Kaunista iltaa rakkaat,
Olen ollut jo monta kertaa teille kirjoittamassa, mutta olen ollut niin ihanasti uppoutuneena muihin tehtäviini, että kirjoittaminen ei ole tullut mahdolliseksi. Tänä iltana aion kuitenkin yrittää.
Itselleni mennyt kuukausi on ollut varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen astunut alueelle, jossa olen saanut nähdä yhä selvemmin oman mieleni toiminnan. Enkelit rakkaat alkoivat pyytää minua jo kauan aikaa sitten kiinnittämään huomiota fyysiseen kuntooni. Onnistuin kuitenkin mainiosti keksimään tekosyitä kuntoni aktiiviseen kohottamiseen monta monta kuukautta. Kunnes tuli se päivä, jolloin tiedostin jotakin olennaista.
Itse asiassa, koodia tästä alkoi tulla jo viime syksynä. Muistan eräänkin metsälenkin, kun enkelit määräsivät minut juoksemaan! :D Ja minä pistän vastaan, että höpöhöpö, ettekö nyt muista että minä olen niitä tyyppejä, jotka eivät todellakaan juokse!! Kelaa nyt, tällä 174cm:ä varrella ja "varustuksella" pistät juoksuksi, niin johan nauraa naurismaan aidatkin! :D Mutta he vain yllyttivät ja yllyttivät, ja lopulta suostuin ja pistin juoksuksi. En jaksanut kovinkaan pitkään, koska fysiikkani oli niin onneton, mutta sen verran, että he ehtivät syöttää minuun elintärkeän koodin:
"Separate your body from your mind.
It's just your mind saying "I don't like sports".
But your Body Loves it!"
Tämä oli todella tervetullut oivallus, ja vain nauroin, kun tunsin joka solullani, miten oikeassa tuo totuuden ääni sisälläni jälleen oli. Arkinen minäni on suurinpiirtein kaikkea hikoiluun viittaavaakin vastaan, mutta Korkeampi minäni tiesi, että se on juuri se, mitä tarvitsisin.
Maallisella tasolla oli mennyt yhtäkkiä nelisen vuotta niin, etten ollut tehnyt kunnon lihaskuntoharjoituksia keholleni ollenkaan. Minulla oli vain täysi työ selvittää, että mitä minulle oli henkisen aukeamisen myötä tapahtunut. Aukeamisessa menetin tyystin mm.kehotietoisuuteni, joka sai aikaan sen, että minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä fyysiselle keholleni tapahtuu. Elin vain valosta ja valolle. Ja paradoksaalisesti kuitenkin keho oli juuri se, joka mahdollisti valon ankkuroimisen maan päälle. Toisaalta samalla myös tajuan, että yhtään ennemmin en olisi ollut tähän nyt heränneeseen oivallukseen valmis. Kaikki edeltävät oivallukset piti antaa rauhassa tulla, että ymmärtäisin tämän nyt.
Tähän mennessä olin oppinut luomaan elämääni valoisammaksi mm.meditaatiolla, vapauttamalla turhia syyllisyyksiä aivan tietoisesti ja työskentelemällä enkeleiden kanssa. Nyt astuin sen sijaan johonkin aivan uuteen aikakauteen: sen sijaan että "ulkoistaisin mieleni", niin valjastin sen nyt tiukasti hyötykäyttöön. Olen huomannut, että henkisellä polulla halutaan usein vain jäädä lillumaan autuaalliseen virtaan ja luottamaan universumin ohjaukseen. Mutta mitä hyötyä on lillumisesta ja luottamisesta, jos se jää vain kuuntelun tasolle? Ei riitä, että vain kuunnellaan, vaan täytyy myös toimia sen mukaan, mitä ohjataan, eli toimia sen mukaan, mitä totuus meissä jokaisessa yksilöllisesti viestittää ja kehottaa tekemään. Ja itse asiassa juuri tätä enkelitkin pointtaavat jatkuvasti: listen and act accordingly! Henkisyys on henkisyyttä vasta sitten, kun se ei jää pelkiksi ideologioiksi vaan se tuodaan käytännön arkeen - lähtien omasta elämästä.
 |
| Käytän treenatessani meidän AYUDH-paitaa, jossa on ihana Amma-tsemppienergia! |
Tuli sitten se kaunis aamu, jolloin kerta kaikkiaan kyllästyin kuuntelemaan sitä jatkuvaa kehotusta, jota minulle oli lakkaamatta toistettu jo monta kuukautta: lähde salille. Ja usko minua, sali on viimeinen paikka, jonne koskaan olisin halunnut lähteä. MUTTA TIEDOSTIN, ETTÄ KOSKA KERRAN TIEDÄN MITÄ MINUN TULEE TEHDÄ, NIIN MINUN TULEE SILLOIN TEHDÄ SE. Herännyt ei voi enää teeskennellä nukkuvaa. Hyvin yksinkertaista. Tiesin, että se mitä tämä kehoni tarvitsee, on nimenomaan lihaskunto. Olen istunut viime vuodet vuorotellen autossa ja tietokoneen äärellä, joten kuntoni on sen mukainen: pelkät metsälenkit ja rauhalliset joogat eivät enää riittäisi, vaan on otettava järeämmät aseet käyttöön, sanokoon mieli sitten mitä lystää.
Nyt olen käynyt salilla kuukauden päivät kolme kertaa viikossa. Joka käynnillä olen oivaltanut syvemmin, mistä tässä on nyt oikeasti kyse:
henkinen hyvinvointi kulkee käsikädessä
fyysisen hyvinvoinnin kanssa.
Sen lisäksi - tai tekisi mieleni sanoa "sijaan" - että treenaan lihaskuntoa, treenaan siis henkistä kuntoa. Huomaan että nimenomaan henkinen skarppius, vahvuus ja periksiantamattomuus ovat ne suurimmat muutokset, jotka treenistä on seuranneet. En ole ymmärtänyt sitä aiemmin. Plus että sisäinen salitreenioppaani on nyt vihdoin sulkenut suunsa ja olen saanut häneltä rauhan. :D
 |
| Viime kesän AYUDH-nuortenleirin hyväntekeväisyyskulkueessa |
Nyt ajattelen, että en harrasta liikuntaa, vaan harrastan kehoni liikuttamista. Ja voin kertoa, että kehoni aivan itkee onnesta. Se on odottanut tätä niiiin kauan. Niiiin paljon asioita ja energiaa alkaa virrata fyysisen kehon liikuttamisen myötä. On se sitten tanssia, juoksemista, kahvakuulailua, mitä vain, jossa liikut kunnolla!! Kehomme on temppelimme.
Myös enkelini ovat hyrisseet niin polleana vierelläni tästä uudesta suunnastani johtuen! He ovat mukana salilla, ja kertovat mihin laitteisiin mennä ja kuinka paljon on vielä treeniä jäljellä. Hauskasti he myös järjestävät niin, että usein sali on rauhallinen juuri siihen aikaan, kun sinne saavun. Kiitos, kiitos, kiitos!
Paljon tsemppivaloenergiaa ja iloa kevääseesi!
Halihalein,
Deepthi
ps.nyt pystyn juoksemaan jo koko lenkin, eikä tee tiukkaakaan, hihi! ♥
