Lähetyksiä kotoa
JUMALAISET TÄYDENTÄJÄT
Mytaria kanavoinut Suzanne Lie (Suzan Caroll) ( suzanneliephd.blogspot.com)
26.4.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat ylösnousevat osamme, olen komentaja Mytar, Galaktisen liiton plejadilainen jäsen. Olen Plejadien Alyconen Violetin temppelin Mytrian jumalainen täydentäjä. Koska Mytria ja minä olemme jumalaiset täydentäjät, niin minäkin olen Suzillen korkeampi ilmaisumuoto. Me, Mytria ja minä, haluamme puhua jumalaisista täydentäjistä, jotka tunnetaan myös kaksoisliekkeinä. Koska jumalaiseen täydentäjääsi yhdistyminen on moniulotteiseen itseesi palaamisen tekijä, tämä aihe on ylösnousevien osiemme tietoisuuden etualalla.
Kuten olen sanonut, palvelen Galaktisessa neuvostossa ja Mytria palvelee Alyconella. Kuitenkin koska olemme yksi olento, tietoisuutemme ovat jatkuvasti yhdistyneenä. Näin ollen ilmaisumuotomme sijaitsevat eri paikassa, kuitenkaan emme ole koskaan erillään. Miten niin voi olla? Antakaa minun kuvata se, mikä on mahdotonta ymmärtää kolmannen ulottuvuuden ajattelulla. Minäpä käännän valokielelle lauseen "Ilmaisumuotomme sijaitsevat eri paikassa, kuitenkaan emme ole koskaan erillään."
Mytria ja minä resonoimme ylösnousseen todellisuutemme ykseyteen. Ykseyden nyt-hetkessä yhdistynyt elämänvirtamme kulkee ajan ja paikan ulkopuolella yhden olemuksemme eri ilmentymiin. Mytria on muuntamisen violetin liekin ankkuri sellaisena, kuin sitä ilmaistaan Alyconen Violetin temppelin viidennen ulottuvuuden ilmaisumuodoissa. Ykseytemme ilmaisu virtaa myös toiseen viidennen ulottuvuuden alkuilmaisuun, Galaktisen liiton uusien palaavien ylösnousevien osien "tervetuloa kotiin" -opastuskeskukseen.
Tämän esittelyn myötä me - sillä värähtelemme äärettömästi ykseystaajuutta - haluamme auttaa ylösnousevia osiamme tunnistamaan jumalaisen täydentäjänsä. Sen tunnistaminen, mikä on aina ollut piilossa, on valtava vihkimys. Ollakseen yhtä itsensä kanssa vaaditaan syvää maadoittumista moniulotteiseen itseensä, jotta on täysin vapaa toisten mielipiteistä. Vapaus tuomitsemisesta perustuu vapauteen halusta. Vapaus tuomitsemisesta vaatii, ettet anna mitään arvoa niiden mielipiteille, jotka tuomitsisivat sinut. Vapaus halusta merkitsee, ettet enää usko siihen harhaan, ettei sinulla ole kaikkea nyt.
Toisin sanoen, jos sinulla on edelleen tuomitsemisen pelkoa, olet liian ujo lähestyäksesi toista, jonka sydämesi kertoo olevan oma jäsenesi. Lisäksi jos sinulla on halua, se johtuu siitä, että olet unohtanut olevasi moniulotteinen olento, joka resonoi myriadeihin ilmaisumuotoihinsa. Näin ollen ei ole mitään haluttavaa, sillä kaikki on jo myriadien todellisuuksiesi jossain versiossa. Paljon samaan tapaan kuin etsisit talosta lasejasi ja sitten löytäisit ne päästäsi, halu johtaa sinut etsimään sitä, mikä sinulla on aina ollut - kuten intiimi suhde itsesi kanssa. Tämä intiimi suhde itsesi kanssa on avain paluuseen jumalaisen täydentäjäsi luo.
Kun ylösnousemuksenne jatkuu, suhteenne toisiin muuttuu, koska ainoastaan hyvin läheiset suhteet tyydyttävät teitä. Kyse ei ole siitä, että vähemmän intiimit suhteet ovat huono asia - ne eivät vain enää riitä. Menette toisiin yhtä syvälle, kuin menette omaan itseenne. Lisäksi kun palaatte viidennen ulottuvuuden itseenne, ei ole erillisyyden harhaa. Näin ollen ei ole salaisuuksia, ei rajoja eikä epäluottamusta, mikä sallii jälleentapaamisenne jumalaisen täydentäjänne kanssa tapahtua helposti.
Uudella maapallolla elätte valossa ja ilossa. Näin mitään rajoja ei tarvita, kun tiedätte välittömästi, mitä tapahtuu niissä, jotka jakavat todellisuutenne. Siksi ei ole mitään salaisuuksia eitä teidän tarvitse "luottaa" kehenkään, kun tunnette kaikki. Mikä tärkeintä, ei ole mitään halua, sillä se mitä ajattelette ja/tai tunnette, ilmentyy nopeasti. Itse asiassa viidennen ulottuvuuden keskitaajuuksissa ja sen yläpuolella kaikki ilmentäminen on välitöntä.
Violetti temppeli ja galaktinen "tervetuloa kotiin" -komiteamme resonoivat kumpikin viidennen ulottuvuuden kynnyksellä. Tällä kynnyksellä voitte muistaa valtavat muuntumis- ja ilmentämisvoimanne. Nimittäin muuntaminen ja ilmentäminen ovat sama sana, koska ne kumpikin merkitsevät muotonne, ajatustenne ja/tai tunteidenne korkeamman ilmaisun luomista. Nämä voimat alkavat palauttamalla syvän läheisyyden monien korkeampien ilmaisumuotojenne kanssa. Tämä läheisyystaso kumpuaa ehdottomasta rakkaudesta itseä kohtaan, sillä miten voitte antaa pois sellaista, mitä ette muista teillä olevan?
Päähaaste ylösnousemuksessanne on, että todellisuutenne muuttuu joka ajatuksestanne. Esimerkiksi saatatte aloittaa suunnan, mikä perustuu puhtaaseen rakkauteen ja palveluun, mutta halunne ja/tai tuomitsemispelkonne voi vaihtaa teidät toiseen todellisuuteen, mikä on itse asiassa matalampaa taajuutta eikä korkeampaa. Tämä suuntamuutos voi johtaa teidät uskomaan, että teitte jotain väärin tai että ette olleet riittävän hyvä.
Muistakaa, että sanat "riittävän hyvä" tulevat haavoittuneesta egosta, ei ylösnousevasta itsestä. Siksi se muuttaa ylösnousemuspolkunne pelokkaaksi paikaksi, missä teidän täytyy vahtia siltä varalta, että te ette ole riittävän hyvä, sen sijaan että antaudutte valon ja ehdottoman rakkauden virralle, missä olette aina täydellinen. Jos eksytte tällä tavalla, olette luultavasti väsynyt. Teidän täytyy ehkä levätä prosessistanne ja palata siihen, mitä rakastatte olla ja tehdä.
Tämä tauko sallii teidän kalibroitua taas rakkauteen! Ja ketä rakastatte eniten - täydennystänne jonka kanssa olette jakaneet koko ikuisuuden. Olette kaivaneet tätä täydennystä, tätä sydämenne ja mielenne täydentäjää. Teitä ei koskaan tarkoitettu olemaan erillään kahdessa "eri" ihmisessä, mutta Maan energiat olivat pudonneet niin pimeyteen, että kun vapaaehtoisesti palasitte Gaialle, kaikki maa-astiat olivat polarisoituneet mies- tai naispuoliseen. Onneksi ei ole mitään tarvetta etsiä täydentäjäänne viidennessä ulottuvuudessa, sillä moniulotteinen havaintotapanne johtaa teidät itseenne.
Monet teistä tuntevat sydämessään täydentäjänne kutsun. Älkää antako tämän kutsun tehdä itsestänne surullista, vihaista tai pelokasta, kun nämä kolmannen ulottuvuuden tunteet erottavat teidät ykseydestä, mitä etsitte. Keskittykää sen sijaan ehdottomaan rakkauteen ja jälleennäkemisen iloon, mikä liittyy tähän kutsuun. Muistakaa, ettei viidennessä ulottuvuudessa ole aikaa, erillisyyttä tai ikää. Siksi jälleenyhdistymisessänne ei ole odottamista, etäisyyttä tai ikäeroa. Lopetamme tämän viestin lainauksella ihmisilmaisumuotomme, Suzan Carollin kirjasta "Reconstructing Reality".
Lamerius makasi lämpimän vaaleanpunaisella hiekalla erityisessä poukamassaan Punaisen vuoren kallioiden alla. Valonvedet hyväilivät lempeästi sen jalkoja ja maadoittivat sen sielun, kun lämmin hiekka tunkeutui sen auraan. Aurinko oli laskemassa kohti horisonttia ja olisi pian aika palata temppeliopintoihin. Lamerius muisti monet kolmannen ulottuvuuden elämänsä, jolloin se oli erotettuna kahdeksi eri olennoksi, maskuliiniseksi ja feminiiniseksi. Nyt se oli taas kerran yksi, androgyyni valokeho. Mies- ja naispuolen yhteenliittyminen oli parantanut sen olemuksen kummankin puolen ja rikastanut niitä. Miespuoli Lamire ja naispuoli Lamira kommunikoivat, mitä olivat oppineet erillään ollessaan. Tämä kanssakäyminen toi paljon viisautta, selkeyttä, rauhaa ja ennen kaikkea yhtenäisyyttä.
Lamerius nautti viidennen ulottuvuuden Venuksen ajattomuudesta, missä henkilökohtainen valmius loi ympäristömerkkejä osoittamaan, että oli aika tehdä jokin siirtymä. Silloin kun Lamerius olivalmis palaamaan syvästä meditointijaksosta, mikä maan päällä tunnetaan unena, aurinko nousisi. Sitten kun se oli valmis ottamaan venuslaisen ekosysteemin kauniita ja parantavia rakkaussäteitä, aurinko oli korkealla taivaalla. Lopulta kun Lamerius oli valmis erottumaan Lamireksi ja Lamiraksi ja palaamaan temppeliin, aurinko oli alhaalla horisontissa.
Viidennen ulottuvuuden Venuksella ei ollut vastaavaa aika-paikkajatkumoa kuin kolmannen ulottuvuuden maapallolla. Täällä ympäristön loi tai paremminkin valitsi ryhmätietoisuuden kukin jäsen. Jokainen yhteisymmärrystodellisuus valittiin paljon samaan tapaan, kuin valittaisiin radiokanava tai käännettäisiin kirjan sivua. Kaikki kanavat ja sivut olivat samaan aikaan olemassa koko ajan ja jokainen voisi valita sen, mitä halusi kokea. Toiset jotka tekivät myös saman valinnan, jakoivat tuon todellisuuden.
Lamire ja Lamira liittyivät Lameriukseksi jakaakseen kokemuksia, joita heillä oli ollut jakautuneena kahdeksi ihmisyksilöksi. Yhdistymisen aikana Lamira kertoi, että hän oli juuri palannut elämästä uudelleen ensimmäisen inkarnaationsa kolmannen ulottuvuuden maapallolla. "Muistan sen nyt selvästi", hän ajatteli Lameriuksen hengen sisällä. "Päätimme vastata kutsuun, minkä lady Gaia, maapallon tietoisuus, oli lähettänyt Atlantiksen aikakauden lopussa. Maa oli täydellisen tuhoutumisen partaalla, koska valon/rakentamisen ja pimeyden/tuhoamisen tasapaino oli painottunut kohti tuhoutumisen polariteettia."
Lamerius muisti, miten se oli opiskellut täällä viidennen ulottuvuuden Venuksella valmisteluna seikkailuunsa maapallolla. Ennen kaikkea se muisti järkytyksen ensimmäisestä jakautumisesta kahdeksi polarisoituneeksi yksilöksi, mieheksi ja naiseksi. Lameriusta puistatti muistaa, miltä Lamirasta tuntui olla kolmannen ulottuvuuden kehossa ilman täyttä itseään ja Lamiresta ilman feminiinistä vastinettaan. Vei monta maavuotta, ennen kuin Lamire ja Lamira pystyivät hyväksymään surun elämisestä vain osana koko itsestään. Tuolla erillisyyden ensihetkellä Lamerius koki ensimmäistä kertaa kolmannen ulottuvuuden elämän monet rajoitukset.
Lamire ja Lamira kantoivat kumpikin noita rajoituksia ja hylkäämisen tunteita elämästä toiseen. Tästä huolimatta kumpikin oli kohta taas astumassa fyysiseen kehoon. Heidän sitoutumisensa Maahan oli loppumassa ja he olisivat vapaita palaamaan kotiin Venukselle kerta kaikkiaan. Kuitenkin kummankin oli ensin tasapainotettava ja parannettava rajoittuneet ajatukset ja tuskalliset tunteet monista maainkarnaatioistaan. Tämän voi parahiten tehdä niiden alkuperässä, mikä oli kolmannen ulottuvuuden Maa. Valitettavasti voimakas maaharha rajoista ja erillisyydestä varjosti heidän muistoaan rinnakkaiselämästä, mitä he myös elivät androgyyninä olentona viidennen ulottuvuuden Venuksella. Se oli heidän kutsunsa nyt jakautua taas kerran kahdeksi olennoksi.
Lamerius venytti valokehoaan ja miljoonia kipinöitä putosi vaaleanpunaiseen hiekkaan. Lamerius pystyi tuntemaan tietoisuuden jokaisessa hiekanjyvässä ja pikkukivessä. Se tunsi elävän ilman ympärillään ja sen älykkään elämänvoiman, mikä kiersi sen valokehon läpi joka hengityksellä. Valonvedet jotka hyväilivät Lameriuksen jalkoja, maadoittivat sen viidennen ulottuvuuden hologrammin matriisiin. Lamerius oli täysin tietoinen siitä, että kaikki aine ja substanssi oli yksityiskohtaista harhakuvaa, mikä oli luotu tilaisuudeksi olla yhteydessä ja kommunikoida Kaiken olevaisen kanssa. Koska viides ulottuvuus oli "puolitien talo" muodon ja muodottomuuden maailmojen välillä, luodut hologrammit perustuivat usein alempien maailmojen muotoihin ja rakenteisiin.
Lameriuksen valokeho oli tavallisesti samassa humanoidimuodossa, minkä sen jumalaiset täydentäjät, Lamire ja Lamira, ottivat maan päällä. Se ei kuitenkaan ollut sidottu tuohon muotoon. Sillä oli vapaus muuttaa kehoaan haluamallaan tavalla. Jos se halusi kokea lentämisen, se voisi kasvattaa kotkan siivet tai tulla mehiläiseksi. Se voisi myös leijua määränpäähänsä, koska viidennessä ulottuvuudessa ei ole gravitaatiota. Kun Lamerius kulki ulottuvuuksienvälisesti korkeampiin maailmoihin, se otti usein valohiukkasen tai tähtiolennon muodon.
Lameriuksen "iho" oli läpinäkyvä ja sädehti valoa, mutta se voisi näyttää tiheämmältä, jos halusi. Se oli noin kolme metriä pitkä ja koska se koostui valosta, sillä ei ollut lainkaan painoa. Lamerius eli aina läsnä olevassa nyt-hetkessä ja oli aina tuon äärettömän hetken olemisessa. Silloin kun Lamerius jakautui maskuliiniseksi ja feminiiniseksi opiskelemaan Violetissa temppelissä, se oli edelleen olemassa, mutta se "poistui vaiheittain" viidennen ulottuvuuden korkeampaan taajuuteen, kunnes sen kaksi polariteettia, Lamire ja Lamira, taas yhdistyivät. Yhdistyminen yhdeksi muodoksi toi sen valokehon hieman matalampaan värähtelyyn. Se ei kuitenkaan koskaan lakannut olemasta, koska se oli ääretön ja kuolematon.
Jos toinen täydentäjistä oli "hereillä" matalammissa maailmoissa, Lamerius pystyi lähettämään tietoisuusvirran värähtelyasteikolla alaspäin tämän mieleen. Lamire ja Lamira pystyivät myös kommunikoimaan toistensa kanssa ajan ja paikan yli, Lameriuksen tietoisuuden "paluu/kotiutussäteen" kautta.
Valonvedet olivat viilentyneet ja aurinko halasi horisonttia. Lameriuksen oli "aika" jakautua taas, jotta "kaksi" voisi palata yksilöllisiin temppeliopintoihinsa. Lamerius nousi ylös ja venytteli pitkiä käsivarsiaan Punaisen vuoren huippua kohti. Se hehkuva ja kultainen muoto laajentui hitaasti, laajentuen ja laajentuen lisää, kunnes se otti kahden pyramidin muodon, jotka olivat kiinni pohjastaan - maskuliinisen huipun kurkottaessa taivaalle ja feminiinisen huipun maadoittuessa kohti Venuksen sydäntä. Kun ylähuippu avautui, kaksoispyramidi jakautui hitaasti kahdeksi valospiraaliksi. Spiraalit näyttivät pyöriviltä kultaisilta pyörteiltä. Vähitellen ne avautuivat kahdeksi kultaiseksi tähdeksi. Hitaasti käsivarret, jalat ja pää muodostuivat ulos tähdistä ja kaksi eri olentoa ilmestyi esiin.
Lamire ja Lamira nostivat kätensä sydämen korkeudelle ja koskettivat toisiaan kämmenet vastakkain. "Palaamme nyt temppeliin", he sanoivat katsoessaan toisiaan silmiin. Nopean suukon ja hymyn kera Lamira lähti omalle polulleen, mutta Lamire otti häntä käsivarresta. "Sanotaan, että jotkut meistä jäävät maan päälle auttamaan uuden viidennen ulottuvuuden todellisuuden luomisessa. Mitä luulet meidän tekevän?"
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
