HYVÄSTI UNELMAT
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2013 Shaumbra-uutiskirjeestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Me uneksimme. Uneksimme päivällä ja yöllä. Uneksimme pakenevamme tavallisesta elämästä täynnä liikenneruuhkia, umpikujatyöpaikkoja ja laskuja. Uneksimme yöllä vapautuvamme fyysisestä kehosta ja maaulottuvuuksista voidaksemme tutkia kosmosta - vain palataksemme auringon noustessa ihmiselämäämme. Uneksimme päivällä kaikista asioita, joita haluamme tehdä seuraavana päivänä. Uneksimme suurista saavutuksista tai täydellisen kirjan kirjoittamisesta tai sydäntä liikuttavan laulun säveltämisestä. Uneksimme maailmalla matkustamisesta, keijujen kohtaamisesta metsässä, parannuskeskuksen rakentamisesta tai koulun tekemisestä uuden energian lapsille.
Me uneksimme. Ja sitten uneksimme vähän lisää. Unelmat erottavat todellisuutemme sielun suurista toiveista. Unelmamme ovat eri paikassa - kaukana, kaukana jokapäiväisen elämämme tylsyydestä. Meistä on tullut mestareista kahden elämän elämisessä, unelmiemme ja todellisuutemme elämän. Nämä kaksi yhdistyvät harvoin, jos koskaan. Niin ei ole ollut aina. Lemurian inkarnaatioissa uneksimme kuorossa oppien sopeutumaan uuteen fyysiseen ympäristöömme. Unitila piti meidät yhdistyneenä enkelialkuperäämme, kun laskeuduimme syvälle tiheään aineeseen. Unelma/uni ja esiin ilmestyvä ihminen elivät yhdessä yhtenä. Mutta kun asetuimme aineelliseen maailmaan, välimatka kasvoi ihmisen ja jumaluuden, ihmisen ja hänen unelmiensa välillä. Unelmat karkotettiin eetteriin, samalla kun ihminen majoittui luuhun ja lihaan.
Nyt kulutamme elämämme etsien niitä samoja unelmia, jotka tarkoituksella piilotimme, ikään kuin olisimme haudanneet aarteen ja heittäneet pois kartan ja vaellamme nyt maan päällä pyrkien herpaantumatta löytämään sen. On kenties kaikkein suurin valhe: "En tiedä unelmiani enää, en tiedä intohimoani enää, en tunne sieluani enää."
Adamus veti maton unelmiemme alta viime shoudissa (Unelman yli vapauteen, 5.1.2013). Hän käski elämään unelmansa tai päästämään niistä irti. Niistä on hänen mukaansa tullut häiriötekijä, koska meistä on tullut hyvin taitava unelmafantasiassamme todellisuuden sijasta. Jos olet kuullut sanovasi: "Työstän sitä huomenna" tai "Kenties oikean ihmisen tai tilaisuuden tullessa pystyn … (täytä puuttuva osa)". Tämä johtaa toetutumattomiin unelmiin - taas kerran, taas yhdessä elämässä,
Adamus osoittaa sen julman tosiasian, että useimmilla ihmisillä huominen on melko samanlainen kuin tämä päivä ja tämä päivä on melko samanlainen kuin eilinen. Unelmat ovat haavemaailmassa, kun taas todellisuus pysyy ikivanhoissa kuvioissaan. Hän ärsytti minua ja monia muita sanoessaan tämän, mutta on myönnettävä, että se on suurelta osin totta. Olemme tapaolentoja ja huomisen uneksijoita.
Shoudin jälkeen tein inventaarion omista fantasioistani/unelmistani. En kyllästytä sinua yksityiskohdilla (tai paljasta itseäni näin helposti), mutta lista oli … huomattava. Toisaalta minusta tuntui, että olin kokenut ja saavuttanut paljon 57 lyhyenä vuotenani planeetalla. Toisaalta, hyvin harvat näistä saavutuksista ovat kamalan tärkeitä asioiden suuressa maailmanjärjestyksessä. Minun oli kakistettava itselleni: "Elä unelmasi tai päästä irti". Tunsin välittömästi, miten paljon energiaa oli sidottuna näin kaukaisiin ja toteutumattomiin unelmiin. Olin myös tietoinen siitä, miten käytin niitä saadakseni muuta ajateltavaa. Tai "itseni pettämiseen" olisi parempi sanavalinta.
Vaikeinta oli päästää irti niistä unelmista, joita en halua elää. Nämä epämääräiset ja "pörröiset" unelmat olivat niin miellyttäviä ja lohduttavia. Parhaat näistä vanhoista unelmista eivät olleet vaarallisia tai uhkaavia, koska osa minusta tiesi, etteivät ne toteutuisi. Riippumatta siitä, miten haluttu jokin unelma on, se voi olla hyvin pelottava, kun tulee aika elää se. Yhtäkkiä se tuodaan lämpimästä ja epämääräisestä eetteristä maaplaneetan kovaan todellisuuteen, missä sen on oltava rinnakkain kaiken makyon kanssa - ei ainoastaan omani vaan myös kaikkien muiden. On hyvin houkuttelevaa laittaa tuon autuas unelma takaisin omaan maailmaansa.
Adamuksen "Unelmien yli" -viesti oli hyvin ajankohtainen uuden aikakauden alkaessa. On aika alkaa elää. On aika alkaa elää jumaluuttamme, unelmiamme, totuuttamme, sanojamme … Lista jatkuu ja jatkuu. Lyhyesti ilmaistuna - on aika elää. Ja on vaikea todella ELÄÄ, jos unelmamme ovat yhdessä paikassa ja todellisuutemme toisessa.
Painin koko tämän elämis- tai unelmistani irtipäästämisasian kanssa. Ymmärsin, mitä Adamus sanoi, mutta sen soveltaminen elämääni oli toinen juttu. Pelkäsin päästää irti näistä vanhoista unelmistani, koska vaikka pidinkin näitä unelmia kaukaisessa paikassa, oli aina pienenpieni toivo, että ne toteutuisivat. Pelkäsin, että jos päästäisin niistä irti, ne katoaisivat iäksi. Tai kenties ne toteutuisivat, mukanaan koko vastuu uudesta todellisuudesta.
Sitten näin kuvan, mikä sai minun hörähtämään. Kuva oli uuden energian mestarista. Hän vain seisoi siinä koko mestaruudessaan. Hänellä oli leveä ja tyytyväinen hymy kasvoillaan, hän ei oikeasti välittänyt maailmasta ja hän eli täysin hetkessä. Hän eli unelmaansa eikä uneksinut siitä. Sitten mieleeni tuli: "Heinäsirkka … Mestarilla ei ole unelmia, ainoastaan aistillisia kokemuksia." Vau! Näkemiin vanhat unelmat, hyvästi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2013 Shaumbra-uutiskirjeestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Me uneksimme. Uneksimme päivällä ja yöllä. Uneksimme pakenevamme tavallisesta elämästä täynnä liikenneruuhkia, umpikujatyöpaikkoja ja laskuja. Uneksimme yöllä vapautuvamme fyysisestä kehosta ja maaulottuvuuksista voidaksemme tutkia kosmosta - vain palataksemme auringon noustessa ihmiselämäämme. Uneksimme päivällä kaikista asioita, joita haluamme tehdä seuraavana päivänä. Uneksimme suurista saavutuksista tai täydellisen kirjan kirjoittamisesta tai sydäntä liikuttavan laulun säveltämisestä. Uneksimme maailmalla matkustamisesta, keijujen kohtaamisesta metsässä, parannuskeskuksen rakentamisesta tai koulun tekemisestä uuden energian lapsille.
Me uneksimme. Ja sitten uneksimme vähän lisää. Unelmat erottavat todellisuutemme sielun suurista toiveista. Unelmamme ovat eri paikassa - kaukana, kaukana jokapäiväisen elämämme tylsyydestä. Meistä on tullut mestareista kahden elämän elämisessä, unelmiemme ja todellisuutemme elämän. Nämä kaksi yhdistyvät harvoin, jos koskaan. Niin ei ole ollut aina. Lemurian inkarnaatioissa uneksimme kuorossa oppien sopeutumaan uuteen fyysiseen ympäristöömme. Unitila piti meidät yhdistyneenä enkelialkuperäämme, kun laskeuduimme syvälle tiheään aineeseen. Unelma/uni ja esiin ilmestyvä ihminen elivät yhdessä yhtenä. Mutta kun asetuimme aineelliseen maailmaan, välimatka kasvoi ihmisen ja jumaluuden, ihmisen ja hänen unelmiensa välillä. Unelmat karkotettiin eetteriin, samalla kun ihminen majoittui luuhun ja lihaan.
Nyt kulutamme elämämme etsien niitä samoja unelmia, jotka tarkoituksella piilotimme, ikään kuin olisimme haudanneet aarteen ja heittäneet pois kartan ja vaellamme nyt maan päällä pyrkien herpaantumatta löytämään sen. On kenties kaikkein suurin valhe: "En tiedä unelmiani enää, en tiedä intohimoani enää, en tunne sieluani enää."
Adamus veti maton unelmiemme alta viime shoudissa (Unelman yli vapauteen, 5.1.2013). Hän käski elämään unelmansa tai päästämään niistä irti. Niistä on hänen mukaansa tullut häiriötekijä, koska meistä on tullut hyvin taitava unelmafantasiassamme todellisuuden sijasta. Jos olet kuullut sanovasi: "Työstän sitä huomenna" tai "Kenties oikean ihmisen tai tilaisuuden tullessa pystyn … (täytä puuttuva osa)". Tämä johtaa toetutumattomiin unelmiin - taas kerran, taas yhdessä elämässä,
Adamus osoittaa sen julman tosiasian, että useimmilla ihmisillä huominen on melko samanlainen kuin tämä päivä ja tämä päivä on melko samanlainen kuin eilinen. Unelmat ovat haavemaailmassa, kun taas todellisuus pysyy ikivanhoissa kuvioissaan. Hän ärsytti minua ja monia muita sanoessaan tämän, mutta on myönnettävä, että se on suurelta osin totta. Olemme tapaolentoja ja huomisen uneksijoita.
Shoudin jälkeen tein inventaarion omista fantasioistani/unelmistani. En kyllästytä sinua yksityiskohdilla (tai paljasta itseäni näin helposti), mutta lista oli … huomattava. Toisaalta minusta tuntui, että olin kokenut ja saavuttanut paljon 57 lyhyenä vuotenani planeetalla. Toisaalta, hyvin harvat näistä saavutuksista ovat kamalan tärkeitä asioiden suuressa maailmanjärjestyksessä. Minun oli kakistettava itselleni: "Elä unelmasi tai päästä irti". Tunsin välittömästi, miten paljon energiaa oli sidottuna näin kaukaisiin ja toteutumattomiin unelmiin. Olin myös tietoinen siitä, miten käytin niitä saadakseni muuta ajateltavaa. Tai "itseni pettämiseen" olisi parempi sanavalinta.
Vaikeinta oli päästää irti niistä unelmista, joita en halua elää. Nämä epämääräiset ja "pörröiset" unelmat olivat niin miellyttäviä ja lohduttavia. Parhaat näistä vanhoista unelmista eivät olleet vaarallisia tai uhkaavia, koska osa minusta tiesi, etteivät ne toteutuisi. Riippumatta siitä, miten haluttu jokin unelma on, se voi olla hyvin pelottava, kun tulee aika elää se. Yhtäkkiä se tuodaan lämpimästä ja epämääräisestä eetteristä maaplaneetan kovaan todellisuuteen, missä sen on oltava rinnakkain kaiken makyon kanssa - ei ainoastaan omani vaan myös kaikkien muiden. On hyvin houkuttelevaa laittaa tuon autuas unelma takaisin omaan maailmaansa.
Adamuksen "Unelmien yli" -viesti oli hyvin ajankohtainen uuden aikakauden alkaessa. On aika alkaa elää. On aika alkaa elää jumaluuttamme, unelmiamme, totuuttamme, sanojamme … Lista jatkuu ja jatkuu. Lyhyesti ilmaistuna - on aika elää. Ja on vaikea todella ELÄÄ, jos unelmamme ovat yhdessä paikassa ja todellisuutemme toisessa.
Painin koko tämän elämis- tai unelmistani irtipäästämisasian kanssa. Ymmärsin, mitä Adamus sanoi, mutta sen soveltaminen elämääni oli toinen juttu. Pelkäsin päästää irti näistä vanhoista unelmistani, koska vaikka pidinkin näitä unelmia kaukaisessa paikassa, oli aina pienenpieni toivo, että ne toteutuisivat. Pelkäsin, että jos päästäisin niistä irti, ne katoaisivat iäksi. Tai kenties ne toteutuisivat, mukanaan koko vastuu uudesta todellisuudesta.
Sitten näin kuvan, mikä sai minun hörähtämään. Kuva oli uuden energian mestarista. Hän vain seisoi siinä koko mestaruudessaan. Hänellä oli leveä ja tyytyväinen hymy kasvoillaan, hän ei oikeasti välittänyt maailmasta ja hän eli täysin hetkessä. Hän eli unelmaansa eikä uneksinut siitä. Sitten mieleeni tuli: "Heinäsirkka … Mestarilla ei ole unelmia, ainoastaan aistillisia kokemuksia." Vau! Näkemiin vanhat unelmat, hyvästi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
