Tulviva Pohjanmaa jossain Jalasjärven ja Seinäjoen välimaastossa 12.04.2010.
Kuvassa ei siis ole järvi, vaan pelto, joka on muuttunut järveksi lumien sulamisen myötä.
Miten siellä voidaan? Onko kaikki hyvin? Täällä on alkuviikko lähtenyt käyntiin yllättävällä mahalaskulla. Jostain syystä on fiilarit olleet pohjalukemissa, ja on kyllä saanut tehdä kaikkensa, että ei ole täysin mennyt ja heittänyt kirvestä kaivoon. Nämä päivät tulevat aina yhtä odottamatta, ja joka kerta tuntuu yhtä haastavalta pitää pää pinnalla. Pelastin itseni tulemalla Koskuelle isän luo. On kyllä kumma juttu, miten tämä paikka aina kokoaa meikäläisen... Kiitos näiden Ihanien Ihmisten, jotka ovat vierelläni. <3
Minä olen perusluonteeltani kärsimätön ja liian nopea liikkeissäni ja ajatuksissani. On suuri haaste säilyttää sisäinen rauha ja ymmärtää - Hessua lainatakseni - että yläkerran porukoilla ei ole kelloa eikä kalenteria, että ne järjestävät kaikki palikat paikoilleen juuri oikeassa aikataulussa ja järjestyksessä. Heti kun lähden itse vääntämään ja kiiruhtamaan asioita, niin voi jee miten metsään mennään ja olotila muuttuu raskaaksi ja ahdistavaksi. Sellainen olo mulla on ollut nyt kaksi päivää.
Aurinkosydämien Harrin kanssa taas juttelin eilen illalla pitkään, ja kun ihmettelin, että miten en nyt ollenkaan pysty erottamaan eräässä asiassa, mitä enkelini yrittävät minulle sanoa, niin hän sanoi mielestäni erittäin viisaasti, että oletkos ajatellut, että ehkä enkelisi ovatkin nyt hiljaa? Että siksi et kuule heitä! Ja minä tietenkin kysyin, että no mitä järkeä SIINÄ sitten on, että he tuppisuuksi heittäytyisivät???!!! Johon Harrilla oli viisas vastaus: vaikka olen pyytänyt Enkeleiltä apua, niin he eivät vastaa, jos he kokevat, että niin on parempi lopputuloksen kannalta! Koska he tietävät, että jos he vastaisivat tähän tiettyyn kysymykseen, niin alkaisin taas ITSE kiiruhtaa malttamattomana asioita, jolloin he eivät saa rauhassa valmistella kaikkien kannalta parasta mahdollista lopputulosta! Uuuhhh.... että sillä lailla!! :DDD Okei, tottahan se on, en voi sitä kieltää! Eli taas kysytään Rannoon plikalta luottamusta koko universumin verran!
Hessu taas muistutti Kiitollisuudesta, siitä miten se on avain runsauteen. Että meidän ei tarvitse Pyytää mitään, riittää, että Kiitämme. Hän aina muistaa kertoa vanhan pikkutarinan: "Mietipä että kuljet kadulla. Kuulet, kuinka joku juoksee perääsi ja huutaa "heitä rööki" tai "heitä pari kolikkoa". Et vilkaisekaan taaksesi, tihennät vain askeliasi. Mutta annas olla, jos joku sanookin takanasi, että "kiitos hymystäsi", niin aivan varmasti käännyt katsomaan, että kuka kiitti. Näin toimii Yläkerta." Tätä tarinaa Hessu rakastaa kertoa mulle. <3
Hei arvaa mitä tänään tein! Otin uunituoreen rumpuni mukaan, ja menin metsäisille kallioille, joissa olen lapsena niin hiihtänyt, juossut, suunnistanut kuin riiannutkin! Menin paikalle, jossa yleensä pääsiäisenä poltetaan pääsiäiskokkoa. Makasin sielä riu'un päällä auringossa kauan aikaa, välillä halailin puita ja joogasin. Teinpä pienet meditaatiotkin sielä linnunlaulussa ja tuulen suhinassa. Oli superrentouttavaa ja Ihanaa.
Huomenna taas aion mennä risusavotalle!!! :DDD Viime päivät on olleet kyllä ihan omituisia!! :DD Olen tehnyt kaikkea sellaista, mitä en ole tehnyt koskaan!! Lähtien siis siitä shamaanirummun teosta, jossa käytin mm.huovutusneulaa! Eikä tuo puiden halailukaan nyt ihan joka päiväistä ole! Mutta siitä tuli älyttömän hyvä mieli. Huomenna siis savotalle, siitä tulee hauskaa! :D
Nyt tämä menee onnellisena nukkumaan ja muistaa kiittää vielä ennen Nukkumatin tuloa Upeasta Päivästä! Muistathan sinäkin! <3
Iloa ja Valoa!
Tässä vielä viimeisen Arkkienkeli Urielin viesti:
URIEL PARANTAA
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut
Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 12.4.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Hengenvedosta seuraavaan
Kamppailetteko läsnä olevassa hetkessä elämisen
kanssa? Näettekö, miten läsnä oleva hetki on
ainoa, mikä on olemassa teille, että mennyttä ja
tulevaa ei ole, ennen kuin tiedostatte
läsnäolevan hetken? Läsnäolevassa hetkessä
oleminen on teille kuin hengittämistä. Aivan
samalla tavalla kuin elätte tässä hetkessä ja
seuraavassa, elätte myös hengenvedosta toiseen.
Siinä missä kehonne voi olla pitkiä jaksoja ilman
ruokaa tai vettä, se voi elää vain muutaman
minuutin hengittämättä. Elätte hengenvedosta
toiseen ja selviytymisenne jokaisessa elämässä
riippuu kyvystänne vetää seuraava hengenveto.
Fyysisessä kehossanne on monia osia, jotka eivät
vaadi ajattelua tai ponnistelua. Teidän ei
tarvitse muistuttaa sydäntänne lyömään,
lihaksianne toimimaan kun haluatte nousta
seisomaan tai kävellä, silmiänne näkemään kun
halutta katsella maailmaa ympärillänne, korvianne
kuulemaan, vertanne virtaamaan tai keuhkojanne
vetämään seuraavaa hengenvetoa. Kaikki tämä
tehdään puolestanne. Kuvitelkaa, millaista
elämänne olisi, jos teidän pitäisi muistaa kaikki
nämä asiat, jotta ne voisivat tapahtua. Te ette
pystyisi keskittymään mihinkään muuhun.
Hengittäminen, mikä on tärkein tekijä fyysisen
selviytymisenne kannalta, on hoidettu
puolestanne. Ja näin voitte työskennellä Hengen
kanssa ilmentääksenne kaikki tarpeenne.
Fyysisen kehonne tärkeät toiminnot on suunniteltu
toimimaan ilman huomiotanne, jotta voisitte
keskittyä matkanne muihin puoliin. Tämä on
esimerkki siitä, miten aineellinen maailma voi
ilmentyä vaivattomasti teille. Ja kuitenkin
edelleen kannatte huolta siitä, mitä tapahtuu
päivästä toiseen. Silloin kun keskitytte
menneisyyteen tai tulevaisuuteen ettekä läsnä
olevaan hetkeen, missä otatte seuraavan
hengenvetonne, sivuutatte esimerkin siitä, miten Henki toimii elämässänne.
Ehdoton rakkaus on ilma, jota hengitätte. Sen
antavat teille vaivattomasti maa ja elementit,
jotka työskentelevät yhdessä varmistaakseen, että
teillä on aina runsaasti ilmaa hengitettävänä,
sekä kehonne, mikä muistaa hengittää koko ajan puolestanne.
Huolehditteko siitä, mistä seuraavan hengenvedon
ilma tulee? Ette tietenkään. Näin vaivatonta
todellisuutenne voi olla. Aivan samalla tavalla
kuin ette ajattele, muistatteko vetää seuraavan
hengenvedon tai onko ilmaa hengitettäväksenne,
voitte päästää irti siitä huolesta, tyydytetäänkö
kaikki tarpeenne, sitten kun tunnistatte, miten
Luoja antaa teille tarvitsemaanne rajattoman
yltäkylläisesti, kun siirrätte painopisteenne
huolesta, epäilystä ja pelosta sen hyväksymiseen,
että aina on riittävästi. Ja kun vedätte
seuraavan hengenvetonne, muistakaa, että sen
antaa teille yltäkylläisyydessä Luoja, joka rakastaa teitä mittaamattomasti.
Hengittäkää tarkoituksella syvään. Tietäkää, että
Luojan rakkautta on jokaisessa hengenvedossanne
ja että aivan samalla tavalla kuin hengittämänne
ilma annetaan vaivattomasti, niin tyydytetään
myös jokainen tarpeenne, sitten kun muistatte,
että elämänne on henkinen matka, joka tapahtuu
aineellisella tasolla, missä kaikki tarvittava on saatavillanne.
Fyysinen eheys
Voidaksemme tehdä sitä parantumistyötä, mikä on
jokaisen elämän perusta, meillä on oltava
fyysinen olemus maan päällä. Tämä fyysinen olemus
alkaa kehostamme ja kaikista niistä puolista,
joita vaaditaan sen toimimiseksi
parantumispolullaan. Näiden fyysisten puolien
lisäksi, kuten sukupuoli, ihonväri, pituus, paino
ja terveys, meillä on muita aineellisia puolia,
kuten persoona ja tunteet, mitkä ovat tärkeitä
tehtävämme oivaltamisessa. Eri osiemme yhdistelmä
luo meille täydellisen aineellisen olemuksen,
parantumismatkamme aloittamiseksi.
Olemme fyysisesti eheitä, silloin kun tietoisesti
tajuamme ja maadoitamme kaikki puolemme ja koko
ajan tiedostamme, missä olemme, mitä teemme ja
miksi. Mutta meidän on myös tarkasteltava,
käytämmekö fyysistä olemustamme kokemuksista
selviytymiseen vai siirtymiseen niiden tuolle
puolen. Maadoittumisessa ja jumissa olemisessa on
eroa. Se mikä voi tuntua maadoittumiselta, voi
itse asiassa olla yritystämme löytää selkeyttä,
tarkoitusta ja merkitystä tasapainottomaan
tilanteeseen, mikä on liian kapea-alaisesti
keskittynyt fyysiseen/aineelliseen tasoon. Sitten
tunnemme olevamme jumissa, koska kaikki
energiamme keskittyy yksittäiselle alueelle eikä ole tilaa laajentumiselle.
Aineellinen olemuksemme antaa hengelle
kulkuneuvon, missä tehdä parantumistyötä. Mutta
jos unohdamme elämämme parantumistarkoituksen,
niin keskitämme aineellisen olemuksemme
selviytymiseen, jotta luomme turvaa ja hallintaa
emmekä koskaan laajene sen yli. Voiko meille olla
yllättävää, että monet ihmiset ovat niin
keskittyneitä fyysiseen ulkonäköönsä,
varallisuuden keräämiseen, suuren kodin
omistamiseen hienolla alueella, vaikutusvaltaisen
työn saamiseen ja suurimman palkan
ansaitsemiseen? Tämä kaikki edustaa keskittymistä
fyysiseen olemukseemme, mikä on maadoittuneena
turvallisuuteen ja selviytymiseen. Kaikki mikä
edustaa parantumista ja liikkumista, on sille uhka.
Missä ovat muut puolemme? Ne kaikki tukevat sitä
aluetta, jolle keskitymme. Tunteemme ja
kokemuksemme ovat maadoittuneet turvallisuuden ja
hallinnan tarpeeseen. Tämä luo kokemuksia, jotka
tuovat nämä tarpeet etualalle parantamista ja
ratkaisemista varten. Päästäksemme irti meidän on
oltava valmis siirtämään painopistettämme -
tarpeesta olla hallinnassa sallimaan liike
kaikkiin suuntiin, mikä tuo eri puolemme tasapainoon.
Pystymmekö olemaan maadoittuneita
transformaatiossa, kun kaikki muuttuu, ja
tuntemaan turvaa, opastusta, hoivaa ja olevamme
hallinnassa? Olemmeko avoimia
transformoitumiselle vai tarvitsemmeko
vakuutuksen siitä, että olemme edelleen turvassa
ja hallinnassa, jos astumme tuosta ovesta?
Silloin kun voimme esittää nämä kysymykset ja
olla avoin vastauksille, muutos tuo uusia
energiavirtoja, jotka auttavat meitä pääsemään
irti ja saattavat meidät takaisin tasapainoon.
Juhli syntymäpäivääsi
Monet meistä lähestyvät taas yhtä syntymäpäivää
ja miettivät, mitä elämälle on tapahtunut.
Käsitätte, että vuodet ovat menneet ettekä ole
saaneet aikaan, mitä halusitte, elämänne on ollut
kamppailua ja siinä missä toiset näyttävät elävän
"normaalia" elämää, omanne on kaikkea muuta.
Olette ehkä yksin, ilman vahvaa uraa tai edes
kiinnostusta siihen, ja ihmettelette, mitä
seuraavaksi tapahtuu ja onko jokainen uusi vuosi
edellisen toistoa. Ja jokaisen uuden
syntymäpäivän myötä mietitte, miten suoriudutte
elämästänne ja saatteko koskaan selkeyttä omasta tarkoituksestanne.
Tänään on oma syntymäpäiväni ja suunnittelen
juhlia sitä iloiten ja kiitollisena, koska se
merkitsee uuden vuoden alkamista ja
mahdollisuutta kokea upeita uusia asioita. Juhlin
syntymäpäivääni joka vuosi odotuksen ja
jännityksen kera. Kyllä, muutamat viime vuodet
ovat olleet haastavia ja elämäni on ollut kaikkea
muuta kuin "normaalia", mutta jokainen päivä on
uusi alku. Olen edelleen epävarma tulevaisuudesta
ja mietin, mihin polkuni johtaa, mutta olen
oppinut olemaan kiitollinen piikeistä, koska
niiden olemassaolo merkitsee ruusujen läsnäolemista.
Jos lähestyt 50-vuoden ikää, olet elämäsi toisen
puolikkaan partaalla. Jotkut kuvaavat sitä
"keski-iän kriisiksi", mutta itse kutsun sitä
mielelläni elämän keskikohdan transformaatioksi.
Olet käynyt läpi monia kokemuksia ja nyt sinulla
on työkalut ryhtyä toimeen unelmiesi elämän
luomiseksi. Meidät haastetaan päästääksemme irti,
antaaksemme mennä, antaaksemme anteeksi ja
siirtyäksemme kaiken yli, jotta uusia energioita
voi tulla elämäämme. Silloin kun juhlimme
haasteitamme tilaisuuksina kasvuun ja asioiden
saamiselle päätökseen, päästämme irti niistä ja
teemme tilaa uudelle. Juhlikaa jokaista uutta
päivää syntymäpäivänä, olkaa kiitollinen
menneisyydestä ja sulkekaa ovi siihen joka päivä.
Aloittakaa jokainen päivä siunaamalla se, koska
se on uusi tilaisuus luoda rauhaa, iloa ja
yltäkylläisyyttä ja olla avoin, jotta voi tulla
yllätetyksi niillä lahjoilla, joita voitte
kanssaluoda, silloin kun odotatte parasta ja
korkeinta mahdollista lopputulosta kaikista asioista.
Tiedän ihmisiä, jotka kammoksuvat
syntymäpäiväänsä, erityisesti 40. ikävuoden
jälkeen, koska on edelleen liian monia
vastaamattomia kysymyksiä, täyttymättömiä
odotuksia, toteutumattomia unelmia ja he ovat
taloudellisesti epävakaita ja tunteiltaan
tyytymättömiä. He toivovat, että uusi vuosi tuo
selkeyttä ja fokusta, mutta ne ovat lahjoja,
jotka annamme itsellemme. Heidän elämästään on
tullut uraksi kaivautunut polku virtaavan joen
sijasta ja he kulkevat masennuksen ja epätoivon
välistä ohutta viivaa pitkin. Tunnetko jonkun
tällaisen? He pelkäävät tulevaisuutta ja elävät
menneisyydessä. Miten he voivat juhlia
vuosittaista syntymäpäivää, puhumattakaan
jokaisesta uudesta päivästä? Muistatko
arkkienkeli Urielin äskettäisen kanavoinnin,
missä hän sanoi, että elämme hengenvedosta
toiseen? Se on suosikkini ja lähetän sen
uudestaan tällä viikolla muistutuksena siitä,
mitä on elää läsnä olevassa hetkessä ja mitä se täsmälleen sanottuna
merkitsee.
Milloin he kasvavat aikuiseksi?
Olen pannut merkille jotain lapsissani heidän
varhaisaikuisvuosinaan - he eivät ole kovin
"aikuisia", ainakaan verrattuna minuun
vastaavassa iässä. Heillä on harvempia vastuita,
he eivät ole naimisissa eivätkä edes harkitse
sitä, heillä on vahvoja ystävyyssuhteita ja he
ovat suhteellisen huolettomia tulevaisuuden
suhteen, poikkeuksena maailmanlaajuiset ja
poliittiset kysymykset. He eivät tunne tarvetta
"aikuistua" ja ottaa lisää vakavia elämän
haasteita ja monin tavoin he ovat lapsenomaisia
ajattelussaan. Onko heissä jotain vikaa vai onko jotain muuta tekeillä?
Monet indigojen vanhemmat kirjoittavat minulle
ilmaisten huolensa lapistaan, jotka ovat nuoria
aikuisia ja iässä, jolloin pitäisi olla enemmän
vastuussa elämästään. Monet asuvat edelleen
kotona, eivät ole saaneet loppuun collegea tai
heillä on työpaikka, joka tuskin elättää heitä.
Vanhemmat ovat huolissaan heidän motivaation
puutteestaan, kulkemastaan polusta ja siitä,
miten heitä näyttää kiinnostavan vähän oma
tulevaisuus. Jotkut näistä nuorista aikuisista
ovat masentuneita ja vihaisia, toiset jumissa ja
vailla suuntaa. Useimmat eivät elätä itseään
eivätkä tee mitään tilanteen muuttamiseksi.
Mitä tehdään aikuisten lasten kanssa, jotka eivät
kasva aikuiseksi? Tiedän, että se on
turhauttavaa, muttemme voi tehdä paljon mitään,
paitsi välttää heidän kohtelemistaan lapsina.
Koska heillä on ollut haasteellisia
elämänkokemuksia lapsena, meillä on taipumusta
suojella heitä omien valintojensa vaikutuksilta.
Yritämme tehdä heidän elämästään parempaa ja
toivomme, että eräänpä päivänä he heräävät ja
löytävät oman polkunsa. Joskus näin tapahtuu,
mutta se on heidän valitsemansa polku eikä se
ehkä vastaa sellaista, mitä me pidämme aikuisen käyttäytymisenä.
Indigoilta vie oma aikansa aikuistua ja monet
menevät naimisiin tai hankkivat lapsia vasta yli
kolmikymppisenä. Heillä ei luultavasti ole samaa
näkemystä elämäntyyliin, elämiseen ja vastuihin
kuin meillä, koska se on yksi asia, mitä he ovat
tulleet muuttamaan. Jos siis odotamme heidän
"kasvavan aikuiseksi" meidän haluamallamme
tavalla, saamme odottaa kauan. Samalla kun emme
voi työntää heitä tekemään meidän haluamiamme
valintoja, voimme olla sallimatta riippuvaista
käyttäytymistä ja lopettaa kaikenlaisen
käyttäytymisen, mikä vaikuttaa negatiivisesti
omaan elämäämme. On ok asettaa rajoja, laittaa
heidät muuttamaan kotoa, lakata antamasta heille
rahaa tai sallimasta karkeaa ja ajattelematonta
käyttäytymistä. He löytävät muita paikkoja
asumiseen ja rahan ansaitsemiseen, kun he
tietävät, että on pakko, ja oppivat rajoja
ihmisiltä, joiden sietokyky on paljon pienempi
kuin meillä. Ja eräänä päivänä he kasvavat aikuiseksi omalla tavallaan.
-----------
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit
saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta
elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman
elämäsi paras asiantuntija. Vie kaikki
informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota
AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen
ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai
pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta:
www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
