Kylläpä on taas aikoihin eletty. Nimittäin meikäläinen on jo menossa nukkumaan! Tätä ei ole tapahtunut sitten.... odotas.... ikinä. :D Kello on vasta kahdeksan, ilta olisi superkaunis ja lenkkikin tekisi hyvää, mutta minä palasin vasta illan suussa Kokkolasta, ja kun tein iltajoogat ja muut virittäytymiset niin totesin, että nukkumatti kutsuu. Tottelen siis kiltisti. Tässä tunnelmia reissusta:
Vauhtinaiset Thelma&Louise Kokkolan Mustakarin tuntumassa! :D Sää helli meitä oikein olan takaa ja seura oli mitä ihaninta! Harmi vain, että kamerani alkaa vetelemään viimeisiään. Tai ei muuten, mutta siitä on hajonnut tsuumi! :D *laittaa uuden kameran tilaukseen, myös käytetty kelpaa, kunhan se on ehjä :P*
Enkelitkin olivat taas oikein urakalla matkassa. Tänä aamuna olin jostain syystä turhan väsynyt (no, johtuisiko siitä, että innostuin edellisyönä tekemään aamuun saakka niitä ystäväni kotisivuja, sekä siitä, että valvoin viime yönä kolmeen saakka kun innostuin katsomaan Amma-videoita ja herätys oli kuitenkin jo ennen kahdeksaa! :D Viisi tuntia unta ei riitä, ei!), ja kun saavuin esiintymispaikalle, niin aloin tekemään omaa hiljentymistäni kaikessa rauhassa ennen kuin juhlaväki tulisi paikalle. Anne, joka on siis kanssani yllä olevassa kuvassa, ja jonka oli määrä toimia juhlissa kuvaajana, nukkui viereisellä sohvalla. Pyysin Enkeleitä mukaan päivään, pyysin että he ilostuttaisivat läsnäolollaan juhlia, toisivat sinne rakkautta ja iloa ja kepeyttä, ja että he pyyhkisivät väsymyksenikin pois. Ja niin kävi. En muistanut väsymystäni koko juhlan aikana, ihmiset olivat hyväntuulisia ja hymyileväisiä, ja kun päivänsankarin valkoiselle mekolle kaatui juhlakakkua, siihen ei jäänyt jälkeäkään, ja kun yksi ihana pikku enkelityttö kaatui kiveykselle kasvoilleen, mitään ei tapahtunut. Tokikin hän säikähti rajusti, ja istui tapahtuman jälkeen aivan hiljaa paikoillaan kauan aikaa, ylähuultaan pidellen. Mutta onneksi upouudet maitohampaat eivät katkenneet, eikä vertakaan tullut juuri nimeksikään, vain ylähuuli paisui, ja tietenkin sitä jomotti.
Istuin hänen lähelleen nojatuoliin. Kysyin, että sattuuko. Tyttö ei vastannut mitään, piteli vain huultaan. Olin hetken aikaa neuvoton, miten voisin tuota ihanaa tyttöä auttaa? Sitten yhtäkkiä sanoin hänelle, että tiesitkö, että voit pyytää enkeliltäsi apua, että hän parantaisi kivun pois? Tyttö katsoi minuun, muttei puhunut vieläkään mitään. Sitten siihen tuli jo muitakin aikuisia, ja minä vaikenin. Jäin odottamaan mitä tapahtuisi. Eikä sitten mennyt kauaakaan, kun tyttö oli jo muiden lasten mukana leikeissä eikä kivusta näyttänyt olevan tietoakaan. Joka kerta, kun hän meni ohitseni, olin sitten pianon äärellä tai missä tahansa, niin hän katsoi minua suoraan silmiin ja hymyili mitä leveintä, kauneinta ja iloisinta hymyään! Vielä lähtiessäkin, kun he istuivat jo käynnissä olevassa autossa ja olivat peruuttamassa pihalta ulos kadulle, ja minä lähdin samaan aikaan hakemaan omaa autoani seuraavalta poikkikadulta, niin tyttö kääntyi oikein erikseen katsomaan ja vilkuttamaan - ja hymyilemään täydellisen onnellisena. En voinut olla ajattelematta, että puhuimme tytön kanssa samaa kieltä - enkelikieltä. <3
Itselläni on myöskin alkanut viime aikoina ilmentyä uusia olotiloja. Tunnistan eläväni monella tasolla yhtä aikaa. En tiedä onko tämä nyt oikea nimitys tälle, mutta käytännössä tapahtuu niin, että puuhaan jotakin ihan perusarkijuttua, kun yhtäkkiä vierailenkin jossain ihan muualla. Yhtäkkiä säpsähdän "takaisin" ja mietin pöllämystyksissäni, että mitä tapahtui. Mietin, että näinkö jotain unta, tapahtuiko äskeinen tässä "todellisuudessa" vai viime yönä jossain unessa, vai tapahtuiko äsken kokemani eilen vai viime viikolla. Vai milloin? Mitä tapahtui missäkin "järjestyksessä"? Niin, käytännössähän aikaa siis ei ole, se on vain harhaa. Muistaakseni mm.Gary R. Renardin kirja selitti tätä asiaa hyvin. Odotas, haen siitä pätkän päiväkirjastani.....
Okei, tämä alla oleva siis Maailmankaikkeus katoaa-kirjasta. Kirja perustuu Ihmeiden Oppikurssin (jonka sisällön kuvauksen laitoin vielä tämän postauksen loppuun) oppien selittämiseen. Kirjassa keskustelee kirjailija Gary itse sekä kaksi ylösnoussutta mestaria Pursah ja Arten. Timo Teide kirjoittaa Ultra-lehden arvostelussa siitä näin:
"Teoksen läpi kulkeva teema on, että elämä, jota koemme, on vain harhakuva jonka itse luomme eikä mitään todellista todella tapahdu siinä harhassa, jota kutsumme elämäksi. Ainoa tie vapautua harhasta on rakkaus, valaistuminen ja anteeksianto. Ajatus sinänsä on tuttu monesta muustakin lähteestä. Vaikka elämän harhaisuuden painotus saattaa ensin hämmentää lukijaa, käsittelytapa myös tuottaa tulosta. Renardin tarkoitus lieneekin ikään kuin ravistella meitä hereille ja saada lukija ottamaan etäisyyttä piintyneisiin ajatus ja toimintamalleihin. Lukija saattaa itse huomata muutoksia omassa suhtautumisessaan elämässään esiin tuleviin tilanteisiin. Annan anteeksi, sillä olet itse tämän luonut ja tässäkin on minulle tilaisuus vapautua! Tämä tiivistetty opetus mielessään lukija taivaltaa elämän harhassa ja hänen on entistäkin helpompi löytää rauha ja anteeksianto."
Luin tämän kirjan viime kesänä melkein yhdellä istumalla, ja se räjäytti tajuntani totaalisesti. Suosittelen erittäin lämpimästi. Boldatut, lainauksissa olevat tekstit on boldattu ja merkattu kirjassakin juuri noin, koska ne ovat poimintoja, opetuksia itse IOK:sta. Tähdet tekstien välissä taas kertoo siitä, että sen hetkinen merkintäni loppuu siihen, luen kirjaa eteenpäin, ja jatkan tekstin kopioimista päiväkirjaani seuraavassa kohdassa, joka saattaa olla kokonaan eri luvusta. Gary on muuten tulossa Suomeen tänä syksynä, syyskuussa. Tsekkaa www.taivaankaari.fi.
Gary:
”Jokainen päivä on siis kuin eri elämä, jossa näytän
nukahtavan eli kuolevan illalla vain aloittaakseni uuden päivän. Jokaisen
elämäni aikana minulla on sellaisia jaksoja, jotka ovat niin erilaisia, että ne
voisivat yhtä hyvin olla eri elämä. Sen lisäksi kehoni vielä muuttuu niin
paljon, että on kuin minulla olisi monta eri kehoa yhden elämän aikana. Kaikki
tapahtuu oikeasti mielessä, tai tarkemmin sanottuna, mielen projektiossa. Kun
kyse onkin vain tuon ENSIMMÄISEN hetken elämisestä uudelleen, hetken jolloin
luulimme erottaneemme itsemme Jumalasta. Meillä on kuitenkin joka hetki
mahdollisuus muuttaa mielemme sen suhteen, mitä pidämme todellisuutena.”
”Katso tätä suurta projisointia, mutta katso sitä pelotta
ja päätä, että se on parannettava. Millään sinun tekemälläsi ei ole mitään
valtaa sinuun, ellet yhä halua olla erossa Luojastasi ja tahtoa Hänen Tahtoaan
vastaan.”
”...Sillä sinä teit ajan ja aikaa sinä voit määrätä. Et
ole sen enempää ajan kuin tekemäsi maailmankaan orja.”
Arten/Pursah:
"Kuten Jeesus toistuvasti neuvoo, sinulla ei voi olla
samanaikaisesti sekä aikaa että ikuisuutta. Sinun on valittava."
***
”Ilmestys, joka kertoo Isän ja Pojan olevan yhtä, tulee
aikanaan jokaiseen mieleen. Milloin se tapahtuu, sen mieli päättää itse, eikä
sitä voi sille opettaa. Aika on jo määrätty. Se näyttää täysin
sattumanvaraiselta. Kuitenkaan ihmisen tiellä ei ole yhtään askelta, joka olisi
sattumasta kiinni. Hän on sen jo ottanut, vaikka hän ei vielä ole matkalle
lähtenytkään. Sillä aika vain näyttää kulkevan yhteen suuntaan. Me vain
lähdemme matkalle joka on jo ohi. Kuitenkin sillä näyttää olevan meille vielä
tuntematon tulevaisuus.
Aika on trikki, silmänkääntötemppu, suuri illuusio, jossa
hahmot tulevat ja menevät kuin esille taiottuina. Näennäisyyksien takana on
kuitenkin muuttumaton suunnitelma. Käsikirjoitus on jo kirjoitettu. Sekin on
määrätty, milloin kokemukset lopettavat epäilyksesi. Sillä me näemme matkamme
vain sen päättymispisteestä ja katsomme sitä taaksepäin ja kuvittelemme
tekevämme sen uudelleen ja katselemme uudelleen mielessämme sitä, mitä on
tapahtunut.”
”Kaikki oppiminen oli jo Hänen Mielessään, loppuun
suoritettuna ja täydellisenä. Hän tunnisti kaiken, mitä aika pitää sisällään,
ja antoi sen kaikille mielille, jotta jokainen voisi päättää ajan loppuessa,
milloin se luovutetaan takaisin ilmestykselle ja ikuisuudelle. Olemme
toistaneet useita kertoja aikaisemminkin, että olet vain matkalla, joka jo on
loppuun suoritettu.
Sillä ykseyden täytyy olla täällä. Olipa mieli päättänyt
ilmestyksen ajankohdaksi minkä ajan tahansa, se on täysin yhdentekevää sille,
minkä täytyy olla pysyvä olotila, ikuisesti sellainen kuin se on aina ollut ja
ikuisesi sellaisena pysyvä kuin se nyt on.”
Gary:
"Jos
kaikki on jo tehty ja minä vain katselen unielokuvaa, jonka kätketty
alitajuntani projisoi, minunhan ei varman tulee huolestua mistään sen
kummemmin? Voin tehdä mitä tahansa ja pelastus tulee joka tapauksessa osakseni,
eikö niin?"
Arten/Pursah:
"Tuota,
ei ihan. Sinun on yhä tehtävä oma osuutesi."
”Riittäköön siis se, että sinulla on vielä tehtävää,
jotta voisit näytellä oman osasi. Lopun täyty olla sinulle hämärän peitossa
siihen saakka, että osasi on loppuun näytelty. Sillä ei ole merkitystä. Sillä
juuri sinun osastasi kaikki vielä riippuu. Kun sinä otat vastaan sinulle
määrätyn osan, pelastus tulee vähän lähemmäksi jokaista epävarmaa sydäntä, joka
ei vielä syki Jumalan tahdissa.”
Arten/Pursah:
"Jeesus pyytää sinua tekemään saman valinnan, jonka hän itse
teki:"
”Valitse vielä kerran haluatko ottaa paikkasi maailman
pelastajien joukossa vai haluatko jäädä helvettiin ja pitää veljesikin siellä.”
Arten/Pursah:
"Useimmat
ihmiset olettavat, että sillä mihin he tietoisesti uskovat on merkitystä, kun
totuus on, että se mihin he alitajuisesti uskovat vaikuttaa kaikkeen. Eivätkä
he voi muuttaa tätä ilman apua. Juuri siksi Pyhä Henki tarjoaa tien ulos."
****
ERILAISISTA KÄSIKIRJOITUKSISTA (Gary ja mestarit keskustelevat):
- Hei,
se mitä sanoit aiemmin siitä, että voi valita erilaisia käsikirjoituksia, sehän
näyttää puhuvan sitä vastaan, että koko elokuva olisi jo kirjoitettu valmiiksi.
- Itse
asiassa se ei sitä tee. Asialla on tekemistä sen tosiseikan kanssa, että on
olemassa useita ulottuvuuksia, joiden välillä sinun on mahdollista vaihdella.
Kyse on yhtä kaikki suljetusta järjestelmästä ja juuri tämä tosiasia, että se
on rajallinen ja kiinteä, tukee sitä, mitä sanoimme. Egon käsikirjoitus on
keppi ja porkkana – typpinen. Se yrittää saada sinut uskomaan, että sinulla on
vapautta käsikirjoituksen PUITTEISSA, vaikka ainoa todellinen vapaus on sitä,
että pääset koko sotkusta ulos.
- Mitä
tulee niihin valinnaisiin käsikirjoituksiin, yritätkö sana että tekemällä
erilaisia valintoja saatan eräänä aamuna tietämättäni herätä toisessa
ulottuvuudessa, joka näyttää ihan tältä samalta, paitsi että sillä oli oma
alkuräjähdyksensä siinä jättimäisessä alkualkuräjähdyksessä ja että siksi sillä
on oma versionsa käsikirjoituksesta?
- Näin
sinulle saattaa käydä.
- Mutta
sehän on hemmetin hienoa.
- Onko?
Sinun on koko ajan muistettava, että kyse on kuitenkin vain mielen harhasta
kiinteän järjestelmän sisällä. Mielen harha on vain avain mielen harha – ja
TÄMÄKIN on yhä mielen harha eikä ole kuin yksi tie ulos. Egon käsikirjoitus on
vain yhtä kuin KAIKKI aika, mikä siis on jo kulunut loppuun. Pyhän Hengen
käsikirjoitus on taas antaa anteeksi kaikille ihmisille elämässäsi - näytitpä olevan missä tahansa. Tällä
tavoin aika katoaa. Eräs parhaista tavoista ymmärtää ero egon ajan ja Pyhän
Hengen ajattomuuden välillä on muistaa, että Pyhän Hengen todellisen
anteeksiannon oppiläksyt johtavat ajan TEKEMÄTTÖMÄKSI TEKEMISEEN TEKEMÄLLÄ
SIITÄ TARPEETTOMAN. Tekemättömäksi tekeminen tapahtuu mielen tasolla, ajan
ulkopuolella.
****
”...Sekä aika että ikuisuus sijaitsevat mielessäsi ja
tulevat olemaan ristiriidassa keskenään, kunnes näet ajan vain keinona
tavoittaa ikuisuuden uudelleen.”
Arten/Pursah:
"Et
kykene tähän likimainkaan niin nopeasti käyttämällä tavanomaisia keinoja,
joista ihmiset ovat tähän saakka olleet kiinnostuneita. Kurssissakin
kommentoidaan tällaisia lähestymistapoja retorisen kysymyksen muodossa:"
”...Olisiko mahdollista, että valkeus löytyisi pimeyttä
analysoimalla – niin kuin psykoterapeutti tekee – tai tunnustamalla sinussa
oleva pimeys ja etsimällä kaukaista valkeutta, joka sen poistaisi, saman
aikaisesti korostaen valkeuden etäisyyttä
- niin kuin teologi tekee?”
Gary:
"Se
mitä kuvittelet menneisyydeksi, on vain mielen harhaa, joka tapahtuu NYT.
Tulevaisuuskin tapahtuu juuri NYT, mutta mielesi on jakanut nämä kuvat osiin
niin, että ne näyttävät ajan kululta. Kaikki tapahtui kuitenkin samanaikaisesti
ja on jo ohitse. Tekipä ego sinulle millaisia temppuja tahansa, anna anteeksi
ja elä.
Pyhä
Henki korjasi välittömästi ajatuksen erkaantumisesta ja kaikki siitä seuranneet
kuvaannolliset erkaantumisen ajatukset, mutta me vain pyöritämme samaa
erkaantumisesta kertovaa nauhaa omassa mielessämme yhä uudestaan, kunnes
HYVÄKSYMME täysin Pyhän Hengen oikaisun, joka haihduttaa ajan ja palauttaa
meidät Jumalan yhteyteen."
Arten/Pursah:
"Juuri
näin. Todellinen anteeksianto on tie ulos."
Gary:
"Aika
siis parantaa kaikki haavat, mutta anteeksianto parantaa kaiken ajan."
****
Esimerkki
ajatuksen kulusta
Et ole oikeasti
siellä missä luulet. Jos ajattelen, että sinä olet syyllinen tai jonkin
ongelman alkusyy, ja jos olen itse luonut sinut, silloin kuvitellun
syyllisyyden ja pelon täytyy olla minussa. Koska Jumalasta erkaantumista ei
koskaan tapahtunut, annan meille ”molemmille” anteeksi sen, mitä emme
todellisuudessa ole tehneet. Jäljelle jää vain viattomuus ja yhdyn nyt Pyhään
Henkeen rauhassa.
IHMEIDEN OPPIKURSSI
Mitä siinä sanotaan?
"Kurssia ei ole tarkoitettu perustaksi uudelle kultille. Sen ainoa tarkoitus on osoittaa tie, jonka avulla
jotkut ihmiset pystyvät löytämään oman Sisäisen Opettajansa."
"Se korostaa, että se on vain yksi versio yleismaailmallisesta oppisuunnitelmasta. Monia muitakin on
olemassa, ja tämä eroaa niistä vain muodoltaan. Kaikki ne lopulta johtavat Jumalan luokse."
Mitään todellista ei voi uhata.
Mitään epätodellista ei ole olemassa.
Siinä on Jumalan rauha.
Näin Ihmeiden oppikurssi alkaa. Se erottaa perusteellisesti toisistaan todellisen ja epätodellisen, tiedon ja aistihavainnot. Tieto on totuus, joka noudattaa yhtä lakia, rakkauden eli Jumalan lakia. Totuus on muuttumaton, ikuinen ja yksiselitteinen. Saattaa olla, että sitä ei tunnisteta, mutta muuttaakaan sitä ei voi. Se koskee kaikkea, minkä Jumala loi, ja vain se mitä Hän loi, on todellista. Se on oppimisen yläpuolella, koska se on ajan ja tapahtumien yläpuolella. Sillä ei ole vastakohtaa, ei alkua eikä loppua. Se pelkästään on.
Aistihavaintojen maailma sitä vastoin on ajan, muutoksen, alkujen ja loppujen maailma. Se perustuu tulkintaan, ei tosiasioihin. Se on syntymän ja kuoleman maailma, joka perustuu siihen, että uskotaan puutteeseen, menetykseen, erillisyyteen ja kuolemaan. Se on pikemminkin opittu kuin annettu tekijä, se korostaa ja valikoi havaintojaan, se on toiminnassaan tasapainoton ja tulkinnoissaan epätarkka.
Sekä tiedosta että aistihavainnoista lähtee kaksi erilaista ajattelusuuntaa, jotka kaikissa suhteissa ovat toistensa vastakohtia. Tiedon valtakunnassa ei ole olemassa yhtään ajatusta, joka olisi erillään Jumalasta, sillä Jumala ja Hänen Luomuksensa noudattavat samaa Tahtoa. Aistihavaintojen maailma sitä vastoin on tehty uskosta vastakohtiin ja erillisiin tahtoihin, jatkuvaan ristiriitaan toisten ihmisten ja Jumalan kanssa. Mitä aistihavainnot näkevät ja kuulevat, tuntuu olevan todellista, koska ne sallivat tietoisuuteen tulevan vain sen, mikä tukee havainnoijan toivomuksia. Se johtaa harhojen maailmaan, joka tarvitsee jatkuvaa puolustamista juuri siksi, että se ei ole todellinen.
Kun olet keskellä havaintomaailmaa, olet keskellä unen maailmaa. Ilman apua et pääse sitä pakoon, sillä kaikki mitä aistisi sinulle osoittavat, todistaa vain unen todellisuutta. Jumala on antanut Vastauksen, ainoan ulos johtavan Tien, ainoan todellisen Auttajan. Hänen Äänensä, Hänen Pyhän Henkensä tehtävänä on toimia välittäjänä näiden kahden maailman välillä. Hän pystyy tekemään tämän, sillä koska Hän yhtäältä tuntee Totuuden, Hän toisaalta tunnistaa meidän harhamme uskomatta niihin. Pyhän Hengen päämääränä on auttaa meitä pakenemaan pois unimaailmasta opettamalla meille, miten muutamme ajattelumme vastakkaiseksi ja opimme pois erehdyksistämme. Anteeksianto on Pyhän Hengen mahtava opetusväline, jolla tämä ajattelun täyskäännös saadaan aikaan. Kurssilla on kuitenkin oma määritelmänsä siitä, mitä anteeksianto todellisuudessa on, samoin kuin se määrittelee maailmankin omalla tavallaan.
Näkemämme maailma heijastaa vain yksinkertaisesti omaa sisäistä viitekehystämme, mielessämme vallitsevia ajatuksia, toiveita ja tunteita. "Projisointi saa aikaan aistihavainnot" (Teksti, s. 445). Me katsomme ensin sisäänpäin, päätämme minkälaisen maailman haluamme nähdä ja projisoimme sitten senkaltaisen maailman ulkopuolellemme ja teemme siitä totuuden sellaisena kuin me sen näemme. Teemme sen todeksi omilla tulkinnoillamme näkemästämme. Jos käytämme aistihavaintoja perustellaksemme omia erehdyksiämme vihaamme, hyökkäyshaluamme, rakkauden puutettamme, ilmenipä se missä muodossa tahansa tulemme näkemään maailman, jossa vallitsee pahuus, tuho, pahanilkisyys, kateus ja epätoivo. Kaikki tämä meidän on opittava antamaan anteeksi, ei siksi että olemme "hyviä" ja "armollisia" , vaan siksi, että se mitä me näemme ei ole totta. Me olemme vääristäneet maailman kieroutuneilla puolustuskeinoillamme ja sen vuoksi näemme jotain, mitä siinä ei ole. Kun opimme tunnistamaan aistihavaintoihimme perustuvat erehdykset, opimme myös olemaan näkemättä niitä eli "antamaan anteeksi". Samalla annamme anteeksi itsellemme ja olemme näkemättä vääristyneitä omakuviamme ja näemme sen Itsen, jonka Jumala loi meissä ja meiksi.
Synti määritellään "rakkauden puutteeksi" (Teksti, s 11). Koska rakkaus on kaikki mitä on, Pyhä Henki näkee synnin erehdyksenä, joka voidaan korjata, eikä pahuutena, josta pitää rangaista. Riittämättömyyden, heikkouden ja epätäydellisyyden tunteemme johtuvat siitä, että olemme panostaneet niin vahvasti "puutteen lakiin", joka hallitsee koko harhojen maailmaa. Tästä näkökulmasta katsoen etsimme toisista sitä, minkä tunnemme puuttuvan itseltämme. "Rakastamme" toista ihmistä saadaksemme jotain itsellemme. Juuri tämä on itse asiassa se, mikä unimaailmassa kantaa rakkauden nimeä. Suurempaa erehdystä ei voi olla olemassa, sillä rakkaus on kykenemätön pyytämään mitään.
Ainoastaan mielet voivat todella liittyä toisiinsa, ja minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako (Teksti, s.356). Kuitenkin ainoastaan Kristuksen Mielen tasolla todellinen liitto on mahdollinen, eikä se itse asiassa ole koskaan ollutkaan kadoksissa. "Pieni minä" yrittää korostaa itseään ulkoisella hyväksynnällä, ulkoisilla omistustavaroilla ja ulkoisella "rakkaudella". Jumalan luoma Itse ei tarvitse mitään. Se on ikuisesti täydellinen ja turvassa, sitä rakastetaan ja se rakastaa. Se haluaa antaa eikä saada, laajentaa eikä projisoida. Sillä ei ole tarpeita, ja se haluaa liittyä muihin sen kautta, että he ovat yhdessä tietoisia yltäkylläisyydestään.
Maailman erityiset ihmissuhteet ovat tuhoavia, itsekkäitä ja lapsellisen itsekeskeisiä. Jos ne kuitenkin annetaan Pyhälle Hengelle niistä voi tulla maailman pyhin asia – niistä voi tulla ihmeitä, jotka osoittavat paluutien Taivaaseen. Maailma käyttää erityisiä ihmissuhteitaan lopullisena rajoittamisen välikappaleina ja erillisyyden osoituksina. 4Pyhä Henki muuttaa ne anteeksiannon ja unesta heräämisen täydellisiksi harjoituksiksi. Jokainen tällainen suhde tarjoaa mahdollisuuden aistihavaintojen oikaisemiseen ja virheiden korjaamiseen. Jokainen niistä tarjoaa mahdollisuuden antaa itselle anteeksi antamalla anteeksi toiselle. Ja jokainen niistä esittää jälleen uuden kutsun Pyhän Hengen saapumiselle ja Jumalan muistamiselle.
Aistihavainnot ovat yksi kehon toiminnoista, ja sen vuoksi ne edustavat tietoisuuden rajoitusta. Aistihavainnot näkevät kehon silmien läpi ja kuulevat kehon korvien kautta. Ne herättävät kehon tekemään rajoitettuja reaktioitaan. Keho näyttää suurimmaksi osaksi olevan itsemotivoitunut ja itsenäinen, ja kuitenkin se itse asiassa reagoi ainoastaan siihen, mitä mieli tahtoo. Jos mieli tahtoo käyttää sitä johonkin hyökkäyksen muotoon, kehosta tulee sairauden, iän ja rappion uhri. Jos mieli sen sijaan hyväksyy sille Pyhän Hengen tarkoittaman käytön, siitä tulee hyödyllinen kommunikointiväline muiden ihmisten kesken; se on haavoittumaton niin kauan kuin sitä tarvitaan ja kun sen käyttö on ohi, se voidaan lempeästi siirtää syrjään. Itsessään se on neutraali, niin kuin kaikki muukin havaintomaailmassa. Käytetäänkö sitä egon vai Pyhän Hengen päämääriin, riippuu kokonaan siitä, mitä mieli tahtoo.
Kehon silmien kautta näkemisen vastakohtana on Kristuksen näkökyky, joka heijastaa voimaa eikä heikkoutta, ykseyttä eikä erillisyyttä ja rakkautta eikä vihaa. Kehon korvien kautta kuulemisen vastakohtana on kommunikointi Jumalan puolesta puhuvan Äänen kautta, Pyhän Hengen kautta, ja se asuu meissä jokaisessa. Hänen Äänensä tuntuu etäiseltä ja vaikeakuuloiselta, koska ego, joka puhuu pienen, eristäytyneen itsen puolesta, tuntuu puhuvan paljon kovempaa. Itse asiassa asia on päinvastoin. Pyhä Henki puhuu erehtymättömän selvästi ja ylivoimaisen vaikuttavasti. Kukaan, jonka valintana ei ole samastua egoon, ei mitenkään voi olla kuuro Hänen vapahduksen ja toivon sanomalleen eikä voi olla iloiten vastaanottamatta Kristuksen näkökykyä ja vaihtamatta sitä surkeaan omakuvaansa.
Kristuksen näkökyky on Pyhän Hengen lahja, Jumalan vaihtoehto Jumalasta eroamisen harhalle ja uskolle synnin, syyllisyyden ja kuoleman todellisuuteen. Se on ainoa aistihavainnoista lähtevien erehdysten oikaisu, niiden näennäisten vastakohtien yhteensovittaminen, johon tämä maailma perustuu. Sen lempeässä valossa kaikki asiat nähdään toisesta näkökulmasta, jolloin ne heijastavat ajattelumallia, joka lähtee tiedosta ja tekee paluun Jumalan luokse ei ainoastaan mahdolliseksi vaan väistämättömäksi. Siitä, mitä pidettiin jonkun ihmisen toista kohtaan tekemänä vääryytenä, tulee nyt avun ja yhteenliittymisen pyyntö. Synti, sairaus ja hyökkäys nähdään väärinä havaintoina, jotka pyytävät korjausta ystävällisyyden ja rakkauden kautta. Aseet lasketaan, sillä siellä missä ei hyökätä, niille ei ole mitään käyttöä. Veljiemme tarpeista tulee meidän tarpeitamme, sillä he lähtevät yhdessä meidän kanssamme matkalle, jolla menemme Jumalan luokse. Ilman meitä he eksyisivät tieltä. Ilman heitä me emme koskaan löytäisi omaa tietämme.
Taivaassa ei tunneta anteeksiantoa, sillä siellä sen tarve olisi käsittämätön. Tässä maailmassa anteeksianto on kuitenkin välttämätön oikaisu kaikille tekemillemme erehdyksille. Anteeksianto on ainoa keino, jonka avulla itse saamme anteeksi, sillä se heijastaa Taivaan lakia, jonka mukaan antaminen ja saaminen ovat sama asia.Taivas on kaikkien Jumalan Poikien luonnollinen olotila, koska Hän loi heidät. Se on heidän totuutensa ikuisesti. Se ei ole muuttunut, vaikka se onkin unohdettu.
Anteeksianto on keino, jonka avulla me muistamme. Anteeksiannon kautta maailman ajattelutapa muuttuu vastakkaiseksi. Anteeksiannetusta maailmasta tulee portti Taivaaseen, sillä sen osoittaman armon kautta voimme itse lopultakin antaa anteeksi itsellemme. Kun emme pidä ketään syyllisyyden vankina, me itse tulemme vapaiksi. Kun tunnistamme Kristuksen kaikissa veljissämme huomaamme Hänen Läsnäolonsa itsessämme. Kun unohdamme kaikki väärät aistihavaintomme ja kun mikään menneisyydessä ei meitä pidättele, voimme muistaa Jumalan. Tämän korkeammalle oppiminen ei yllä. Kun olemme valmiit, Jumala Itse ottaa viimeisen askeleen palatessamme Hänen luokseen.
Lähde: www.miraclestudies.net
****
No niin, ja kellohan luiskahti sitten pari tuntia eteenpäin! Eli enpä päässytkään tekemään omaa ennätystäni! :D Mutta NYT nukkumaan, aamulla soi kello kuudelta, kun Parkano kutsuu lauleloimaan!
Ja hei, niille, jotka ovat kyselleet enkeli-iltoja, niin näyttäisi siltä, että sellainen olisi toteutumassa TI 27.07 klo:19.00!!!!! Ja tällä kertaa ihan muualla kuin minun luonani! Kerron kohta lisää!
Tässä vielä hyvänyön musiikkia by uusin rakkauteni Snatam Kaur:
Kaunista yötä Rakkaus! <3
Halituksin,
Diippi
