Kävin tänään metsästämässä shamaanirumpua. Löysinkin yhden, jossa oli aivan mahtava energia ja soundi. Tuntui, että koko keho lähti hyrräämään, kun soitin rumpua liikkeessä varmaan ainakin varttitunnin.... huh! Aivan mahtavaa! Mutta en vielä investoinut rumpuun. Otin vain hiukan tuntumaa, kuulostelin...
Eilisilta meni kyllä vielä ihan tunturienergioihin totutellessa. On hurjaa, miten se oma henki ja sielu tulee aina niin jäljessä, kun lähtee tekemään tälläisiä siirtoja, ja varsinkin lentokoneella. Vaikka fyysinen keho oli jo perillä, niin minä oli tulossa vasta jossain Oulun kohdilla. Mutta tänään on ollut jo upeat, vahvat energiat. Vielä kun kävi tuola tunturin huipulla seisoskelemassa ja imemässä tätä mahtavaa energiaa sydämeensä, niin meinasi taju lähteä!
Ai niin, en varmaan vielä kertonutkaan mitä sunnuntaina tapahtui. Muistatko kun kerroin aiemmin tavanneeni Minä Olen-messuilla enkelipianisti Matti Niskalan? Minut käytännössä pysäytettiin sielä hänen pöytänsä ääreen, ja jäin tyhmänä tuijottamaan, että mitäs tässä esittelypisteessä on "tarjolla". En tuntenut Mattia, en tiennyt hänen historiaansa. Mutta siinä seisoskellessani ja tutkien hänen julkaisujaan ja yrityksen esittelyä, uskaltauduin kysymään, että mitä kaikkea hän tekee. Kohta meillä olikin hyvät keskustelut käynnissä ja huomasin sanovani, että kun he tulevat Tampereelle pitämään Enkelikonserttia, niin mun täytyy kyllä sitten tulla kuuntelemaan!
Siitä parin viikon päästä he olivat konsertoimassa Hämeenlinnassa. Minä olin matkalla Helsinkiin ja päätin käydä ohiajaessani kuuntelemassa heidän konserttinsa. Hämeenlinnan kirjastossa pidettävässä konsertissa esiintyi Aurinkosydämet-niminen ryhmä, johon kuuluivat Matin lisäksi Sirkku Rantamäki ja Harri Hakamäki. Soittimina oli piano, tiibetiläisiä kulhoja, bambukellot, tuulikellot ja rain maker. Mukana oli myös Arja Sinervo, jonka oli puolestaan määrä maalata taulu tuon intuitiivisen konsertin aikana.
Konsertti oli sanalla sanoen huikea! Se oli hyvin meditatiivinen kokemus, energiat olivat todella voimakkaat! Tuntui että koko "seurakunta" oli kyllä läsnä heidän soitossaan. Konsertti rakentui siis puhtaasti siinä hetkessä. Ei nuotteja, ei erillisiä lauluja, sanoista puhumattakaan. Konsertissa tuotettiin "vain" intuitiivisesti äänimaailmoja ja tunnelmia, ja kukin yleisössä koki sen täysin omalla tavallaan. Mulle kokemus oli hyvin puhdistava ja voimaannuttava.
Konsertin jälkeen kun sitten vaihdoin muutaman sanan heidän kanssaan, Matti kysyikin yhtäkkiä, että no koskas sinä tulet mukaan! Ja minä huomasin vastaavani, että ihan milloin vaan! :D Että en mä nyt kyllä ole koskaan esittänyt mitään puhtaasti improvisoiden, täysin hatusta, ilman minkäänlaista käsikirjoitusta, mutta tuntuu siltä, että tässä konseptissa kaikki tapahtuisi luonnostaan. Ja niin olimme sopineet ensimmäisestä yhteisestä esiintymisestä, joka oli nyt siis menneenä sunnuntaina Porissa.
Ja HUH, mitä SIELLÄ tapahtui!!!!! Se oli mulle kyllä täysin järisyttävä, taivaita aukova kokemus!! Tuntuu, että sille sisäiselle riemulle ei ollut mitään rajoja, mitä sydämessäni konsertissa koin. Jostain niitä säveliä vain pulppusi ja pulppusi. Pääosin "lauloin" konsertin silmät kiinni Harrin ja Matin välissä istuen, täysin siihen äänimaailmaan upoten, minkä he ympärilläni loivat. Tuntuu, että tuotin sellaisia säveliä ja ääniä, mitä en ole eläissäni itsekään tiennyt pystyväni tuottamaan. Tai sanotaanko pikemminkin niin, että olen kyllä tiennyt sellaiset äänet minussa olevan (kiitos Amman, mantraamisen, joogaamisen ja meditoinnin, jotka ovat tehneet jotain aivan ihmeellistä äänelleni, syventäneet ja laajentaneet sitä entisestään, tuoneet siihen aivan extraherkkyyttä ja täysin uusia värejä), mutta aiemmin mulla ei ole ollut minkäänlaista foorumia päästä käyttämään ääntäni näin uudella, kokonaisvaltaisella tavalla. Se oli aivan hirvittävän vapauttava ja jälleen kerran voimaannuttava (mun uusi lempisana, pahoittelen, että viljelen sitä aivan joka paikkaan!!) kokemus. Tuntui, että suurimman osan ajasta koin itseni joko intiaanina, shamaanina tai susilaumana jossain huikean korkeilla tuntureilla, joiden ylle aurinko oli jo laskenut. Olin jossain aivan taivaan rajassa, ja "ulvoin ja huusin" jotain patoa sisältäni suoraan Jumalalle. Samaan aikaan itketti ja nauratti ja silti tunsin olevani täysin turvassa. Hulluinta tässä on se, että tuntuu niin kuin olisin palannut jonnekin ikivanhoille juurilleni. Että ihan niin kuin tämä olisi mulle juuri se kaikkein luonnollisin tapa tuottaa ääntä, täysin luomusti, ilman sanojen kahleita, ilman ennaltamäärättyjen sävelien rajoituksia. Olen kokemuksesta todella onnellinen ja voin vain toivoa, että saan esiintyä tämän ryhmän kanssa jatkossakin.
Yläkuvassa Sirkku, Harri, minä ja Matti, alakuvassa Matti ja Arja ja Arjan konsertissa maalaama taulu, joka sai nimekseen "Sielunvuori".
Mutta nyt alkuiltajoogat kehiin ja kohta saunaan! Tänne tuntureiden syleilyyn voisin jäädä kyllä pidemmäksikin aikaa. <3
Valohalein,
Deep
