Kirsi kesän 2013 Seinäjoen Tangomarkkinoiden tuomaristossa

Heii,

Iloisia terveisiä Helsingin humusta, josta palauduin juuri takaisin Pohjanmaan rauhaan! Minulla on teille ihania uutisia kotiintuomisina: minut on valittu mukaan tulevan kesän Seinäjoen Tangomarkkinoiden laulukilpailun tuomaristoon. Olen niin iloinen ja otettu tästä kutsusta! Omasta voitostani tulee tänä kesänä kuluneeksi tasan 15 vuotta, joten kutsu istahtaa minulle hyvin maagiseen ajankohtaan. Niin, 15 vuotta, voitteko kuvitella?! Johan se kruunu vasta minun päähäni painettiin, ja sitten lähdettiin matkalle, joka on opettanut niiiiin paljon elämästä, minusta itsestäni.

Kirsi 19v. :) Elin todellista unelmaani todeksi juuri tuona hetkenä. Muistan vieläkin Seinäjoen Urheilutalon hikisen, jännityksentäyteisen tunnelman; sen, miten yleisö eli kilpailussa mukana joka solullaan; sen, miten todella täysin sydämin nautin suuren, upean orkesterin kanssa esiintymisestä; ja miten tuntui kuin olisin valmistautunut tuota hetkeä varten koko elämäni. En muista juurikaan mitään siitä, mitä tapahtui maskituolin tai lavan ulkopuolella. Muistan vain keskittyneeni aivan joka solullani omaan laulusuoritukseeni, h-hetkeen, tehden joka ainoa minuutti ainoastaan parhaani ja antaen sen kaiken, mitä minulla 19-vuotiaana artistin alkuna oli annettavana. Minä olin tehnyt neljä vuotta täysipainoisesti keikkoja, ja olin päättänyt, että kun seuraava viikonloppu kisan jälkeen koittaa, niin minä olen se, joka istuu keikkabussiin ja lähtee ensimmäiselle keikalleen tangokuningattarena. Se oli ainoa vaihtoehto jonka näin, ja sitä kohti kuljin.

Jännitysmomenttia lisäsi se, että mukanani kiersi myös YLE:n toimittaja Satu Miettinen yhdessä kuvaajan kanssa. Minä olin ollut aiemmin keväällä 1998 mukana Minä Tangon Tiellä-kurssilla Seinäjoella, ja Satu oli tekemässä sieltä Kymppiuutisiin juttua. Tuohon lähetykseen he valitsivat kaksi kurssilaista, joista toinen olin minä. Lähetyksen jälkeen he päättivät tehdä isomman jutun vielä A-Studioon, ja siihen he valitsivat minut. Myöhemmin keväällä he tulivat ensin silloiseen (musiikin)opiskelukaupunkiini Kokkolaan tekemään minusta juttua, sekä sitten mukaan jokaiseen karsintaan, joka kilpailun etenemiseen kuului. 

On hullua ajatella, että en tajunnut ottaa heistä minkäänlaista stressiä koko aikana. Minulle kaikki oli maailman luontevinta, kuin heidän nyt kuuluisi seurata, miten minusta kruunataan tangokuningatar. :D Voitte uskoa, miten äimistyneitä olimme, kun lopulta sitten voitin koko kisan! 

Muistan edelleen sen, kun meidät oli juuri Jouni Kerosen kanssa kruunattu voittajiksi. Sen jälkeen lähdimme välittömästi kiertämään koko loppuyöksi eri esiintymislavoja Tangoalueella. Ihmisiä oli massoittain ympärillämme kaikkialla minne menimme. Turvamiesten jonot kulkivat kummallakin puolellamme, ja kun sukulaiseni yrittivät onnitella minua, he tuskin pääsivät turvamiesten ohi minua edes halaamaan! Koko laulukilpailun ajan taivas oli lyönyt salamoita ja vuodattanut kyyneleitään, joten Jouni ja turvamiehet joutuivat kantelemaan minua yli isojen syvien lammikoiden kulkiessamme ihmismeren läpi. 

Lopulta, kun kaikki oli ohi, istuin Sadun ja kuvaajien kanssa johonkin isoon, valkoiseen pakettiautoon Atria-hallin takana. Auton matkustamon sivuovi oli auki, minun mustat avokkaani olivat aivan märät, ja minä tuijotin vain viiden senttimetrin syvyisiä lätäköitä, joissa pisarat hyppivät valtoimenaan. Satu kysyi tunnelmiani. Aika pysähtyi, ja muistan vain olleeni maailman onnellisin ihminen mitä maa päällään kantaa. Siihen hetkeen kiteytyi jotenkin ihan kaikki. Koko siihen astisen elämäni unelmat, aivan älytön, monta kuukautta kestänyt keskittyminen ja treenaaminen, työ yhteistyökumppaneiden kanssa, kaikki jännitys, suunnittelu, sydämenpalo, väsymys ja päätähuimaava onnellisuus. Se oli todella epätodellinen hetki, ja oivalsin: näin unelmista siis tehdään totta. 

Noiden tunnelmien jälkeen elämässäni on ehtinyt tapahtua hurjan paljon. Lopulta, kaiken jälkeen, ympyrä on sulkeutunut ja olennaisin asetus palautettu: sydämellä tekeminen. 

Ehkä välillä vain pitää unohtaa, että voi muistaa. 

Pitää kadottaa, että voi löytää.

* 

Eräänä iltana viime syksyn puolella istuin illalla saunassa. Yhtäkkiä päässäni alkoi soida klassikkotango Soi Maininki Hiljainen:

Tähdet ja kuu, taivas ja maa

Kaipuusta mun, ne kertoa saa.

Jälkeesi sun en ainuttakaan kyennyt rakastamaan. 

Tunteemme meitä tuulena vei, 

Rauhaisaa rantaa ees etsitty ei

Meremme meidän ois yhteinen tää 

Me sylissä sen vain kahden. 

Tunne tuo vain niin arvaamaton 

Kuin kevätmyrsky, se ohitse on 

Kuitenkin kauniisti muistoksi sen, 

Soi maininki hiljainen

Niin kaukaa taas kantaa 

Tuo laulumme rakkauden 

Kun myrsky on mennyt mailleen 

Soi maininki hiljainen.

Tuona hetkenä, saunan lämmössä yhtäkkiä oivalsin: tangoihin on kätketty kaikki se henkinen perimä, jota olen viime vuodet opiskellut: universumin salaisuudet, tähtikoodit, puhtaan rakkauden pyhyys. Hiljaisena ymmärsin, mikä voima minut on tangojen maailmaan alunperin vetänyt. Oivalsin, että olin ollut perillä koko ajan.

Piti unohtaa, että voi muistaa. Piti kadottaa, että voi löytää.

Nähdään Tangojen huumassa. ♥