Raija Kallio-Majanen:
Elämäntaidon valmennuksesta avaimet uuteen elämään
Meikkisiveltimet ja -purnukat ovat vielä touhukkaan näköisenä pitkin pöytää, kun astelen sateisena lauantaipäivänä sisään jalasjärviseen Hyvinvoinnin ja Kauneuden Paratiisiin. Päivän morsian on saatu juuri matkaan iloisten onnentoivotusten kera, ja Paratiisin aurinkoinen Raija Kallio-Majanen alkaa laittamaan purnukoiden kansia kiinni ja siveltimiä niille kuuluville paikoilleen.
Raija perusti Paratiisin yhdessä aviomiehensä kanssa puolisen vuotta sitten, kun vanha liiketila jäi ahtaaksi. Tarvittiin rauhaa saada olla asiakkaiden kanssa tarvittaessa myös muiden korvien kuulumattomissa, sillä keskusteluissa mennään asiakkaan kanssa usein hyvinkin syvälle pinnan alle, kun aiheet kääntyvät valmennuksen lomassa intiimeiksi ja herkiksi. Meikkausten lisäksi Raija tarjoaa Paratiisissa hyvin monenlaisia palveluja, joista uusin ja kiehtovin hänelle itselleen on nyt Elämäntaidon valmentajan työ. Hän aloitti Marika Borgin elämäntaidon valmentajan koulutuksen parisen vuotta sitten, ja on nyt valmistunut koulutuksesta ammattiin.
Raijan oma polku hyvinvointiyrittäjänä on ollut hyvin monivaiheinen. Alunperin hän on koulutukseltaan agrologi. Hän osti veljensä kanssa vanhempiensa vanhan kotitilan 90-luvun alussa, josta tuli yksi pitäjän luomumaatiloista, ja alkoi huolehtia yhdessä miehensä kanssa karjan kasvattamisesta. Navettatöiden lomassa Raija oli kiinnostunut kauneudesta ja hyvinvoinnista, ja olipa kotona kolme pientä tyttöäkin hoivattavana.
Raija aloitti pian alusvaatteiden, korujen ja muiden naisellisten ihanuuksien kotimyynnin karjan hoitamisen lomassa. Kauneudenhoito ja kosmetiikka alkoi kuitenkin nopeasti vetää häntä yhä vahvemmin puoleensa, ja vuonna 1996 siitä tulikin hänelle kokopäivätyö. Raija toimi lopulta 17 vuoden ajan konsulttina ja myyntijohtajana isossa, kansainvälisessä kauneudenalanyrityksessä, ja on toiminnassa mukana yhä edelleen, tosin pienemmällä liekillä.
Maatilan pyörittäminen, perhe ja yritystoiminta olivat Raijalle kaikki kaikessa. Hän teki ympärivuorokautisesti töitä seitsemänä päivänä viikossa, koska kaikki tuntui vain niin omalta ja ihanalta. Jossain vaiheessa Raijan ystävät alkoivat kuitenkin huolestua ja vaivihkaa kysellä, että olisikohan kohta jo aika pitää vähän lomaa. Omalääkärikin oli jo annellut varoittavia merkkejä, ja kysellyt, että ”miten sinä oikeasti jaksat?”. Raijalla oli kuitenkin hyvä draivi päällä, hän todella nautti tekemästään ja kuittasi ystävien huolestumiset sanomalla, että ”tottakai minä jaksan, tämä on niin kivaa”.
Vuonna 1999 perhe päätti luopua karjastaan, ja keskittyä yhdessä yritystoiminnan pyörittämiseen. Samaan aikaan tuli sitten ensimmäinen pudotus: karjan pois laittaminen laukaisi uupumuksen, jonka lääkäri sitten pian myös vahvisti. Seuraava vuosi meni hyvin pitkälti levätessä ja vähentäessä töitä, itseä kuunnellen. Mutta samaan aikaan oli kuitenkin perustettu oma yritys, joka vaati huomiota. Raija oli pian jaloillaan, ja ennen kuin huomasikaan, kosmetiikka alkoi jälleen viedä häntä mennessään. Vapaapäiviä ei käytännössä ollut.
Kymmenisen vuotta hurahti kosmetiikan ja kauneuden parissa kuin siivillä. Lapset kasvoivat, ja miehen kanssa pyöritettiin yritystä, kierrettiin messuja, koulutettiin uusia tekijöitä ja samalla pidettiin langat käsissä maailmalle.
Vuonna 2008 tuli kuitenkin toinen kriittinen hetki, joka laittoi Raijan uudelleen polvilleen. Keho tärisi ja sydän väpätti, mutta kierrokset olivat liian suuret, jotta olisi voinut ajatellakaan rauhoittumista tai vapaapäivän ottoa. Ystävät sanoivat, että hän polttaa nyt kynttilää kummastakin päästä, ja niinä päivinäkin, joina hän onnistui pitämään hetken vapaata, niin hän puhui vain töistä. Omalääkäri otti sitten ohjat käsiinsä sanoen, että ”nyt on viimeiset hetket tehdä jotain”. Lääkäri oli todella huolissaan hänen terveydestään ja jaksamisestaan. Sillä hetkellä Raija tajusi, että nyt on kaikki nappulat käytetty. Hän hyväksyi sen, vaikka se tuntui äärimmäisen pahalta ja surulliselta.
Lääkäri passitti Raijan suoraan Kelalle, jossa hänet vastaanotti mukava virkailija, joka alkoi saman tien etsiä sopivaa kuntoutuspaikkaa. Siinä vaiheessa Raija koki, että aivan kaikki käy, ihan sama minne hänet laitetaan, kunhan hän vain pääsee jonnekin latautumaan. Hän pääsi kahdeksi viikoksi työssä uupuneiden kuntoutukseen Ikaalisiin.
Ikaalisin ajaessaan hän tunsi olonsa rikkinäiseksi ja huonoksi, työtkin tykyttivät niskassa, ja syyllisyys siitä, että ”hän vain lähtee nyt lomailemaan”. Mutta perille päästyään hän sai huomata, että samassa ryhmässä olevat ihmiset olivat ihania ja kannustavia, ja se lisäsi kaivattua turvallisuudentunnetta. Toki hän tunsi, että kaksi viikkoa ei tässä putkessa auttaisi vielä mitään. Mitä hän oikeasti tarvitsisi, olisi vähintään puolen vuoden, ellei pidemmänkin ajan irtiotto. Keho ja mieli olivat niin väsyksissä.
Kun hän palasi Ikaalisista kotiin, kotona odottikin yllätys. Mies ja lapset olivat järjestäneet Raijalle lisälomaa: kahden viikon matkan Maltalle, koska ”äidin on nyt saatava olla rauhassa”. Ensimmäinen reaktio Raijalla oli, että ”enhän minä nyt sinne voi lähteä, kun olen jo nyt ollut niin kauan poissa!” Mutta perhe sai puhuttua hänet ympäri. Niinpä hän lopulta pakkasikin laukut uudestaan ja lähti matkaan yrityksensä työntekijän kanssa, joka sattui olemaan kokenut Maltalla reissaaja.
Perillä Raija sai majoittua omaan hotelliin, omaan rauhaansa. Päivät kuluivat lukien, nukkuen, uiden, käyden veneretkillä, kävellen toreilla ja kujilla, ja liottaen varpaita meressä. Se teki sielulle hyvää.
Kotiin palasi rentoutunut ja vapautunut nainen, joka nautti pääsemisestä takaisin oman perheen pariin. Myös sisäiset arvot olivat ehtineet näiden viikkojen aikana mennä uusiksi: hän oli opetellut hyväksymään itsensä ja omat voimavaransa; hyväksymään sen, ettei saa nyt paljoakaan aikaiseksi - eikä tarvitsekaan. Hän päätti opetella elämään niin, ettei ajattele, mitä muut ajattelevat, vaan toimii oman sydämensä mukaan.
Matkan jälkeen oli mukava tarttua töihin, ja arki lähti rullaamaan hyvin - tosin tällä kertaa hän päätti tehdä huomattavasti vähemmän töitä ja olla itselleen armollisempi. Arkea elettiin kehoa kuunnellen omien voimavarojen ehdoilla.
Vuonna 2009 Raija löysi tiensä Marika Borgin elämäntaidon valmennukseen. Hän kokee, että se oli hänelle erittäin merkittävä käännekohta niin ihmisenä, naisena, äitinä kuin yrittäjänäkin. Marikan kurssi aukaisi hänet näkemään, miten rikas elämä hänellä on ollut ja miksi mikäkin asia on pitänyt tapahtua, jotta hän voi olla tänä päivänä kiitollinen kaikesta siitä mitä hän on. Hän on kokenut, kuinka elämäntaidon valmennuksesta saa avaimia koko loppuelämän polulle. Hän on oppinut kuuntelemaan itseään, ja miettimään, että ”Mitä hyvä elämä on Minulle?”.
Koulutuksen yksi mieleenpainuvimpia asioita Raijalle oli koulutuksen loppuvaiheessa, viime vuoden keväällä aarrekartan teko. Aluksi hänestä oli tuntunut, että ”eihän tähän kartongille tule mitään järkevää”, mutta kun hän leikkasi ja leikkasi kuvia ja lauseenpätkiä, ja alkoi lopulta yhdistellä niitä kokonaisuudeksi, hän hämmästyi lopputuloksesta itsekin: Paratiisi oli syntynyt. Ja kun Paratiisi oli nähnyt päivänvalonsa, niin sitten syntyi vielä kaksi aarrekarttaa lisää: toisessa oli perhettä koskevat asiat, ja kolmannessa ihan omat sydänasiat.
Koulutuksen päätyttyä Raija huomasi yhtäkkiä etsivänsä uusia liiketiloja, jotka kaiken lisäksi löytyivät lähempää, kuin hän olisi koskaan uskaltanut kuvitellakaan: heidän vanhan liiketilansa alakerrasta. Tilaa ensi kertaa katsomaan mennessään heitä vastaan tuli nuhjuinen, pölyinen ja pimeä liikehuoneisto, joka tuntui parhaat päivänsä jo nähneen. Viimeiseksi tila oli toiminut kirpputorina. Mutta Raija näki miehensä kanssa tilan todellisen potentiaalin. Tuumasta toimeen, hihat heilumaan, ja unelmista totta! Paratiisi avasi ovensa joulukuussa 2011.
Paratiisi tarjoaa tänä päivänä hyvin monipuolisesti hyvänolon palveluita. Elämäntaidon valmennuksen ja meikkipalvelun lisäksi tilassa tehdään myös kasvojenkohotuksia sekä autetaan painonhallinnassa. Raijan unelma on saada laajentaa toimintaansa yhä enemmän elämäntaidon valmennuksen puoleen, auttaa ihmisiä jaksamaan henkisesti ja löytämään avaimet omaan elämäänsä.
Raija on kiitollinen siitä kaikesta, mitä on itse tällä matkalla saanut oppia. Hän sanoo elämäntaidon valmennuksen nostaneen elämän suurimmiksi arvoiksi nimenomaan kiitollisuuden ja ilon arjen pienistä hetkistä ja ihmeistä. Hän arvostaa perhettään ylitse kaiken, ja sanoo, että ilman heitä hän ei olisi tässä. Myös luonto on noussut viime vuosina arvoon arvaamattomaan. Kun hän työpäivän päätteeksi ajelee kotiin 20 kilometrin päähän metsien hiljaisuuden keskelle, niin sielu rauhoittuu. ”Tämä kaikki on ollut minulle Siunaus”, kuiskaa Raija hiljaa ja katsoo ilonkyyneleet silmissään minua suoraan silmiin.
Elämäntaidon valmennuksesta avaimet uuteen elämään
Meikkisiveltimet ja -purnukat ovat vielä touhukkaan näköisenä pitkin pöytää, kun astelen sateisena lauantaipäivänä sisään jalasjärviseen Hyvinvoinnin ja Kauneuden Paratiisiin. Päivän morsian on saatu juuri matkaan iloisten onnentoivotusten kera, ja Paratiisin aurinkoinen Raija Kallio-Majanen alkaa laittamaan purnukoiden kansia kiinni ja siveltimiä niille kuuluville paikoilleen.
Raijan oma polku hyvinvointiyrittäjänä on ollut hyvin monivaiheinen. Alunperin hän on koulutukseltaan agrologi. Hän osti veljensä kanssa vanhempiensa vanhan kotitilan 90-luvun alussa, josta tuli yksi pitäjän luomumaatiloista, ja alkoi huolehtia yhdessä miehensä kanssa karjan kasvattamisesta. Navettatöiden lomassa Raija oli kiinnostunut kauneudesta ja hyvinvoinnista, ja olipa kotona kolme pientä tyttöäkin hoivattavana.
Raija aloitti pian alusvaatteiden, korujen ja muiden naisellisten ihanuuksien kotimyynnin karjan hoitamisen lomassa. Kauneudenhoito ja kosmetiikka alkoi kuitenkin nopeasti vetää häntä yhä vahvemmin puoleensa, ja vuonna 1996 siitä tulikin hänelle kokopäivätyö. Raija toimi lopulta 17 vuoden ajan konsulttina ja myyntijohtajana isossa, kansainvälisessä kauneudenalanyrityksessä, ja on toiminnassa mukana yhä edelleen, tosin pienemmällä liekillä.
Maatilan pyörittäminen, perhe ja yritystoiminta olivat Raijalle kaikki kaikessa. Hän teki ympärivuorokautisesti töitä seitsemänä päivänä viikossa, koska kaikki tuntui vain niin omalta ja ihanalta. Jossain vaiheessa Raijan ystävät alkoivat kuitenkin huolestua ja vaivihkaa kysellä, että olisikohan kohta jo aika pitää vähän lomaa. Omalääkärikin oli jo annellut varoittavia merkkejä, ja kysellyt, että ”miten sinä oikeasti jaksat?”. Raijalla oli kuitenkin hyvä draivi päällä, hän todella nautti tekemästään ja kuittasi ystävien huolestumiset sanomalla, että ”tottakai minä jaksan, tämä on niin kivaa”.
Vuonna 1999 perhe päätti luopua karjastaan, ja keskittyä yhdessä yritystoiminnan pyörittämiseen. Samaan aikaan tuli sitten ensimmäinen pudotus: karjan pois laittaminen laukaisi uupumuksen, jonka lääkäri sitten pian myös vahvisti. Seuraava vuosi meni hyvin pitkälti levätessä ja vähentäessä töitä, itseä kuunnellen. Mutta samaan aikaan oli kuitenkin perustettu oma yritys, joka vaati huomiota. Raija oli pian jaloillaan, ja ennen kuin huomasikaan, kosmetiikka alkoi jälleen viedä häntä mennessään. Vapaapäiviä ei käytännössä ollut.
Kymmenisen vuotta hurahti kosmetiikan ja kauneuden parissa kuin siivillä. Lapset kasvoivat, ja miehen kanssa pyöritettiin yritystä, kierrettiin messuja, koulutettiin uusia tekijöitä ja samalla pidettiin langat käsissä maailmalle.
Vuonna 2008 tuli kuitenkin toinen kriittinen hetki, joka laittoi Raijan uudelleen polvilleen. Keho tärisi ja sydän väpätti, mutta kierrokset olivat liian suuret, jotta olisi voinut ajatellakaan rauhoittumista tai vapaapäivän ottoa. Ystävät sanoivat, että hän polttaa nyt kynttilää kummastakin päästä, ja niinä päivinäkin, joina hän onnistui pitämään hetken vapaata, niin hän puhui vain töistä. Omalääkäri otti sitten ohjat käsiinsä sanoen, että ”nyt on viimeiset hetket tehdä jotain”. Lääkäri oli todella huolissaan hänen terveydestään ja jaksamisestaan. Sillä hetkellä Raija tajusi, että nyt on kaikki nappulat käytetty. Hän hyväksyi sen, vaikka se tuntui äärimmäisen pahalta ja surulliselta.
Lääkäri passitti Raijan suoraan Kelalle, jossa hänet vastaanotti mukava virkailija, joka alkoi saman tien etsiä sopivaa kuntoutuspaikkaa. Siinä vaiheessa Raija koki, että aivan kaikki käy, ihan sama minne hänet laitetaan, kunhan hän vain pääsee jonnekin latautumaan. Hän pääsi kahdeksi viikoksi työssä uupuneiden kuntoutukseen Ikaalisiin.
Ikaalisin ajaessaan hän tunsi olonsa rikkinäiseksi ja huonoksi, työtkin tykyttivät niskassa, ja syyllisyys siitä, että ”hän vain lähtee nyt lomailemaan”. Mutta perille päästyään hän sai huomata, että samassa ryhmässä olevat ihmiset olivat ihania ja kannustavia, ja se lisäsi kaivattua turvallisuudentunnetta. Toki hän tunsi, että kaksi viikkoa ei tässä putkessa auttaisi vielä mitään. Mitä hän oikeasti tarvitsisi, olisi vähintään puolen vuoden, ellei pidemmänkin ajan irtiotto. Keho ja mieli olivat niin väsyksissä.
Kun hän palasi Ikaalisista kotiin, kotona odottikin yllätys. Mies ja lapset olivat järjestäneet Raijalle lisälomaa: kahden viikon matkan Maltalle, koska ”äidin on nyt saatava olla rauhassa”. Ensimmäinen reaktio Raijalla oli, että ”enhän minä nyt sinne voi lähteä, kun olen jo nyt ollut niin kauan poissa!” Mutta perhe sai puhuttua hänet ympäri. Niinpä hän lopulta pakkasikin laukut uudestaan ja lähti matkaan yrityksensä työntekijän kanssa, joka sattui olemaan kokenut Maltalla reissaaja.
Perillä Raija sai majoittua omaan hotelliin, omaan rauhaansa. Päivät kuluivat lukien, nukkuen, uiden, käyden veneretkillä, kävellen toreilla ja kujilla, ja liottaen varpaita meressä. Se teki sielulle hyvää.
Kotiin palasi rentoutunut ja vapautunut nainen, joka nautti pääsemisestä takaisin oman perheen pariin. Myös sisäiset arvot olivat ehtineet näiden viikkojen aikana mennä uusiksi: hän oli opetellut hyväksymään itsensä ja omat voimavaransa; hyväksymään sen, ettei saa nyt paljoakaan aikaiseksi - eikä tarvitsekaan. Hän päätti opetella elämään niin, ettei ajattele, mitä muut ajattelevat, vaan toimii oman sydämensä mukaan. Matkan jälkeen oli mukava tarttua töihin, ja arki lähti rullaamaan hyvin - tosin tällä kertaa hän päätti tehdä huomattavasti vähemmän töitä ja olla itselleen armollisempi. Arkea elettiin kehoa kuunnellen omien voimavarojen ehdoilla.
Vuonna 2009 Raija löysi tiensä Marika Borgin elämäntaidon valmennukseen. Hän kokee, että se oli hänelle erittäin merkittävä käännekohta niin ihmisenä, naisena, äitinä kuin yrittäjänäkin. Marikan kurssi aukaisi hänet näkemään, miten rikas elämä hänellä on ollut ja miksi mikäkin asia on pitänyt tapahtua, jotta hän voi olla tänä päivänä kiitollinen kaikesta siitä mitä hän on. Hän on kokenut, kuinka elämäntaidon valmennuksesta saa avaimia koko loppuelämän polulle. Hän on oppinut kuuntelemaan itseään, ja miettimään, että ”Mitä hyvä elämä on Minulle?”.
Koulutuksen yksi mieleenpainuvimpia asioita Raijalle oli koulutuksen loppuvaiheessa, viime vuoden keväällä aarrekartan teko. Aluksi hänestä oli tuntunut, että ”eihän tähän kartongille tule mitään järkevää”, mutta kun hän leikkasi ja leikkasi kuvia ja lauseenpätkiä, ja alkoi lopulta yhdistellä niitä kokonaisuudeksi, hän hämmästyi lopputuloksesta itsekin: Paratiisi oli syntynyt. Ja kun Paratiisi oli nähnyt päivänvalonsa, niin sitten syntyi vielä kaksi aarrekarttaa lisää: toisessa oli perhettä koskevat asiat, ja kolmannessa ihan omat sydänasiat.
Koulutuksen päätyttyä Raija huomasi yhtäkkiä etsivänsä uusia liiketiloja, jotka kaiken lisäksi löytyivät lähempää, kuin hän olisi koskaan uskaltanut kuvitellakaan: heidän vanhan liiketilansa alakerrasta. Tilaa ensi kertaa katsomaan mennessään heitä vastaan tuli nuhjuinen, pölyinen ja pimeä liikehuoneisto, joka tuntui parhaat päivänsä jo nähneen. Viimeiseksi tila oli toiminut kirpputorina. Mutta Raija näki miehensä kanssa tilan todellisen potentiaalin. Tuumasta toimeen, hihat heilumaan, ja unelmista totta! Paratiisi avasi ovensa joulukuussa 2011.
Paratiisi tarjoaa tänä päivänä hyvin monipuolisesti hyvänolon palveluita. Elämäntaidon valmennuksen ja meikkipalvelun lisäksi tilassa tehdään myös kasvojenkohotuksia sekä autetaan painonhallinnassa. Raijan unelma on saada laajentaa toimintaansa yhä enemmän elämäntaidon valmennuksen puoleen, auttaa ihmisiä jaksamaan henkisesti ja löytämään avaimet omaan elämäänsä. Raija on kiitollinen siitä kaikesta, mitä on itse tällä matkalla saanut oppia. Hän sanoo elämäntaidon valmennuksen nostaneen elämän suurimmiksi arvoiksi nimenomaan kiitollisuuden ja ilon arjen pienistä hetkistä ja ihmeistä. Hän arvostaa perhettään ylitse kaiken, ja sanoo, että ilman heitä hän ei olisi tässä. Myös luonto on noussut viime vuosina arvoon arvaamattomaan. Kun hän työpäivän päätteeksi ajelee kotiin 20 kilometrin päähän metsien hiljaisuuden keskelle, niin sielu rauhoittuu. ”Tämä kaikki on ollut minulle Siunaus”, kuiskaa Raija hiljaa ja katsoo ilonkyyneleet silmissään minua suoraan silmiin.
ILON ILTA PARATIISISSA
LAUANTAINA 12.05. klo:18
Tervetuloa!
Lue lisää TÄÄLTÄ!
