Huh, olipas intensiiviset pari päivää! Täällä hymyilee nyt onnellinen, uunituore shamaanirummun omistaja! Enpä olisi taas Seikkailuun lähtiessäni uskonut, minkälaiselle Matkalle pääsen. En ole ainoastaan rakentanut itselleni ikiaikaista soitinta, vaan tulin samalla sukeltaneeksi myös ihan uusille tasoille itsessäni, sekä rakentaneeksi rummun, jonka energia hoivaa jo nyt kehoani hyvin kokonaisvaltaisesti - mitä se tekeekään sitten pitkässä juoksussa! Voin vain kiittää, että se joku pieni ääni piti huolen, että se eräs rumpu jäi Lapin reissulla sinne kaupan hyllylle....On mystistä, miten olen viime viikkoina saanut aivan uutta koulutusta näihin musahommiin. Vanhoja toimintamalleja on tiputettu urakalla pois, ja uusia juttuja on suorastaan heitetty nenän eteen: ensin tuotiin uusi ääni, sitten opetettiin käyttämään sitä täysin intuitiivisesti ja nyt mukaan alkaa tulla myös uusia soittimia. En edes uskalla miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu! Pidätän täällä jo hengitystä... :D
Ensikosketukseni shamaanirumpuun (tässä elämässä :D) on vuodelta 2006. Kävin silloin puolen vuoden mittaisen Annea Saarenpään ja Kirsi Grenin Enkelienergiakoulutuksen. Kirsillä ja muutamalla kurssin oppilaista oli mukanaan rumpuja, ja niitä soitettiin aina loppumaadoituksissa. Silloin muistan ajatelleeni, että ok, ihan kiva soitin, mutta that's it, ei herätä minussa mitään tuntemuksia. En muista että olisin sen jälkeen rumpuun törmännyt, kunnes sitten viime syksynä ollessani Tuula Sokan metamorfisessa hoidossa. Tuula käytti hoidossa alkurentoutuksessa rumpua - jonka hänkin oli itse asiassa tehnyt Markku Backmanin opissa - ja silloin syntyi kehossa ensimmäiset syvemmät tuntemukset rummun valtavasta voimasta.
Sen jälkeen kiinnostus rumpua kohtaan onkin noussut esiin milloin missäkin, ja viimeisiä varmistuksia sen hankkimiseen tuli, kun luin Annealta lainaksi saamani Earth Angels-kirjan kuukausi takaperin. Kirjassa luetellaan tuntomerkkejä siitä, mitä "lajia" olemme ehkä saattaneet alun perin olla, ja siinä vaiheessa kun ruvettiin puhumaan niistä, jotka ovat harjoittaneet mm.shamanismia, niin täällä päässä kyyneleet valuu pitkin poskia. Siitä lähtien olen metsästänyt rumpua. Ja nyt se on ihkaelävänä, juuri käyttöön vihittynä tässä kädessäni.
Niin kuin sanottu, valmistuskurssi oli kaikkea muuta kuin vain rummun valmistuskurssi. Kyllä siinä taidettiin valmistella vähän jotain muutakin. Itse rummun valmistaminen oli helppoa. Mutta tavat joilla meitä sen tekoon kuljetettiin, olivatkin hiukan haastavampia, ja niistä muodostui lopulta se itse Matka.
Tämä kaikki tapahtui eilen. Tänään olikin sitten oikein taiteilijoiden päivä! Ja toimintatavat muuttuivat kerta laakista. Markku kertoi meille rummun maalaamisen perusperiaatteista sekä mytologiasta kuvioiden takana. Olin katsellut Lapissa lappilaisia rumpuja, ja odotin, että meille lyötäisiin kuviolista käteen, josta poimisimme itsellemme sopivimmat kuvat omiin rumpuihimme. Mutta ei! Nytpä tehtiinkin ihan jotain muuta, koska shamaanirummun kuviot ja itse asiassa mallikin eroaa lappilaisesta rummusta perustavanlaatuisesti.
Markku kehotti meitä etsimään itselleen sopivan paikan jossa pääsisi makuuasentoon. Sen jälkeen hän otti oman rummun käteensä ja alkoikin johdattamaan meitä mielikuvamatkalle. Matkan tarkoitus oli lähteä tapaamaan voimaeläimiämme, joiden symbolit voisimme maalata rumpuihimme. Voimaeläimien jälkeen teimme vielä toisenkin matkan, tällä kertaa tarkoituksemme oli päästä näkemään, mitä kuvioita rumpuun syntyisi. Sanalla sanoen, nämä matkat olivat todella H-U-I-K-E-I-T-A. En koe, että mulla olisi mitenkään erityisen voimakas mielikuvitus tai että osaisin tuosta vain sukeltaa mukaan johonkin mielikuvamatkalle, mutta tuo rummun voimakas syke, melkein transsinomainen energia vei kyllä täysin mennessään! Lopputuloksena maalasin rummun, jollaista en olisi kuuna päivänä ikinä osannut kuvitella maalaavani. Tai ylipäätään en edes tiennyt, että osaisin maalata!!!! Meikäläisen maalaaminen kun rajoittuu tasan asuntojen seinien ja aikanaan Kiraffi-putiikin maalaamiseen! :D
Kun kaikkien rummut olivat valmiita, Markku teki meille vielä yhden mielikuvamatkan. Siinä kävimme vihkimässä rummut käyttöömme. Jos edelliset olikin voimakkaita kokemuksia, niin tässä oli syvyyttä vielä kaksin verroin niihin nähden... H-U-H! En tiedä mistä nämä kokemukset nyt kumpuaa.... Mutta Kiitollisena otan ne vastaan.
Päivän lopuksi soitimme vielä koko porukka yhdessä - ihan niin kuin emme olisi jo soittaneet: ikinä kun kalvot olivat eilen kuivuneet, niin se töminä alkoi! Siihen tulee valtava Himo! :DD Teimme myös yhden pariharjoituksen. Siinä seisoimme parimme takana rummun sisäosa parin selkää vasten, ja sitten aloimme rummuttaa ja samalla kuljettaa rumpua parin kehoa hiljalleen ylös- ja alaspäin, chakra chakralta noin 10 cm etäisyydellä kehosta. Voit varmasti arvata, millä sanalla tätä kokemusta kuvailen (tuntuu että sanat loppuvat kesken ja jokainen adjektiivi on liian laimea, mutta yritän) : H-U-I-K-E-A. Kerrassaan järisyttävä, yltiövoimakas, koko kehon nesteet liikkeellepaneva kokemus. (Hmmmm.... pystyisköhän tällä vähentää selluliittia.... :DDDDD) Nyt tuntuu, että ihan koko keho on laitettu uuteen kuosiin. Kaikki chakrat tuntuu heränneen henkiin, ja olo on kuin uudestisyntyneellä.Jos jotakin, niin tämä päivä jälleen todisti, että äänimaailmalla ympärillämme ON merkitystä. Kehomme reagoi AIVAN kaikkeen. En voinut myöskään välttyä ajatukselta, että ympärillämme olevan äänimaailman tietoisella valitsemisella ja äänien tietoisella käytöllä pystytään vaikuttamaan merkittävästi hyvinvointiimme. No, ei kai tuota nyt tietenkään kaukaa tarvitse hakea. Oma olotilani ainakin muuttui totaalisesti, kun muutin kaupungista maaseudun rauhaan. Mutta että sitten on olemassa vielä tälläisiä apuvälineitä, jotka auttavat luomaan yhteyttä ensinnäkin oman kehon energiajärjestelmään, mutta sen lisäksi myös sekä Äiti Maahan että meidän ikiomaan jumalyhteyteen.
Nyt se on todistettu: shamaanirummulla pystytään luomaan lempeän luonnollisin keinoin Elinvoimaa elämään ja saamaan energiat jälleen virtaamaan kehossa. Kiitos, kiitos, kiitos!
Valohalein,
Deepthi
ps.Kysyin Markulta hänen tämän kuun lopussa alkavasta Shamaanikoulusta, ja kyllä, sielä on vielä muutamia paikkoja vapaana! Ja jos haluaisit mukaan mutta aikataulusi eivät sitä salli, niin ensi keväänä alkaa seuraava kurssi. Kurssi kestää aina puolitoista vuotta kerrallaan, ja joka kevät alkaa aina uusi kurssi! Lisätietoja saat Markun sivuilta klikkaamalla tuolta ylempää hänen sivujensa linkkiä.
