Heii, tänään on ollut aivan upea mahalaskupäivä, toisin
sanoen olen opetellut kädestä pitäen maadoittumaan! :DD Mennyt neljä kuukautta
on ollut hauskaa mutta myös hurjaa aikaa. Nyt viikonlopun aikana tunsin
energioissani tulleeni tämän periodin päähän ja loppurutistus ”ulos putkesta”
oli erittäin voimallinen ja raskaskin kokemus. Lauantai-illan kävelin kotona keikalta
palattuani pitkin seiniä, vaikka itse keikka oli mennyt aivan loistavasti. Tunsin jonkun muuttuneen peruuttamattomasti.
Olo oli yhtä aikaa surullinen ja yksinäinen, mutta samalla tajusin, että olen
jossain välitilassa, ennen kuin saan uudesta olotilastani kiinni. Sitä voi verrata siihen olotilaan, kun olet juuri laittanut avioeropaperit vireille, joka käynnistää harkinta-ajan. Tai siihen tilaan, kun olet juuri istunut yo-kirjoituksissa, tehnyt kaikkesi, muttet vielä täysin tiedä, millaisin paperein valmistut. Olen välitilassa, jossa ympärillä on toisaalta orastava riemu ja vapaus, mutta myös hiljaisuus ja egon pelot.
Sekä viulu. Jostain syystä tuo vanha kapistus nousi viime
viikolla kotelostaan. Lauantaiyönä soitin Konsta Jylhän Vaiennut viulu-laulua.
Tuntui niin kuin olisin soittanut hautajaislaulua tämän upean, voimallisen
periodin päättymisen kunniaksi. Lohdutin itseäni. Sain myös viikonloppuna
tietää, että yksi oppaistani on joku edesmennyt klassisen musiikin
säveltäjämestari. Sain hänestä jopa tuntomerkit. Googlasin häntä netistä, kävin
läpi varmasti 30 säveltäjää, mutten löytänyt. Kunnes eilen ystäväni soitti ja
kysyi, voisiko se olla Franz Schubert. Kävin katsomassa hänen kuvaansa, ja
tuntomerkit täsmäsivät täydellisesti: pienet silmälasit, kihara tukka,
säveltänyt musiikkia hyvin monipuolisesti erilaisille kokoonpanoille, soitti
viulua. Tajusin myös pari muutakin asiaa. Ensinnäkin olen käynyt sillä
hautausmaalla, jolle hänet on Wienissä haudattu. Olen myös ollut keikalla
niissä kaupungeissa, joissa hän on vaikuttanut: Wienissä ja Gratzissa. Hän on
toiminut musiikinopettajana Unkarissa, ja mulla on ollut unkarilainen
viulunsoitonopettaja. Ja vielä: kun menin naimisiin v.2004, häämarssina oli
Franz Schubertin Ave Maria.
Ja nyt sitten tuo viulu kököttää tuossa pöydällä nenäni
edessä. Kai sille jotain pitäisi tehdä.
Äh, miten tää juttu nyt taas lipsahti ”tälle puolelle”!!!
:DDD
NYT maadoitusta kehiin: lähden lenkille, ja sen jälkeen pistän Lauri Tähkät soimaan ja alan
siivoamaan. Päivän päätteeksi aion vielä tehdä maadoittavat merisuolajalkakylvyt.
Iloa ja vielä kerran Iloa viikkoosi! <3
