Kotona kaikkialla

Ulkona sataa ropisee kuin saavista kaatamalla. Saavuin äsken viikonlopun reissulta, jalassani Intiassa käyttämäni läpökkäät ja yllä ashramista ostettu pitkä valkoinen hame. Ne yhdistettynä tähän sateeseen tuntui niiin hyvältä, sai mut tuntemaan niin kuin olisin taas Intiassa. Siellä satoi viime syksyn reissulla joka päivä vettä samaan tahtiin, kuin täällä nyt. Tuli turvallinen olo. Olen yhtä aikaa siellä, ja täällä. Kotona kummassakin.

Mennyt viikonloppu oli huikea, ei voi kuin nöyrästi Kiittää jälleen kaikesta. Perjantain soolokeikka meni hyvin, tapasin ihania uusia ihmisiä, sain laulaa heille uusia lauluja, Kotimatkan lauluja ja muutaman lainalaulunkin, ja vielä yöpyä aivan ihanassa kartanossa. Aikaisin lauantaiaamuna lähdin ajamaan Kaustiselle, ja kävin laulamassa hautajaisissa laulun Amazing Grace. Samalla sain tavata lukioaikaisen ihanan ystäväni ja vaihtaa hänen kanssaan kuulumisia. Kirkosta lähdin suoraan ajamaan Kokkolaan, jossa suuntasin kulkuni kuvaajaystäväni Anne Yrjänän studiolle, jossa kävimmekin sitten heti töihin. Kuvasimme viikonlopun aikana uuden levyni kuvat, ja en voi kuin jälleen mykistyneenä kiittää Annea huikeasta työstä. Kuvasimme sekä studiossa, meren rannalla että Kaupungintalolla flyygelin äärellä. Ja kaikki sujui kuin unelma. Ei tarvinnut säätää mitään ylimääräisiä, pysyimme loistavasti suunnittelemassamme aikataulussa, kuvausjärjestelyt olivat onnistuneet ihmeiden tavoin, ja muutenkin tuntui, että kaikki Enkelit olivat kyllä puolellamme ja mukana auttamassa asioiden kulussa. Niin moni asia voisi kuitenkin mennä pieleen, lähtien aina säästä, kun ulkonakin kuvattiin. Lauantai-iltana olimme meren äärellä kymmenen jälkeen illalla, ja lämpöä oli tasan 15 astetta, kun meikäläinen sielä silkkisessä mekossaan asettui kameran eteen. Mutta ei haitannut. Olimme nopeita ja tehokkaita, ja saimme tunnissa merenrantakuvat tehtyä. Atlantis-unelmani toteutui. :)

Sunnuntaina jatkoin matkaani Ouluun moikkaamaan kummipoikaani, joka lähtee perheineen syksyllä vuodeksi ulkomaille. Emme olleet nähneet aivan liian pitkään aikaan, yli vuoteen, mutta ihanaa oli huomata, että se ei ole silti vaikuttanut yhteyteemme. Tokikin toisiimme "totutteluun" meni hiukan aikaa. Minä kun en ole ollut viimeisen kahden vuoden aikana maailman paras Ystävä. On ollut itsellä täysi työ ymmärtää ensin, että mikä minusta on tämän kaiken prosessin aikana tullut, ja välillä on jopa tuntunut, että en osaa enää olla "vanhojen" ystävieni kanssa, ei ole mitään puhuttavaa, maailmat ei vain kerta kaikkiaan kohtaa, kun toinen puhuu maallisista asioista ja toinen Jumala-yhteydestä. Niin kauan, kuin olin itse "Jumala Honeymoonilla", niin olin ulkoapäin katsottuna jyrkkä, itsekeskeinen ja eristäytynyt - mikä tietenkin on näyttänyt varmasti oudolta: mitä se sellainen henkisyys on? Mutta niin se vain on. Herääminen saa aikaan niin valtavat prosessit, että se kääntää ihmisen tahtomattaan syvälle sisäänpäin, kääntämään sielussaan joka ikisen kiven, puhdistumaan joka tasolla. Siinä on niin herkässä ja haavoittuvaisessa tilassa, että löytääkseen todelliset omat palansa, on otettava todella aikaa itselleen. Minä en kyennyt - enkä kykene vieläkään :D - ajattelemaan mitään muuta kuin Jumalaa. Tänä päivänä tosin osaan jo toimia arjessa, yhdistää korkeimman aspektin arkisiin toimiini - vaikkakin mieluiten painuisin nunnaksi johonkin luostariin! :DD No, ei vaiskaan, sen aika ei ole nyt. Nyt, tässä elämässä on aika toimia ihan tällä maallisella tasolla. Mutta tällä tavalla "kahdestaan" kaikki tuntuu niin paljon syvemmin, asioissa on todella mieltä, ei tarvitse enää kyseenalaistaa, että miksi mitäkin asiaa teen. Välillä pidän enkeli-iltoja, välillä laulan vanhuksille, välillä laulatan lapsia, välillä laulan kirkossa, sitten taas ravintolassa, firmojen juhlissa, teen Reikihoitoja.... mitä milloinkin. Ei se enää sisäistä pakkaani sekoita, vaikka hypinkin "raja-aitojen" ylitse harva se päivä. Olen lakannut itse säätämästä sitä, missä minun "pitäisi" olla. Tunnen, että joka ainoa paikka, joka ikinen ihminen jonka tapaan, joka ainoa tapahtuma joka elämässäni tapahtuu, on tarkoitettu juuri siihen hetkeen. Mun ei tarvi tietää miksi, joku muu tietää paremmin. Se tuntuu todella vapauttavalta ja riemulliselta. Jos asia on kipeä tai ihminen hankala, sitä suurempi oppi sillä on annettavana, itseänihän siinä vain peilaan. Voin luottaa siihen, että kaikki on aina parhain päin, vaikka en sitä vielä sillä hetkellä niin näkisi. Jossain haastattelussa ihan vähän aikaa sitten toimittaja kysyi tulevaisuuden suunnitelmiani, haaveitani. Hätkähdin oikein itsekin, kun totesin, että ei mulla ole enää sellaisia. Elän tässä ja nyt, kyllä Elämä pitää huolen siitä, missä mun pitää milloinkin olla ja mitä tehdä. Siitä olen maailman Kiitollisin! Kiitos, kiitos, kiitos! <3

Tänään olin paluumatkalla Seinäjoella pitämässä Enkeli-illan. Vitsit että oli kyllä niiiin ihanaa! Siellä oli viisitoista upeaa naista paikalla, joille ohjasin noin 40 minuutin meditaatiomielikuvamatkan, jonka jälkeen jokainen sai vielä nostaa neljä enkelikorttia. Voimallisia asioita nousi esiin, meillä oli oikein oman voiman tunnustamisen ilta. Miten upeita me kaikki ollaankaan, kun vain se tiedostetaan, otetaan kaikki voimavaramme käyttöön. Jos näkisimme omin silmin, miten valtavat apujoukot meillä tässä vierellä koko ajan on, pitäisimme omaa käytöstämme aivan naurettavana. Kuvittelemme, että meidän täytyy todellakin täällä yksin ja itse selvitä, rimpuilla päivästä toiseen, suorittaa suorittamisesta päästyämme. Kun sen sijaan voisimme luovuttaa edes osan taakastamme enkeleillemme, jotka mielellään meitä auttavat, kun vain pyydämme heiltä apua - ja alkaa Nauttimaan tästä huikeasta lahjasta, matkasta, Elämästä!

Paasto on nyt myöskin loppu. Harmi sinänsä! Olisin voinut jatkaa vaikka vielä toisen mokoman, mutta Vogelin mehut loppuivat, joten olen alkanut taas hiljalleen syödä kiinteääkin ruokaa. Tänään jopa palkitsin itseni käymällä pitkästä aikaa Minaturissa ruokaostoksilla. Huomenna saan siis aamupalaksi kauan kaipaamaani Vihersmoothieta! <3 <3 <3

Mutta nyt on aika laittaa jälleen kone pois, mennä iltapesulle ja nukkumaan. Huomenna on ihana vapaapäivä, keskiviikkona jälleen esiintymään. Aivan Parasta! <3

Keveyttä viikkoosi, ja muistathan Olla se Valo joka Olet! <3

Halein,
Deepthi, ajatuksissaan ashramin rannalta :)