"Emootiot eli tunnetilat, jotka ovat pohjimmiltaan
väärinkäsityksen ilmauksia, ja tunteet eli energiat, jotka ovat eräänlaista
korkeampaa ymmärrystä. Tunteet ovat teidän opettajianne, kun taas tunnetilat
ovat lapsianne. Tunnetilat ovat energioita, joilla on selvä ilmenemismuoto
fyysisessä kehossa. Tunnetilat ovat reaktioita asioihin, joita ette oikein
käsitä. Miettikää mitä tapahtuu, kun teidät valtaa raivonpuuska. Esimerkiksi
joku loukkaa tunteitanne odottamatta, ja tunnette tulevanne vihaiseksi. Voitte
tuntea tämän hyvin selvästi kehossanne: tietyissä paikoissa tunnette energian
kiristyvän. Tämä fyysinen jännitys tai kiristyminen, joka seuraa energiatason shokkia,
osoittaa, että on jotakin mitä te ette ymmärrä. Teitä kohti tulee energia, joka
mielestänne on epäoikeutettu. Tunne epäoikeudenmukaisesta kohtelusta eli
lyhyesti ei-ymmärtäminen purkautuu tunnetilan kautta. Tunnetila on
ei-ymmärtämisen ilmenemismuoto, se on energiaräjähdys ja laukaisin. Kun näin
tapahtuu, teillä on vastassanne seuraava valinta: mitä aion tehdä tälle
tunnetilalle? Aionko perustaa senhetkisen käytökseni sen varaan? Aionko käyttää
sitä sytykkeenä reaktioilleni toisia ihmisiä kohtaan vai annanko tunnetilan
olla ja perustan toimintani jollekin muulle.
Emootiot eli tunnetilat ovat pohjimmiltaan väärinkäsityksen
räjähdyksiä, joita voitte selvästi havaita kehossa. Toisaalta tunteet ovat
luonteeltaan erilaisia, ja ne myös havaitaan eri lailla. Tunteet ovat
hiljaisempia kuin tunnetilat. Ne ovat sielun kuiskauksia, joista saatte
hienovaraisia vihjeitä, sisäistä tietämystä tai yhtäkkisen intuitiivisen
reaktion, joka myöhemmin ilmenee hyvin viisaaksi.
Tunnetiloihin liittyy aina jotakin hyvin voimakasta ja
dramaattista. Miettikääpä ahdistuskohtauksia, paniikkia, raivoa tai syvää
surullisuutta. Tunnetilat ottavat teidät kokonaan valtaansa ja vetävät teidät
pois henkisestä keskuksestanne. Sillä hetkellä kun olette oikein
emotionaalisia, te olette täynnä eräänlaista energiaa, joka vetää teidät pois
keskuksestanne, sisäisestä selkeydestänne. Siinä mielessä tunnetilat ovat kuin
auringon edessä leijailevia pilviä. Tällä en halua sanoa mitään tunnetiloja
vastaan. Tunnetiloja ei pitäisi tukahduttaa. Ne ovat hyvin arvokkaita siinä
mielessä, että opitte tuntemaan itseänne lähemmin. Mutta haluan todeta, mikä on
tunnetilaenergian luonne: se on väärinkäsityksen räjähdys. Tunnetilat
pohjimmiltaan vievät teidät pois keskuksestanne.
Toisaalta tunteet vievät teidät syvemmälle itseenne, omaan
keskukseenne. Tunteet liittyvät läheisesti siihen mitä kutsutte intuitioksi.
Tunteet ilmaisevat korkeampaa ymmärrystä, erästä ymmärryksen lajia, joka
ylittää sekä tunnetilat että mielen. Tunteet ovat lähtöisin ei-fyysisestä maailmasta,
kehon ulkopuolelta. Siksi ne eivät sijaitse niin selvästi yhdessä kohtaa
fyysistä kehoa. Miettikää mitä tapahtuu kun aistitte jotakin, ilmapiirin tai
mielentilan, tai kun teillä on ennakkoaavistuksia jostakin tilanteesta. Teissä
on tällöin eräänlaista tietämystä, joka näyttää tulevan ulkopuolelta ja joka ei
ole teidän reaktionne johonkin ulkopuoliseen. Te sisäistätte sen ulkopuolelta
ja se tulee "tyhjästä" ("kirkkaalta taivaalta" kuten te
niin kauniisti sen ilmaisette). Tällaisella hetkellä te saatatte tuntea jotakin
avautuvan sydänchakrassa. On monia hetkiä, jolloin saatte tällaista sisäistä
tietämystä. Voitte esimerkiksi "tietää" jotakin jostakusta ilman että
olette puhuneet paljoa kyseisen ihmisen kanssa. Voitte aistia jotakin teistä kahdesta,
millä myöhemmin on tärkeä osuus teidän suhteessanne, mutta mitä ei ole helppo
pukea sanoiksi eikä varmastikaan
helppo ymmärtää mielellä. (Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin mielenne epäilee ja
sanoo, että te vain keksitte asioita tai olette tulossa kaistapäiksi.)
Haluaisin mainita toisen energian, jolla on enemmän
"tunneluonnetta" kuin emotionaalista. Se on ilo. Ilo voi olla ilmiö,
joka ylittää tunnetilan. Joskus voitte tuntea eräänlaista iloa sisällänne, joka
kohottaa teitä ilman mitään erityistä syytä. Tunnette sisällänne jumaluutta ja
läheistä yhteyttä kaikkeen olemassa olevaan. Tällainen tunne voi tulla silloin
kun vähiten osaatte sitä odottaa. Tunteet ovat lähtöisin korkeamman minänne
ulottuvuudesta. Teidän on hiljennyttävä sisäisesti havaitaksenne nuo kuiskaukset
sydämessänne.
Tunnetilat voivat häiritä tätä sisäistä hiljaisuutta ja
rauhaa. Siksi on tärkeää olla emotionaalisesti
tyyni ja parantaa ja vapauttaa tukahdutetut tunnetilat. Voitte tehdä
tasapainoisia päätöksiä ainoastaan tunteillanne, jotka yhdistävät teidät
sieluunne. Olemalla hiljaa ja rauhallisia te voitte tuntea koko olemuksellanne,
mikä on oikein teille tietyllä hetkellä. Päätösten
tekeminen tunnetilojen perusteella on päätösten tekemistä tilanteessa, jolloin
ei olla omassa keskuksessa. Teidän on ensin vapautettava tunnetilat
ja sitten otettava yhteys sisimpään, jossa vallitsee selkeys.
Olen sanonut, että "tunteet ovat opettajianne ja
tunnetilat ovat lapsianne". Rinnastus "emotionaalisena olemisen"
ja "lapsena olemisen" välillä on silmiinpistävä. "Sisäinen
lapsi" on tunnetilojenne eli emootioidenne tyyssija. Myöskin siinä tavassa
on silmiinpistävää samanlaisuutta kuinka käsittelette omia tunnetilojanne ja
kuinka käsittelette (oikeita) lapsia.
Lapsi on rehellinen ja spontaani tunnetiloissaan, eikä hän
piilota tai tukahduta niitä ennen kuin aikuiset rohkaisevat häntä niin
tekemään. Se että lapset ilmaisevat tunnetilojaan spontaanisti, ei kuitenkaan
tarkoita, että lapsi kokee emootionsa tasapainoisella tavalla. Jokainen tietää,
että lapsi voi joutua tunnetilojensa valtaan (raivo, pelko tai surullisuus)
eikä hän useinkaan saa niille loppua. Tällaisessa tilanteessa lapsi lähes
hukkuu tunnetilaansa ja se saa hänet pois tasapainosta, ts. pois keskuksestaan.
Tunnetiloja ei pitäisi arvostella tai tukahduttaa. Tunnetilat ovat tärkeä osa
teitä ihmisenä, ja sellaisena niitä on kunnioitettava ja ne on hyväksyttävä. Voitte nähdä tunnetilanne lapsina, jotka tarvitsevat
huomiotanne ja kunnioitustanne sekä opastustanne.
Tunnetilaa eli emootiota voidaan parhaiten tarkastella
energiana, joka tulee teille parantamista varten. Siksi on tärkeää, ettei anna
tunnetilan viedä mukanaan, vaan sitä pitää pystyä katsomaan neutraalisti. On
tärkeää pysyä tietoisena. Sama voitaisiin sanoa näin: teidän
ei pitäisi tukahduttaa tunnetilaa, mutta te ette saisi hukkuakaan siihen. Sillä kun hukutte siihen, kun samaistutte siihen
täysin, teissä olevasta lapsesta tulee tyranni, joka johtaa teidät harhaan.
Tärkein asia
mitä voitte tehdä tunnetilan kanssa on sallia sen tulo, tunnustella sen kaikkia
puolia ja samalla pitää kiinni tietoisuudestanne.
Otetaan
esimerkiksi viha. Voitte kutsua vihan olemaan täysin läsnä, kokea sen
kehossanne eri paikoissa ja samalla te tarkkailette sitä neutraalisti.
Tällainen tietoisuuden tyyppi on parantavaa. Tässä esimerkissä tapahtuu niin,
että te ympäröitte tunnetilan, joka on pohjimmiltaan eräänlaista
väärinkäsitystä, käyttäen hyväksi ymmärrystä. Se on henkistä alkemiaa.
Antakaahan kun selitän tämän esimerkin avulla. Lapsenne on lyönyt pöytään
polvensa ja siihen sattuu niin kamalasti. Hän on pois tolaltaan, huutaa
kivusta, ja hän potkaisee pöytää, koska hän on sille vihainen. Hänen mielestään
pöytä on hänen kipunsa alkulähde. Emotionaalinen opastus tuolla hetkellä
tarkoittaa sitä, että äiti tai isä ensiksi auttaa lasta nimeämään elämyksensä.
"Sinä olet vihainen, etkö olekin – sinua sattuu, niinkö?" Nimeäminen
on olennaista. Te siirrätte ongelman juuren pöydästä itse lapseen. Eihän se ole
pöytä, vaan sinähän se olet jota koskee, sinähän se olet joka on vihainen. Ja
kyllä, minä ymmärrän sinun tunnetilaasi! Vanhemmat ottavat lapsen tunnetilan
haltuun ymmärtäen, rakkaudella. Sillä hetkellä kun lapsi tuntee saavansa
ymmärrystä, hänen vihansa vähitellen laantuu. Fyysinen kipu saattaa yhä tuntua.
Mutta hänen vastustuksensa kipuun, sen ympärillä oleva viha voi Lapsi lukee
myötätuntoa ja ymmärrystä silmistänne, ja se helpottaa ja tyynnyttää hänen
tunnetilaansa. Pöytä, emootioiden aiheuttaja, ei ole enää olennainen.
Kun otatte tunnetilan haltuun ymmärtämällä ja myötätunnolla,
te siirrätte lapsen huomion polttopisteen ulkoisesta sisäiseen ja te opetatte
lasta ottamaan vastuuta siitä tunnetilasta. Te näytätte hänelle, että hänen
reaktionsa ulkopuoliseen laukaisijaan ei ole määrätty, vaan että se on valinnan
asia. Voitte valita väärinkäsityksen tai ymmärtämisen. Voitte valita
taistelemisen tai hyväksymisen. Voitte valita. Tämä koskee myös suhdetta omiin
tunnetiloihinne, omaan sisäiseen lapseenne.
Päästämällä emootionne sisään, nimeämällä ne ja yrittämällä ymmärtää niitä te
aidosti kunnioitatte ja vaalitte sisäistä lastanne. Tekemällä siirto
"ulkoisesta" "sisäiseen", ottamalla vastuu tunnetilasta
auttaa luomaan sisäisen lapsen, joka ei halua loukata ketään toista ja joka ei
tunne itseään uhriksi.
Voimakkaissa tunnetiloissa – olipa kyse vihasta, surusta tai
pelosta – on aina voimattomuuden komponentti, ts. tunne, että olette jonkin
sellaisen uhreja, joka on teidän ulkopuolellanne. Kun
te keskitytte ulkopuolisten olosuhteiden sijasta omaan reaktioonne ja kipuunne,
silloin te "poistatte" ulkopuolisen maailman olemasta syypää
emootioihinne. Te ette niinkään paljoa välitä siitä, mikä aiheutti
sen tunnetilan. Te käännytte täysin sisäänpäin ja sanotte itsellenne, okei,
tämä oli minun reaktioni, ja minä ymmärrän miksi. Ymmärrän miksi tunnen niin
kuin tunnen, ja minä aion tukea itseäni tässä asiassa.
Kääntymällä tunnetilojanne kohti näin rakastavalla tavalla
on vapauttavaa. Se kyllä vaatii eräänlaista itsekuria. Ulkopuolisen
todellisuuden vapauttaminen "pahan alkulähteenä" olemisesta ja täyden
vastuun ottaminen itselleen merkitsee, että te tunnustatte, että "te
valitsette reagoinnin tietyllä tavalla". Te lakkaatte
väittelemästä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, kuka on syypää mihinkin, ja te
vain vapautatte koko tapahtumaketjun, joka tapahtui teidän voimatta vaikuttaa
siihen mitenkään.
"Koen nyt
tämä tunnetilan täydessä tietoisuudessa, minkä näin valitsen." Se on
vastuun ottamista. Se on rohkeutta!
Tässä oleva itsekuri on sitä, että lakkaatte olemasta
oikeamielisiä tai olemasta avuttomia uhreja. Luovutte tuntemasta vihaa,
luovutte väärin ymmärrettyinä olemisesta ja kaikista muista uhrina olemisen
ilmentymistä, jotka voivat joskus tuntua melko hyviltä. (Ihan totta, usein te
vaalitte tunnetiloja, jotka vaivaavat teitä eniten.) Vastuun otto on nöyryyden
osoitus. Se tarkoittaa rehellisenä olemista itsellenne, jopa heikoimmallakin
hetkellänne.
Tämä on sitä itsekuria, jota teiltä pyydetään. Samaan aikaan
tällainen sisäänpäin kääntyminen vaatii mitä suurinta myötätuntoa. Siihen
tunnetilaan, jonka olet rehellisesti valmistautunut kohtaamaan omana
luomuksenasi, suhtaudutaan myös hellällä ymmärryksellä. Valitsit kiukun tällä
kertaa, niinkö?" saattaa olla se asia, jonka huomaat itsestäsi. Myötätunto
sanoo: "Hyvä on, ymmärrän miksi, ja minä annan sinulle anteeksi".
"Ehkäpä kun tunnet rakkauteni ja tukeni selvemmin, et tunne kiusausta
reagoida noin seuraavalla kerralla."
Tämä on tietoisuuden todellinen rooli itsensä
parantamisessa. Sitä henkinen alkemia merkitsee. Tietoisuus ei taistele mitään
vastaan tai torju mitään, se ympäröi pimeyden tiedostamisella. Se ympäröi
väärinkäsityksen energiat ymmärryksellä ja siten muuntaa metallin kullaksi. Tietoisuus ja rakkaus ovat pohjimmiltaan sama asia.
Tietoisena oleminen tarkoittaa että annetaan jonkin asian olla ja ympäröi se
rakkaudella ja myötätunnolla.
Usein te luulette, että "tietoisuus yksin" ei
riitä voittamaan teidän emotionaalisia ongelmianne. Te sanotte: "Tiedän,
että olen tukahduttanut emootioita, tiedän syyn, olen tietoinen, mutta se ei
häviä."
Siinä tapauksessa teissä on hienovaraista vastustusta
kyseistä emootiota vastaan. Te pidätte tunnetilan matkan päässä peläten sen
saavan teidät valtaansa. Mutta tunnetila ei saa teitä koskaan valtaansa, kun
tietoisesti valitsette, että sallitte sen.
Niin kauan kuin pidätte tunnetilan matkan päässä, te soditte
sitä vastaan. Te taistelette tunnetilan kanssa ja se kääntyy teitä vastaan eri
tavoin. Lopulta te ette pysty pitämään sitä ulkopuolella. Se ilmentää itsensä
kehoonne särkynä tai jännityksenä tai masennuksena. Alituinen alakuloisuus ja
uupumus on selvä merkki siitä, että olette tukahduttamassa tiettyjä
tunnetiloja.
Asian ydin on
siinä, että teidän on sallittava tunnetilojen tulla tietoisuuteenne täysin.
Keinoja on monia, joilla saatte yhteyden sisällänne oleviin tunnetiloihin. On
tärkeää tajuta, että tunnetilaan juuttunut energia haluaa liikkua. Se energia
haluaa tulla vapautetuksi ja siksi se koputtaa ovellenne fyysisenä vaivana tai
stressin tai masennuksen tunteena. Teidän osaltanne kyse on todellisesta avautumisesta
ja valmistautumisesta tunnetilan tuntemiseen."
