Hiphei!
Sainpa tuossa juuri intialaisen linssikeittoni hellalle porisemaan, ja sitä valmistaessa muistin, että minun piti mainita teille eräästä kirjasta! ♥
Elettiin vuoden 2009 loppua, ja olin juuri tullut toiselta reissultani Intiasta. Eräänä iltana istuin isän luona telkkarin ääressä, kun töllöttimestä alkoi ohjelma, jonka vieraana oli Olli Posti. Kuuntelin Ollin energistä juttelua siitä, miten suuhumme laittamalla ruoalla on merkitystä. Tyyppi kun oli parantanut oman ms-tautinsa pelkästään sillä, että oli alkanut katsoa mitä syö. Olli mainitsi jutussa nimen Heidi Kuusisto, ja minä siinä näppäränä tyttönä television ja läppärin välimaastossa googlasin Heidin nimen tietenkin välittömästi. Olin nimittäin jo jonkin aikaa "tilaillut" elämääni ihmistä, joka osaisi sanoa minulle edes jotakin järkevää siitä, miten tänä päivänä kannattaisi syödä. Intiassa ja suomalaisten Intiassa vierailleiden ystävieni luona olin jo päässyt jollain tasolla jyvälle siitä, että on tiettyjä ruokia, jotka tekevät keholle parempaa kuin toiset. Olin jo tottunut siihen, että kaupasta kannetaan luomuruokaa ja että liha ei välttämättä kuuluisi jokapäiväiseen ruokavalioon. Olin myöskin tajunnut, että yksi taikasana tässä viidakossa on ayurveda.
Nyt sitten Heidin sivuilla vieraillessani tuli tunne, että olisi ihana tavata hänet ja kuulla lisää: hän oli opiskellut nimenomaan ayurvedaa. Niinpä varasin ajan hänen kehotyyppianalyysiin. Analyysi oli mielenkiintoinen, ja vielä jännempi oli olo, kun lähdin hänen luotaan. Tuntui, että jotain jäi sanomatta. Niinpä lähetin viestin perään ja kiitin tapaamisesta. Heidiltä puolestaan tuli viesti, että hän oli juuri ajatellut viestiä perään ja kertoa, että hän on lanseeraamassa uuden kurssin nimeltään Simplify to Super, ja hän kysyi kiinnostaisiko minua toimia tuon kurssin testaajana. Minä suostuin riemumielin, olihan tämä juuri sitä, mistä olin haaveillut.
Niinpä aloitin Heidin ohjauksessa 10 viikon nettikurssin, jonka aikana ruokailutottumukseni ja tietoisuuteni ruoan vaikutuksesta olooni kääntyivät täysin uusiin uomiinsa. Minä, joka olin ollut siihen asti suurinpiirtein leivälläeläjä ja joka inhosin kokkausta, olinkin nyt yhtäkkiä se, jonka keittiössä surisi upouusi smoothiekone heti aamulla ensimmäisenä, ja joka pyöräytteli tuosta vain niin raakasuklaat kuin raakaruoatkin. Hurahdin - niin kuin monelle tähän maailmaan astuvalle helposti käy :D - täydellä sydämelläni raakaruoan saloihin, ja opin ruoasta ja sen vaikutuksista noiden viikkojen aikana enemmän, kuin olen millään köksäntunnilla koskaan oppinut. Pääteesi koko kurssin ajan oli se, että lisätään hyviä juttuja, niin vähemmän hyvät tippuvat pois ihan automaattisesti. Ja se toimi! Hauskinta kaikessa oli se, että se oli niin helppoa, eikä minun tarvinnut raakaruokaa tehdessäni osata kokata (toisin kuin normiruokaa tehdessäni.... tiedättehän... nuo kryptiset perusruoan reseptit, joista kaikki oleellinen pitäisi osata lukea sieltä rivien välistä... aaarrgghhh... t.ammattikokin tytär).
Anyway, suurin muutos tapahtui kuitenkin tietoisuudessani. Opin hyvin nopeasti kiertämään kotikaupan hyllyt ihan uusia reittejä. Aloin viihtyä hedelmä- ja vihanneshyllyillä, ja leipähyllyille ei enää tehnyt edes mieli. Aloin automatisoida itseäni uudelleen niin, että etsisin ensin aina luomutuotteet käteeni, ja jos ei niitä ollut, niin sitten vähintään reilunkaupan tuotteita. Leipäkään ei tietenkään pannassa tuon kurssin aikana ollut, mutta sillä oli merkitystä, millaista leipää syö. Minä tehokkaana ihmisenä tosin päätin jättää koko leivän kertarysäyksellä puoleksi vuodeksi ja testata, miltä olo alkaisi tuntua. On varmaan turhaa sanoa, että huikealta.
Samaan aikaan minulle tapahtui sisäisesti paljon. En toki tiedä mikä oli lopulta minkäkin vaikutusta, koska kaikki muutos tuli itselläni samaan syssyyn, mutta väitän kuitenkin, että ruoalla oli hyvin vahva vaikutus omaan (valo)prosessiini. Mitä puhtaampaa ruokaa söin, sitä kirkkaampana pysyi mieli. Opin myöskin, että vaikka välillä "retkahtaa" normisuklaaseen tai vähemmän luomuun, niin ei se maailma kyllä siitäkään kaadu. On osattava olla armollinen itselleen. Tärkeintä oli kuitenkin, että nyt minulla oli työkalut, joilla osasin korjata kurssin. Opin hurjan paljon siitä, mikä vaikuttaa milläkin tavalla kehooni, mieleeni ja yleiseen energiatasooni. Kaikilla on aivan suora yhteys siihen, mitä laitan suuhuni. Ja mitä puhtaammalle ruoalle keho tottui, sitä herkemmin se alkoi minulle itse kertoa, mitä se tahtoo, milloin se tahtoo ja missä muodossa.
Miten sitten syön tänä päivänä? No, nyt kokkaan kasviksia, syön paljon hedelmiä, teen viikottain raakasuklaata, syön smoothieita, salaatteja ja tietenkin rakastamaani intialaista linssikeittoa, jonka reseptin sain Heidin kurssilta. Tuon samaisen herkun resepti löytyy myös hänen kotisivuiltaan. Suosittelen erittäin lämpimästi. Tänä päivänä syön myöskin puuroa ja vähäisissä määrissä leipää ja maitotuotteita, mutta lihaa, kalaa ja kanaa en syö edelleenkään. Suurin oppi minulle on ollut se, että kun syö kaikkea kohtuullisesti, niin silloin pysytään hyvässä kurssissa. Ei tarvitse elää pelkillä superfoodeilla ja raakaruoalla, vaan ennemminkin on hyvä heijastaa ruokavaliota vuodenaikojen mukaan ja kuunnella kehoa. Ja jos välillä tekee mieli jotain "vanhan ruokavalion" puolelta, niin sitten syön ja E-koodeista viis, mutta seuraavana päivänä voi taas korjata palettia kevyemmällä ja puhtaammalla ruoalla. Mutta en voi väittää, että keho tuosta tykkäisi, kyllä se heti protestoi ja olo on takkuinen! :D
Simplify to Super-ekurssi kasvoi Heidillä myöhemmin kurssiksi nimeltään Uusi Päivä. Siinä on huikeasti asiaa niin ruoasta, hyvinvoinnista, liikunnasta tietoisuudesta kuin muistakin ympärillämme vaikuttavista tekijöistä hyvään oloomme. Nyt, sopivasti ennen joulua Uusi Päivä on julkaistu vihdoin myös kirjan muodossa. Sain kirjan käsiini, ja se on kyllä hienosti ja kauniisti tehty! Voin suositella kirjaa erittäin lämpimästi kaikille niille, jotka haluavat lisätä hyvää oloaan ruoan avulla ja avautua kehonsa kautta kuulemaan sisäistä ohjaustaan.
Heidin Quinoaa-blogi on myöskin tulvillaan aivan fantastista tietoa, joten sinne suosittelen myös lämpimästi surffausmatkaa!
Iloa ja aurinkoisia ajatuksia ruokamatkallesi! Minä menen nyt syömään! :D
dEEP
Ps.Aloitin tämän blogin kirjoittamisen samoihin aikoihin tuon kurssin kanssa, joten jos haluat, niin jotain fiilisraportteja löydät omasta ruokaseikkailustani tuolta vuoden 2009 joulukuulta.
