Ilon ja Ihmeiden viikonloppu

Niin paljon olisi jaettavaa menneestä viikonlopusta, etten tiedä mistä aloittaisin, ja mitä kaikkea on ylipäätään "järkevää" tänne laittaa!!! :DD Mutta ennen kuin jatkan, tahdon toivottaa koko sydämestäni Oikein Ihanaa, vaikkakin hiukan myöhästynyttä Ystävänpäivää! Toivottavasti  päiväsi oli Ilon täyteinen. <3

Mun viikonloppu alkoi perjantaiaamulla saunan lämmittämisellä. Kello herätti joskus seiskan aikaan, kävin napsaamassa saunan päälle ja kömmin takaisin peiton alle. Kahdeksan aikaan vaihdoin lämpöiset peitot kuumaan saunaan. Miten ihanaa onkaan mennä unenpöpperöisenä saunaan, on ihan niin kuin saisi sielä lämpimässä jatkaa unessa kellumista vielä hetken aikaa, nähdä vielä loput keskenjääneestä unesta, aloittaa päivä lempeimmällä mahdollisella tavalla. Tosin meikäläinen yltyy aina heittämään löylyä pohjanmaan kautta, joten kyllä sielä unet saa lopulta rapsakkaa kyytiä! :D

Puolenpäivän aikaan lähdin suunnistamaan kohti Helsinkiä. Hämeenkyrön kohdassa tuli ajatus: mulla ei ole aikataulua, NYT toteutan varmaan vuoden päässäni muhineen ajatuksen ja poikkean Frantsilan Kehäkukkaan. Voi sanoa, että mun mystinen viikonloppu alkoi tästä. Astuin sisään vanhaa kansakoulua muistuttavaan taloon. Ajatuksenani oli vain käydä vilkaisemassa, mikä tämä paikka on, joka on kummitellut mulle niin kauan aikaa. Olin myös menossa ystäväni tyttären 1-vuotispäiville samalla reissulla, joten toivoin, että sieltä löytyisi myös jotain ihanaa pikkuiselle. Astuin tupaan, ja mikä ihana henki sielä olikaan vastaanottamassa, todella lempeä, rauhallinen ja jotenkin yhtä aikaa humpsahti ajassa monta vuosikymmentä taaksepäin. Ihana tunnelma! Kuljin läpi huoneita ja ihastelin mitä kaikkea sielä olikaan myynnissä: käsintehtyjä kynttilöitä, koruja, pellavavaatteita, enkelitauluja, yrttejä, luomutuotteita... Yhtäkkiä seisoin viimeisen huoneen kynnyksellä ja sisälläni humahti jokin. "Olen ollut täällä ennenkin". Salamana muistin unen, jonka olin nähnyt ehkä vuosi sitten, tai ehkä viime kesänä. Yritin kiihkeästi muistella, että MITÄ unessa tapahtui. En kyennyt sitä enää muistamaan, mutta tiesin, että olin ollut silloin juurikin tuossa talossa, noiden tavaroiden ympäröimänä unessani. Talossa, jossa en ollut koskaan fyysisesti aiemmin käynyt. Unessa olin muistaakseni töissä siellä. Mutta nyt ostin ihanan enkelimaalauksen pikkuiselle ja jatkoin matkaani. Nähtäväksi jää, miten tämä paikka liittyy tämän kertaiseen elämääni...

Illaksi ajoin Helsinkiin. Shantissa vietettiin Shiva Ratria, Shivan yötä. Meitä ammalaisia oli kokoontunut useita kymmeniä paikan päälle lausumaan Amman 108 nimeä, meditoimaan ja laulamaan Shiva-aiheisia bhajaneita, henkisiä lauluja. Rakastan NIIN paljon bhajaneiden laulamista ja soittamista, ja tällä kertaa bhajanit olikin supervoimallisia, kun meitä oli niin paljon laulamassa. Intiassa nuo jumalten juhlat ovat aina huikeita, isoja juhlia. Shivan palvojat pitävät Shivaratria vuoden pyhimpänä yönä. He paastoavat koko päivän ja valvovat läpi yön meditoiden ja mantraten Shivaa. Amma sanoo, että "Shivaratrin tyyliset juhlat ovat mahdollisuus nousta tästä tietoisuudesta yön läpi kestävän askeettisuuden avulla. Hereillä pysyminen ei tarkoita vain silmien auki pitämistä, vaan että pysymme tietoisina teoistamme, sanoistamme ja ajatuksistamme. Ja kun tämä tietoisuus sarastaa, tietämättömyys katoaa. Emme voi hävittää pimeyttä, mutta kun tuomme valoa, se häviää automaattisesti. Samalla tavalla kun tietoisuus sarastaa, tietämättömyyden pimeys katoaa."

No, me emme ihan läpi yön valvoneet emmekä paastonneet, vaan vietiin juhla läpi hiukan kevyemmällä kaavalla. Juhlasta jäi aivan ihana, vahva ja rakkaudellinen olo.

Lauantaiaamuna oltiin Joonaksen kanssa jo ysin jälkeen Messukeskuksessa Venemessuilla pystyttämässä kamoja. Meillä oli nyt la-su kaksi keikkaa, ja ens viikonloppuna vielä toiset kaksi keikkaa messuilla. Olimme matkailuosastolla esittämässä saaristo- ja meriaiheisia lauluja. No, sain toki muutaman omankin laulun laulaa väliin. Oli tosi kivaa!

Messujen jälkeen kipitinkin sitten kumpanakin päivänä oikopäätä Otaniemeen Minä Olen-messuille. Ja voi Taivas, mitkä pläjäykset sieltä sainkaan! :DDD Annea oli kyllä mua etukäteen varoittanut, että jotain spesiaalia saattaa tapahtua, mutta mitä, sitä hän ei koskaan kertonut. Niinpä menin paikanpäälle avoimin mielin, iloisen odottava tunnelma sydämessäni. Eilen löysin saman tien mitä olin tullut hakemaan: James Twymanin Mooses Koodin dvd:nä. Sen lisäksi tein muitakin löytöjä: jo parhaimmaksi ystäväkseni ristimäni Neale Donald Walschin Ystävyys Jumalan kanssa-kirjan (on muuten huikee, ahmin sitä jo viime yönä pitkät pätkät!), Paolo Coelhon uusimman kirjan Voittaja on yksin, sekä James Redfieldin The Celestine Prophecy-dvd:n, josta olin myös saanut Annealta vihiä. En ehkä malta odottaa, että pääsen näihin käsiksi! Ostin myös viimein ja vihdoin kauan kaipaamani suolalamput, jotka oli nyt hurjassa tarjouksessa 16€/kpl, kun normihinta on 48€ tuon kokoisista mitä mä nyt ostin. Tuossa toinen niistä nyt hehkuu upeana ruokapöydän kulmalla. Niin, siis mun ruokapöydästä on tullut tälläinen monitoimipöytä, joka on täynnä enkeleitä, kynttilöitä, kirjoja, kiviä, Amma-kuvia ja enkelikortteja, ja jonka äärellä syön, kirjoitan ja hoidan asioita. Tuo suolalamppu tuo tähän kyllä ihan mielettömän tunnelman! Toinen lamppu pääsi puolestaan makuuhuoneeseen. <3

Kiersin messuilla hyvin intuitiivisesti. Pari aika merkillistä kohtaamista jäi mieleeni. Kuulin eilen jostain shamaanirummun äänen, ja lähdin vaistomaisesti kulkemaan sitä kohti. En vieläkään tiedä, oliko joku oikeasti rumpua jossain soittanut, mutta päädyin pöydän ääreen, jossa oli kolme rumpua. Ainakaan sillä hetkellä rumpuja ei kukaan soittanut, ja ne näyttivät siinä pöydällä siltä, niin kuin ne olisivat siinä vain koristeena. Niin kuin sitten kuulemma olivatkin. Hmm... mystistä. Multa meni myös hetken aika tajuta, että mitä siinä pöydän äärellä oikeastaan ollaan esittelemässä, mun tajuntani kun jumiutui täysin niihin rumpuihin. Jo enkelikurssilla v.2005 olin rumpuihin tutustunut, kun aina päivän loppuseremonioissa niitä käytettiin maadoittumiseen. Mutta silloin olin sitä mieltä, että täysin humpuukia koko juttu, että ei ne ainakaan minussa herättäneet yhtään mitään. Kun sitten viime syksynä olin Viridiksessä Tuulan Metamorfisessa hoidossa, jossa hän käytti hoidon alussa rumpua, se yhtäkkiä resonoikin sieluni kanssa jollain ihan uudella tasolla. Mutta olin unohtanut koko jutun, kunnes nyt eilen aloin kuulla samaisen rummun ääntä tuolla messuilla. Pöytä jonka luona seisoin oli The Four Wind Societyn ja Flame Healingin pöytä. He kertoivat toiminnastaan ja toukokuussa alkavasta Healing the Light Body-koulutuksestaan. Mutta mun ajatus harhaili vain rummuissa. Nyt haaveilen, että saisin jonain päivänä käsiini ihan oman shamaanirummun!

Eilen tapahtui toinenkin mystinen kohtaaminen. Jatkoin kierrostani, kunnes pysähdyin pöydän eteen, jossa iloisen oloinen mies ojensi minua kohti koria, jossa oli lappuja. Nostin yhden lappusen korista. Siinä luki näin:

”Tie: 

           Koko ajan enemmän. 

                                              Sydäntuli, jota havittelet, on vain kipinä suuremmasta.”

Hmm... Mies näki ilmeeni, otti käteensä Valo nimeltä Nyt-kirjan, ja näytti sieltä kirjoittamaansa runoa, josta kyseiset rivit olivat kotoisin. Kaunista. Jäin pöydän ääreen seisomaan, tutkimaan siinä olevia esitteitä. Yhdessä luki, että tämä mies olisi enkeliflyygelisti. Kysyin asiasta. Kyllä, hän on muusikko, enkelipianisti Matti Niskala ja hänellä on Aurinkosydän-niminen kokoonpano. Kerroin, että olinpa tainnut lukea heistä juuri, että mikä "sattuma"! Kysyin että oliko heillä juuri Enkeli-konsertti Seinäjoella. Olin nimittäin pari viikkoa sitten menossa kauppaan, kun näin ilmoitustaululta ilmoituksen enkelikonsertista. Olin silloin superiloisesti yllättynyt, että ei voi olla totta, onko täällä tälläisiäkin konsertteja!!!! Että wauuhh!!!! Mutta en päässyt tilaisuuteen. Muutaman päivän päästä siitä näin heistä jonkun lehtijutun. Ja nyt yhtäkkiä hän oli siinä edessäni, ja juttelimme ummet ja lammet kokemuksistamme. Hän on pitkän linjan muusikko, jonka musiikinteko on kääntynyt intuitiiviseksi työskentelyksi. Tell me about it....!! Vaihdettiin kokemuksiamme siitä, miten musiikinteko on muuttunut sen jälkeen, kun on lähtenyt seuraamaan sydämen ääntä. Oli aivan ihanaa saada jutella asiasta jonkun kanssa.  Tähän saakka kun olen lähinnä yksin yrittänyt selvittää, että mistä tässä kaikessa on kyse, kun esiintymisetkin on muuttuneet viimeisen vuoden aikana niin rajusti. Hän vahvisti tuntoni.
Siinä sitten ihmeteltiin, että onko tässä nyt jotain muutakin. Tultiin siihen tulokseen, että saattaa ollakin ja pohdittiin mahdollisia yhteistyömahdollisuuksia. Mutta niistä kerron sitten lisää, jos ja kun jotain tapahtuu. Ensi alkuun menen kuuntelemaan heidän konserttiaan 28.2 Hämeenkyröön - ja yllätys yllätys, arvaapa minne, no tietysti Frantsilan Kehäkukkaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! J - E - P!!!!!! Kiitos, kiitos, kiitos!!!!

Ihana kohtaaminen oli myös ystäväni Tiina Järvisen kanssa. Hänellä on oma yritys nimeltään Ektahealing. Ekta on Tiinan Ammalta saama nimi, joka tarkoittaa Ykseyttä. Ekta tekee aivan mielettömiä hoitoja ja hän on hyvin intuitiivinen ja valoisa parantaja. Tutustuin häneen vuosi sitten Amman luona Intiassa, jossa hän oli ihanan Ahura-poikansa kanssa. Minulla oli ilo hoitaa Ahuraa pari tuntia päivittäin.
Ektan kanssa puhuttiin mm. siitä, miten tärkeää on pitää keho energeettisesti puhtaana mm.luomuruoan ja mahdollisimman terveellisten elämäntapojen avulla. Ja hänenkin kanssaan puhuttiin - yllättäen - tästä intuition seuraamisen tärkeydestä ja siitä miten se käytännössä tapahtuu - ja toisaalta, miten intuitio on helppo myöskin nujertaa, jättää huomiotta. Ja jos sen jättää huomiotta, niin keho alkaa antaa siitä hälytysmerkkejä. Itselläni sellaisia merkkejä ovat mm.se, että tuntuu niin kuin olisi pala kurkussa, eli jos ei sano ääneen mitä ajattelee vaan patoaa tunteensa, niin se tuntuu kurkussa. Tai niin ku "entisessä elämässäni", kun en osannut vielä kuunnella "sisäistä minääni", ja stressi äityi pahaksi, niin se tuntui vatsassa. Pahin esimerkki siitä oli uuden vuoden tienoilla v.2006. Olin niin hirvittävä stressikimppu (hirveät rahaongelmat, äidin ja isän ero, muutto Helsinkiin, putiikin myynti, levyn teko, oman avioeron käsittely kesken ja uusi suhde, juuh... puuhh....), että vaan huusin ja itkin kaksinkerroin, kun vatsa oli niin ku sitä olis suurin piirtein kirveellä veistetty. Ei pystyny kävellä, ei nukkua, ei syödä, ei mitään. Ja lääkäri määräs vain pillereitä johonki paksusuolen rauhoittamiseen. Jep... Ja minä taas olin sitä mieltä, että hitot tässä mitkää lääkkeet auta, kun syy on ihan jossain muualla. Pääkopassa. Muistan vielä, että nostin sitten sinä viimeisenä breaking point-iltana enkelipakasta kortin, ja se sanoi: "Be honest with yourself". NIINPÄ. Tuli selväksi.

Ekta neuvoi mua myös hankkimaan messuilta Siperian Sembraöljyä, joka on 100% luonnontuote, uuden ajan energioiden tasapainottaja, joka mm.tehoaa yleisesti vahvistavasti, poistaa väsymystä, nostaa henkistä ja fyysistä työkykyä, vahvistaa sukusolujen elinkykyä, vie ulos suoloja ja raskaita metalleja sekä myötävaikuttaa kynsien ja hiusten kasvuun. Tuotteesta löydät lisää infoa täältä ja täältä. Ja kunhan öljy on mulla hetken käytössä, niin tiedän myös kertoa, mitä se on tuonut tullessaan käytännössä.

Tänään olikin sitten Erittäin Huikea Minä Olen-messupäivä. Olin taas aamupäivän keikalla Venemessuilla, josta tulin iltapäiväksi sitten Dipoliin. Ehdin parahiksi paikalle niin, että ehdin kuuntelemaan Jonette Crowleyn luentoa Miten ilmentää henkisyyttä muuttuvassa maailmassa. Päällimmäiseksi jäi mieleen viesti siitä, että meidän on hyvä oppia kunnioittamaan kehoa, kunnioittamaan elämää ja ihan jokapäiväistä kauppareissuakin, ihan tavallisia asioita, tehdä niistä tärkeitä, pyhiä. Meidän ei todellakaan tarvitse enää tehdä eroa henkisen ja jokapäiväisen elämän välillä. Elämme aikaa, jolloin nämä asiat on mahdollista yhdistää luontevasti. Henkisyys ei sulje pois "normaalielämää", eikä "normaalielämä" sulje pois henkistä elämää. Ne kulkevat käsi kädessä. Vuosi 2012 alkaa olla lähellä, jonka johdosta aika nopeutuu koko ajan. Meitä "säädetään" nyt vuosien 2010-2011 aikana, ja me luodaan uusi käyttöjärjestelmä uudelle elämälle niin, että olemme sitten mahdollisimman valmistautuneita, kun vuosi 2012 saapuu. Nyt meitä kutsutaan päästämään irti asioista, joita haluamme, jotta tuleva visio voi olla rajoittumaton, ilmentyä vielä upeampana ja mahtavampana, mitä itse osaisimme kuvitellakaan!

Luennon lopuksi Jonette kanavoi opastaan White Eagle:a. Hän saatteli meidät meditatiiviseen tilaan, jonka jälkeen White Eagle alkoi opastaa meitä Joneten kautta. Se oli todella voimallista. Tunsin Eagle:in saman tien ihollani kylmänä viimana (niin kuin yleensä, kun henkiopas, enkeli tai arkkienkeli tulee lähelle, niin se tuntuu aina kylmänä viimana, yleensä käsillä ja kasvoilla). Pääsin riemulliselle universumimatkalle, enkä olisi malttanut palautua sieltä maan pinnalle ollenkaan. Itse asiassa leijuin vielä kolme tuntia meditaation jälkeen auton ratissakin, ja olo oli niin kuin Rakastaisin koko Maailmankaikkeutta. Se Rakkaus on vain jotain Niin Suurta, että itkuhan siitä tulee. Olen vain syvästi Kiitollinen, että sain jotain näin suurta tänään kokea. Tuntuu, että tämä oli kyllä voimallisin kokemus sitten Amman halausten. Ja minä kun vielä päiväkirjaani kirjoitin ennen luentoa, että hiukan nyt kyllä olen skeptinen tämän Eagle-jutun kanssa, että en ymmärrä siitä yhtään mitään, että mikähän huuhaa tämäkin mahtaa olla!!! :DDD No, ei ollut huuhaata ei. Ei tälläisiä kokemuksia tyhjästä synny. Matkalla Pohjanmaalle vain kyyneleet valui pitkin poskia...

Kiitos, kiitos, kiitos! Huikea Viikonloppu! Huikea Ystävänpäivä! <3

Iloa, Valoa ja Suuria Unelmia tulevaan viikkoosi!

Muista, että Sinä Olet Rakkaus.


Valohalein,
Kirsi