Tää on nyt kans hämärä juttu, ku tätä James Twymania tuodaan mulle joka puolelta! Ensikosketukseni häneen tapahtui viime maaliskuussa, kun Tiina kantoi nenäni eteen Twymanin Valon Lähettiläs-kirjan ja sanoi: "Mulle tuli tunne, että mun on tuotava tää sun luettavaksi". En tiennyt mitään koko tapauksesta, mutta ikinä kun aloitin kirjaa lukemaan, niin ahmin sen läpi parissa päivässä. Luin ja itkin, ja oivalsin että tällä kirjalla olisi mulle erityinen sanoma. Twymanin sanoin: "Jumala yksin tiesi, mihin olin pistämässä pääni, mutta olin
lähtenyt hyppyyn ponkaisten kaksin jaloin." Ja tiesin, että tämä olisi tuleva seuraavien kuukausien tehtäväni:
”ÄLÄ ETSI RAUHAA TÄÄLTÄ, VAAN LÖYDÄ SE KAIKKIALTA.”
Ja se olisi vasta alkusoittoa.
Tänä viikonloppuna tapahtui taas ihmeellisiä asioita. Palaveerasimme Apen kanssa kokonaisen vuorokauden verran mun tulevasta levystä. Ape on mun rakas sielunkumppani, jonka kanssa tuotimme Kotimatka-levyn v.2007. Viime keväänä aloimme jo tekemään uutta levyä, mutta se ei tuntunutkaan enää hyvältä jutulta, ja jouduin irtisanomaan tiimimme, mikä oli tietenkin aivan kauheaa. Mutta sitten alkoi tapahtua. Siitä viikon päästä löysin jo itseni Pekka Ruuskan tallista. Aloin uuden albumin työstön uuden tiimin kanssa, ja olin jo studiossa äänittämässäkin ennen joulua neljä biisiä, kunnes taas tuli mutkia matkaan. Muutaman henkisesti rajun käänteen jälkeen, kun kaiken piti käytännössä olla jo mahdottomassa solmussa, asiat aukenivatkin niin, että yhtäkkiä mulle esitettiin seuraava lause: "Mikä sut tekis onnelliseksi, että voimme jatkaa levyn tekoa?" Johon minä vastasin suorilta käsin, että se, että saisin Apen tuottajaksi. Ja minulle vastattiin: "Selvä juttu, asia sovittu." Maailman suurin ihme oli tapahtunut, tämän ei ihan oikeasti pitänyt olla edes vaihtoehto. Mutta joku järjesti toisin. Vuosi sitten aika ei vielä ollut kypsä yhteistyön jatkamiselle. Kummankin meistä piti käydä hakemassa muutama arvokas oppi muualta, että voisimme jatkaa yhdessä työntekoa. Nyt menneen viikonlopun kynnyksellä käytiin sitten Apen kanssa kaikki mun biisit läpi ja mietittiin perin pohjin, että miten niitä lähdetään maalaamaan niin, että musiikki ja laulujen henki kulkee käsi kädessä, ja että sekä minä että levy-yhtiö voisimme olla tyytyväisiä lopputulokseen. Pääsimme kuin pääsimmekin lopputulokseen, jonka voin allekirjoittaa 100%:sti ja josta uskon levy-yhtiönkin olevan iloinen.
Hitsi, Olga on kyllä niin mieletön mirri. Makaan sängyssä mahallani, ja hän tulee antamaan mulle selkähierontaa!!!! :DDD Ihan hassu, ihana kissa!! Ja kun hieronnat on annettu, niin nyt hän sitten kääriytyy kerälle mun selän päälle! Mun hoivaava kissa, oikea rakkaus. <3
*Ja mitähän henkiä täälä nyt kulkee, ku valot räpsyy koko ajan.... :DD Joku haluaa kovasti ilmoittaa olemassaolostaan!*
Perjantaina olin keikalla Tampereen Amarillossa. Tampereen keikat on aina niin mahtavia! Jostain syystä mulla on sielä monta kertaa vuodessa keikkoja, yleensä covervierailuja, ja aina on mahtimeininki. Tampere rules!
Lauantaiaamuna lähdin ajamaan Helsinkiin Radio SuomiPopin haastatteluun. Matkalla Valkeakosken kohdalla mulle tulee aina mieleen Annea, joka teki mulle ihan ihkaensimmäisen enkelikanavoinnin kesällä 2005, ja joka johdatti mut lempeästi tälle polulle jota nyt kuljen. Vaikka emme muuten ole juurikaan tekemisissä muuta kuin silloin, kun pyydän häneltä kanavointia, niin nyt pälkähti tosi voimakkaana päähän ajatus, että pitää laittaa Annealle viestiä, ja kysyä mitä hän tekee illemmalla, että voisinko tulla käymään haastattelun jälkeen. Laitoin viestin ja hän soittikin saman tien, että tervetuloa! Olin ihan, että no Wau, tääkin oli sitte näköjään ihan tarkotettu!!
Ajoin hyvillä mielin Helsinkiin ja tein haastattelun. Tää rupee nyt kuulostaan jo ihan naurettavalta, mutta vitsi vieköön, että sieläkin oli aivan mahtavaa!!!! Johanna, joka mua haastatteli, oli mun kans niiiiin samalla taajuudella, että mehän oltais voitu höpöttää vaikka koko loppuilta, ja sittenkään ei olisi aika riittänyt! On ihan mieletöntä, miten näitä ihmisiä rupee putkahteleen sieltä ja täältä, jotka ajattelevat asioista samalla tavalla! Kiitos, kiitos, kiitos!!
Paluumatkalla suunnistin sitten Valkeakoskelle Annean luo. No, siitä vierailusta ja meidän keskusteluista riittäisi myös tuhannen paljon kerrottavaa, mutta pidän ne nyt toistaiseksi omana tietonani!!! :DDD Sen verran voin kuitenkin kertoa, että yllättäen meidän keskustelut sivusivat myöskin James Twymania, ja nyt olenkin sitten surffannut tämän illan uudestaan hänen sivuillaan ja omilla päiväkirjamerkinnöilläni hänen kirjastaan, ja koittanut löytää syitä siihen, miksi hän tässä nyt näin voimakkaasti on. Se selvinnee lähiaikoina, jos vanhat merkit paikkansa pitävät! Annea myöskin vihjasi, että mun kannattaisi mennä parin viikon päästä Minä Olen-messuille. Miksi, sitä en tiedä. Mutta sekin selviää!
Ai niin, jos sinulla on tunne, että kaipaat ohjausta polullasi, ja enkelikanavointi voisi olla sinun juttusi, niin suosittelen Anneaa koko sydämestäni. Voit laittaa Annealle viestin numeroon 040 724 5989, ja tiedustella seuraavaa vapaata aikaa. Voit myös mainita, että sait numeron minulta. Annean kanavoinnit on supervoimakkaita, ja hän tekee sen ihan puhelimitse. Muistathan varata kynää ja paperia eteesi, koska sitä tietoa tulee niin paljon, että ne on helpompi jälkikäteen muistaa, kun olet kirjoittanut edes avainsanat ylös. Tekstiä tulee paljon ihan symbolisella tasolla, ja mulle on ainakin käynyt niin, että jotkut asiat on auennut vasta parinkin vuoden päästä kanavointihetkestä. Senkin takia on hyvä, että ne jutut on paperilla.
Minä Olen-messut on myös muuten ihana tapahtuma! Jos et ole koskaan ollut, niin suosittelen lämpimästi, jos sinulla on siihen mahdollisuus. Messut täyttää tänä vuonna 15-vuotta, ja ne pidetään Espoon Dipolissa 13.-14.02. Siellä on aina aivan mielettömästi mielenkiintoisia luentoja sekä näytteilleasettajia. Lisää infoa löydät täältä. Itse ajattelin mennä metsästämään sieltä ainakin Jamesin elokuvaa Mooses Koodi, sekä kuuntelemaan Jonette Crowleyn luentoa.
Inspiroivaa, Valon täyteistä viikkoa!
Voimahalein,
Deepthi
