Terveisiä reissun päältä! Viime viikko hurahti nopeasti kaikenlaisten energiamyllytysten keskellä. Alkuviikko meni sulatellessa viime viikonlopun Minä Olen-messuenergioita, ja keskiviikkona oli oikein kunnon mahalasku, mutta siitä on taas noustu kahta vahvempana. Sain kokea oikein inhottavimman kautta, miltä tuntui elää päivä vanhoissa energioissa. En muistanutkaan, miten viheliäistä se on. Päivä alkoi heti aamusta sillä, että rupesin saman tien hommiin, kun silmäni aukaisin - ensimmäinen virhe. Oli tarkoitus viedä yksi konserttiasia eteenpäin, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin toivottu. Mitä enemmän väkisin väänsin ja yritin saada hommaa pulkkaan, sitä pahemmin se meni solmuun ja sitä kamalammaksi oma olo muuttui ja pinna kiristyi. Olin luonut päässäni ajatuksen siitä, miten asia pitäisi hoitaa, ja kaikista ennusmerkeistä välittämättä vain puskin ja puskin asiaa läpi - toinen virhe. Ei mennyt. Eikä ihme. Illan päälle sitten tajusin, että ei auta, on pakko vain levittää kätensä, antaa asian olla ja jättää kaikki henkimaailman hoidettavaksi. Ei ole vielä aika tehdä näitä asioita.
Aamulla kun sitten heräsin, olo oli ihmeen kevyt. Tuntui niin kuin harteilta olisi nostettu iso lasti painoa pois, ja kaikki tuntui yhtäkkiä superkevyeltä. Mietin jälleen kerran, että NÄINKÖ helppoa tämä on? Kun vain älysin pyytää, että maailmankaikkeus ottaa asian hoitaakseen, niin se alkoi hoitaa hommaa saman tien. Oli sellainen olo, niin kuin ei koskaan mitään murhetta olisi ollutkaan, että piti oikein MIETTIÄ, että MISTÄ mä eilen oikein skitsoilin.
Mitä pidemmälle torstaipäivä meni ja vain OLIN, sitä enemmän ja isompia oivalluksia alkoi nousta tietoisuuteen. Se oli NIIIIN riemastuttavaa ja palkitsevaa!!!! Samalla myös taas muistin, miten tärkeää on pitää näitä MinäOlen-päiviä. Olla vain rauhassa tekemättä mitään, korkeintaan lukea jotain henkisesti kohottavaa kirjaa, olla vain kaksin yläkerran tyypin kanssa, antaa sen kertoa viisaampana, että missä mennään, mikä on oikea suunta. Eikä sitä vastausta tarvitse kauaakaan odottaa. Se tyyppi astuu esiin heti, kun sille vain hiukan ovea raottaa. Joku nimittää sitä Intuitioksi, joku Sydämen Ääneksi, joku Itseksi, joku Jumalaksi. Ihan miten vaan, ei nimellä ole väliä. Mutta sillä on, että antaa sille hennolle äänelle aikaa. Se on ainut todellinen ääni, mitä meidän tarvitsee kuunnella.
Mun MinäOlen-päivään kuului myös James Redfieldin The Celestine Prophecy-leffan katsominen. Se oli kyllä täysin mieletön!!! Leffa on alunperin ilmestynyt kirjana, mutta tuo leffakin kyllä kertoi kaiken oleellisen. Se käsittelee siis nimenomaan näitä uuden ajan energioita, Atlantiksen tuomista takaisin maan päälle.Based on James Redfield's worldwide best-selling novel, The Celestine Prophecy is a spiritual adventure film chronicling the discovery of ancient scrolls in the rainforests of Peru. The prophecy and its nine key insights predict a worldwide awakening, arising within all religious traditions, that moves humanity toward a deeper experience of spirituality.
"If we pay attention, we can find a greater life, no matter where we are, no matter who we are, no matter what our circumstances are. If you tune into the mysterious coincidences in your life, if you discover and then follow your intuitions, you will find that there's a door of opportunity for a greater life for you. You can't be a victim and do it, but if you go beyond that, if you find a way out of whatever circumstance you're in, whatever block you think you might face, what happens is that it works. It always works. The only thing that holds any of us back is not believing that it works."
-- James Redfield
Leffan yhdeksän oivallusta luettelinkin jo viime postauksessa, mutta vielä paremmin ne tietenkin aukeavat leffan kautta. Jos energia-asiat yhtään kiinnostavat, niin leffa valaisee kyllä kuvina niitä asioita aivan hengästyttävän hyvin. En tiedä missä tätä leffaa Suomessa myydään, minä löysin sen Minä Olen-messuilta. Ehkä jotkut henkiset kirjakaupat saattavat tätä myydä, ja ainakin tietenkin leffan kotisivuilta, sitä saa ostettua, eli täältä.
***
Viikonlopun messukeikat oli jälleen aivan Ihania! Sain kohdata paljon ihania ihmisiä, moni tuli juttelemaan, ja muutama valokuvakin otettiin. Mua säesti pianolla aivan mielettömän lahjakas Joonas Kasurinen. Hän soittaa mm.Juha Tapion ja Jipun bändissä. Parasta on, että hän heittäytyy musaan niin suurella sydämellä, täysin siinä hetkessä eläen. Me Love It! <3 Kyllä siinä meikäläisen kelpaa vedellä!
Paluumatkalla Pohjanmaalle mun oli tarkotus hakea Olga isän luota ja jatkaa matkaa. Mutta kuinkas kävikään, jäinkin tänne isän luo yöksi! :D Matkaahan olisi siis omaan kotiin ollut huimat 15km! :D Mutta meillä on täälä huomenna bänditreenit, ja kun olisin kuitenkin halunnut tulla tänne jo päivällä, niin tuumasin, että parempi meidän on sitten jäädä suosista tänne. Huomenna jos vaikka istuisi aamulla pianon ääreen ja katsoisi, jos sieltä olisi jotakin tulossa.... :)
On tosi ihanaa kyllä olla täällä. Tulee mieleen viime kesä, kun istuin kotipianon äärellä aamusta iltaan ja tein uuden levyn biisejä. Öisin painelin aina metsälenkille ja joogasin...
Aaahh, voin melkein tuntea kostean kesäyön tuoksun... Oli Elämäni Kesä. Home Sweet Home! <3
Valoisia Ajatuksia Uuteen Viikkoon! <3
Koskuen kyläraitti by Night 2009
