Terveisiä Kiuruveden lämminhenkisestä Enkelikonsertista, josta juuri palauduin kotiin kynttilöiden ja kukkien keskelle! ♥
* * *
Tulin vielä kutsumaan sinut kanssani aamumeditaatioon, kun nyt olemme tässä huikeassa 11.11-päivässä. Aloitamme tietenkin klo:11.11, kun kosmiset energiat ovat vahvimmillaan virtaamassa maapallolle. Samalla päättyy myös tuo 11 päivän kekriin liittyvä jakoaika. Miten sinä vietit tuon 11 päivän jakson?
"Jakoaika on vanhaa juhla-aikaa, jonka aikaisilla teoilla on vaikutusta koko vuoden tapahtumiin. Uusi vuosi on vielä heiveröinen lupaus ja altis erilaisille kohtalonoikuille. Ihmisten teoilla on suuri vaikutus alkavan vuoden onneen. Jakoaikana monet arkiset työt olivat kiellettyjä – niiden tekijä turmeli tulevan vuoden onnensa. Kuten suurien juhlien aikaan yleensäkin, jakoaikana piti olla hiljaa ja äänettömästi."
Myös nämä antavat viitettä tämän 11.11-päivän erityisyydestä:
Itsestäni tuntuu, että tämä ykkösten sarja edustaa nimenomaan harmonisoitumista omaan sydämeen ja keskukseen, uuden alkua. Menneen kuukauden (ja syksyn) ajan on rimpuiltu ja tempoiltu, ja nyt on aika katsoa mitä jäi jäljelle, ja kiittää kaikista esiin nousseista asioista, joista oli mahdollista oppia rakkauden läksy. Toki energiapuuskat riepottelevat meitä todennäköisesti jatkossakin, mutta tällaiset vahvat porttipäivät ovat hienoja mahdollisuuksia pestä vanhaa pois ikään kuin juurineen päivineen, päästä kerralla hyväksymään se, mitä juuri nyt olemme: täydellisiä olentoja kaikkine puolineen ja tunteineen. Ja niin olkoon.
Luulen, että nämä kolme päivää nyt sunnuntaista tiistaihin saattavat olla kaiken kaikkiaan voimallisia päiviä, koska 13.11 on vielä tuo täydellinen auringonpimennys. Aktivoidumme universaalin rakkauden taajuudelle. Henkiolemus yhdistetään tähän fyysiseen olemukseen, eli taivas-maa-kanava aktivoidaan. Sen myötä tulee yhä vaikeammaksi tehdä niitä asioita, jotka eivät tunnu oikeasti sydämessämme oikealta. Tulee myöskin pakottava tarve sanoa asiat suoraan ilman, että annamme pelon toisen tunteiden loukkaamisesta tai toisen menettämisestä estää totuutemme ääneen puhumista. Jos emme ala puhua suoraan, mikään (sisäisessä) maailmassa(mme) ei muutu. Ja usein oman totuutemme ääneen sanominen auttaa myös toista osapuolta oivaltamaan asioita itsestään. Vain totuus muuttaa asioita, vapauttaa vanhasta kierteestä, auttaa eheytymään.
Itse olen tuntenut tämän jo todella vahvasti, ja voin vain kiittää ohjaajiani siitä, että he pistivät minut pakkolomalle juuri täksi marraskuun aluksi, että olen saanut vastaanottaa kaiken informaation rauhassa ja ajatuksen kanssa. Esiintyessä huomaan sen jo täysin selvästi, mutta myöskin ihan arkipäiväisissä asioissa. Yhteys on nyt suora, "välikäsiä" ei ikään kuin tarvita. Silti nämä "välikädet", eli enkelit ja oppaat ovat tässä hyvin vahvasti, mutta ihan erilaisessa roolissa. Samalla siedän yhtäkkiä sellaisia asioita, joita en ole sietänyt neljään vuoteen, esim.kaupungin meteliä, pystyn pitämään autossa radiota päällä (ja yhtäkkiä nautin kaikenlaisesta musiikista stereot pauhaten!!), syömään ruokia, joita en ole voinut syödä neljään vuoteen, sekä tietenkin tuntemaan myöskin näitä hevimpiä tunteita, kuten surua ja pelkoa (jotta saan tilaisuuden tutkia mistä ne kumpuavat ja miksi). Eli olen ikään kuin yhtäkkiä puikahtanut ulos valoputkestani ja palannut ihmiseksi, mutta nyt valon kera. (Äh, kuulostaa tyhmältä, mutta kun en osaa nyt muutoin asiaa pukea, olen pahoillani.) Mutta pääpointti on se, että tuntuu, että "honeymoon is over". Ensin luulin, että huih, onko tässä nyt tullut sössittyä asiat pahemman kerran tai tullut mentyä jotenkin "taaksepäin" tällä omalla polulla, kunnes tajusin, että loppujen lopuksi valonkin on tultava tähän fyysiseen kehoon ja olemukseen, muuten se ei olisi tasapainossa minussa. Voi liidellä ja lennellä ja on ollut ihanaa, kun on saanut tuntea yhteyden niin voimallisena. Mutta nyt olen saanut kokea, että se onkin ollut vasta alkua. Todellisessa yhteydessä ei liidellä eikä lennellä, valo on. Ja siinä on nyt ihan uusi opetteleminen. Miten olla Ihminen? Torstain keikallakin oli ihan kummallinen olo, kun tuntui, ettei ole nahkaa ollenkaan. Ei ole mitään, mistä hakea tukea ja turvaa, minkä taakse piiloutua tai suojautua, vaan yhtäkkiä on täysin alaston uuden olemuksen kanssa. Auki ja näkyvä. Vain tässä hetkessä. Se tuntuu liian helpolta ja yksinkertaiselta tälle monimutkaiselle mielelle. :D
Koodisana kaikessa on nyt Läpinäkyvyys ja Tasapaino.
* * *
Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksan herätä teidän kanssa aamun hiljentymiseen. ♥
Meidän ei kuulemma tarvitse lähettää meditaatiossa valoa eikä mitään, vaan vain kiitetään siitä mitä meillä on. Se riittää. Kiitollisuutemme levittää automaattisesti valoa koko maailmankaikkeuteen. Ai niin, äsken kun seisoin keskellä ABC:n kauppaa Viitasaarella, sydämeni täytti yhtäkkiä suuri kiitollisuus. Yhtäkkiä tajusin, että kukaan ei elä sellaista elämää kuin minä elän, vaan minulle on annettu ihan omanlaiseni uniikki elämä, joka sopii juuri minulle. Kiitollisuus täytti sydämeni, ja tunsin, mikä valtava voima tuolla tunteella on.
Kaunista yötä ja yhdistytään aamupäivällä yhteiseen hetkeen.
Niin, ja Ihaninta Isänpäivää kaikille Isille! ♥
deeP
