No niin, nyt se saavutti sitten meikäläisenkin. Nimittäin Nollakentät. Mun nollaus koski elämänaluetta, johon kuuluu rakkauselämä ja
parisuhteet. Olen viimeisen vuoden tuntenut olevani jossain supertiiviissä
vakuumissa. Kaikki ajatukset on olleet keskittyneinä vain henkiseen kasvuun ja
musajuttuihin, muuta elämää ei käytännössä ole ollut. Olen käynyt vanhoja asioita läpi niin rohkeasti kuin vain on voimia riittänyt, mutta olen käytännössä sulkenut sen puolen
itsestäni kokonaan, en ole sallinut niiden asioiden tulla nyt
"sotkemaan" tätä kaikkea, kun olen ollut keskellä vaihetta, jossa
rakennan itseni henkisesti uudelleen. Aina joku on yrittänyt lähestyä, tulla
lähelle, viedä mennessään. Koputtanut ovelle ja kysynyt "saanko
luvan". Ei ole saanut. Täällä päässä on ollut vastassa pelkkää
ikiroutaista jäätä. Samalla on kummallista, miten ikiroutainen jää ja
Universaalin Rakkauden tunteminen ovat mahtuneet samaan sydämeen.
Aikaisemmassa elämässäni olen ollut
"kaikki-mulle-heti"-tyyppinen rakastuja. Kun olen ihastunut johonkin
ihmiseen, järki on lähtenyt päästä saman tien ja olen kuullut hääkellojen
soivan siltä seisomalta. Ja sitten olen ollut jo rakentamassa romanttisesti
yhteistä pesää, puhunut perheen perustamisesta, haaveillut ihanista häistä joissa on niin ja niin
monta vierasta, tietyn väriset servietit joissa on tietynlaisella fontilla
kirjailtuna minun ja rakkaani nimi. Olen nähnyt meidän elävän onnellisena
perheenä elämämme loppuun saakka. Ja ihan oikeasti uskoin siihen.
Rakensin ja rakensin, yritin ja yritin. Mutta yksin yritin.
Onko meihin naisiin jotenkin sisäänrakennettuna tämä perheenperustamisvietti?
Ja onko miehillä sellaista ollenkaan? Miehet tuntuvat ottavan tämän elämän
jotenkin luonnostaan lunkimmin, ilman huolta huomisesta, tekemättä 20
vuotissuunnitelmia. Tai ainakin ne miehet, joihin minä olen tutustunut.
Kun sitten olin saanut turpiini omalta elämältäni
säädettyäni sitä väsymättä kerta toisensa jälkeen uudelleen ja kun tuli nämä
henkiset jutut, niin kelkka kääntyi kerrasta totaalisesti. Mikään parisuhde ja
siihen liittyvä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Yritin kyllä, mutta joka
kerta totesin, että ei pysty. Pelkkä ajatus parisuhteesta ahdisti rajattomasti.
Tunsin sydämessäni vain aivan hirveän väsymyksen näitä asioita kohtaan. Että
olen mieluummin yksin, kuin alan edes yrittämään.
Viime aikoina olen tutustunut ihaniin ihmisiin, jotka ovat
käyneet ovelleni koputtelemassa. Mystisintä on ollut huomata, että olen niin
tyhjä taulu. Ei ole enää niitä vanhoja parisuhdemalleja, mutta ei ole mitään
hajua uusistakaan toimintatavoista. Siinä sitten olet ja ihmettelet ja yrität selittää
toiselle, että sori, mä en osaa. Mä en tiedä miten olla. Luojan kiitos
tapaamani ihmiset ovat kokeneet itse samoja asioita, joten he tietävät tasan,
mistä kohdallani on kysymys. Yksikin ihanuus sanoi, että sä olet nunnautunut!
:DDDDDDD HAHA, niin olen!!! :DDDD Mua suojellaan oikein supervahvasti
itseltäni!!!! :DDDD
Olen niin kiitollinen kaikista näistä kohtaamisista. Ehkä
jonain päivänä kaikki tämä jää on murrettu ja olen löytänyt uudet tavat toimia
myös parisuhteessa. Tosin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en tule enää
perinteiseen parisuhteeseen asettumaan, jossa eletään kylki kyljessä. Toivon
löytäväni suhteen jossa kunnioitetaan toisiamme yksilöinä, on vapaus elää ja
hengittää, tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat itselle tärkeiltä, on aikaa
itsensä kuuntelemiseen. Suhteen jossa jaamme samat henkiset arvot, suhteen,
jossa on niin suuri luottamus, että vaikka välillä käyskentelisimme kaukanakin
toisistamme, tiedämme sen päivän taas tulevan, että voimme nauttia toistemme
seurasta.
Tämän päivän nollakentän ansiosta tiedän, että jää alkaa sulaa.
Kohta maallinen ja universaali rakkaus ovat sydämessäni yksi ja sama asia. Nyt ymmärrän, että tämä kuuluu tähän kasvuvaiheeseen. Osaan olla armollisempi itselleni, enkä enää säti itseäni tyyliin "mussa täytyy nyt olla jotain vikaa". Kiitos näiden ihanien "peilien", jotka kokoavat mua mun kanssa pala palalta. Se tuntuu aivan Ihanalta! Kiitos, kiitos, kiitos!
Rakkautta Viikonloppuusi! <3
