu enää vain kiittää? 

Niinpä aloin odottaa. Odotin, että minulle tulee sisäinen tunne siitä, mitä noille maloille kuuluu tehdä. Hiljalleen minusta alkoi tuntua, että paras paikka malojeni pyhityspaikaksi olisi tuo minulle niin rakas meri, jonka äärellä joka päivä istun, ja joka on hoitanut minua siitä lähtien, kun sen kiville ensimmäisen kerran tammikuussa 2009 tieni löysin. Muistan tuon satumaisen hetken, jona tuskin pystyin hengittämään. Olen koko elämäni tiennyt, että jossain on ihan fyysisesti kotirantani. Ranta, joka aukeaa merelle niin pitkälle, että sen vastarantaa ei näe. Olen nähnyt sen lukemattomia kertoja unissani, mielikuvissani, sisäisenä kajastuksena. Ja kun tuolle rannalle silloin ensimmäisen kerran istuin, tajusin, etten todellakaan istu siinä ensimmäistä kertaa. Minä olen ollut täällä jo valovuosien ajan. Kotona.

Niinpä aloin seuraavaksi odottaa päivää, jolloin menisin tuohon rantaan ja heittäisin malani meren syleilyyn. Joka päivä kysyin Enkeleiltäni, että "joko tänään on aika?" Ja joka päivä sain lempeän vastauksen, "Ei vielä". Kunnes - niin kuin varmaan jo arvaatkin - 11.01 tuli tuo päivä. Itse en edes muistanut, mikä päivämäärä silloin oli, mutta äsken päiväkirjaani selatessani sen tajusin. Mikä siis olisi enää voinut olla parempi päivä Uudelle Alulle, kuin ykkösten sarja. Olin juuri lopettamassa iltaruokailuani hiljaisuudessa viettämäni päivän jälkeen, kun minut käytännössä katsoen kävelytettiin rannalle. Tuntui, kuin joku olisi työntänyt minua selästä, että "Nyt on Aika". En nähnyt enkä kuullut mitään enkä ketään muita ympärilläni, kävelin vain hyvin tyynen päättäväisenä suoraan pimeälle rannalle. Nousin haparoiden kiville kännykän valossa, ja noustessani täyteen 174cm:n mittaani tunsin hyvin voimallisesti, kuinka vahva tuuli levitti valtavat siipeni, kohotti minut hetkessä Enkeleiden joukkoon ja nosti Rukoukseen. Rukous oli hyvin kaunis, hyvin vahva, hyvin voimallinen. Meri jylisi koko maailmankaikkeuden voimalla edessäni, allani, päälläni, sisälläni. Tajusin, että Minä Olen Meri. Ei ole Mitään irrallaan minusta. Kaikki kalevalaiset luonnonvoimat olivat kanssani, olin hetken esi-isieni juurilla, heidän voimassaan, heidän rukouskentässään. He tekivät rituaalit puolestani, vahvistivat ja uudistivat kenttäni, pesivät minut puhtaaksi.

Ja niin, helmi kerrallaan malat saivat Uuden Kodin Meren syleilystä. Pala palalta vanha minäni sukelsi mustan meren syvyyksiin, vain noustakseen sieltä Valoon ja Tähtikotiin. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun kiitin täydenkuun valossa kaikkia Luonnonvoimia ja taivaan apujoukkoja tästä siunatusta, armollisesta seremoniasta. Kiitos, kiitos, kiitos! 

Koen, että tämä vuosi 2012 on Rukouksen Vuosi. On hyvä yhä uudelleen ja uudelleen keskittyä kiinnittämään huomio Sydänkeskukseen, tunnustelemaan, olenko varmasti läsnä omassa pyhässä voimassani. Sitä ei kukaan pysty ottamaan meiltä pois, se on meissä aina. On vain mielestä kiinni, annanko niin Olla. Voit nyt tietoisesti antaa Itsellesi siihen Luvan, Hiljentyä omaan rukoukseesi, antaa sen suojata  Sinua. 

Amman Thumba-koira on kuuluisa siitä, että hän osallistuu jokaiseen archanaan. <3

Amma käynnisti myös heti alkuvuodesta erityisen rukousperiodin Archana for World Peace. Yleensä kokoonnumme yhteiseen archanaan vain kerran päivässä aamuviideltä, mutta nyt ashramissa kaikuu todella voimalliset ja kohottavat mantrat kaksi kertaa päivässä. Ensimmäisenä päivänä, kun en vielä tiennyt mitä tuleman piti, satuin olemaan syömässä juuri, kun archana alkoi. Tuntui, että aivan hiukset nousivat pystyyn, kun kehoni lävisti valtava nöyryys ja armo tuhatpäisen rukousjoukon aloittaessa mantrat. Niissä on aivan valtava Voima. Seuraavana päivänä osallistuin jo itsekin päiväarchanaan, ja voi Luoja sitä itkun määrää. Tuntui, että Valoa lähti koko Maailmaan kaikille sitä tarvitseville, energiat kohosivat huippulukemiin, ja tunsin itseni niin etuoikeutetuksi saadessani olla tuossa joukossa mukana. 

Tässä vielä aivan huikean Rohanin tuore musavideo. Hän oli Amman luona viime uutena vuotena, ja sain todistaa hänen aivan mieletöntä Ääntään livenä. Huh! Myös klarinetisti on Amman lapsi. <3


Om Namah Shivaya,
Amman Deepthi