Sunnuntai 22.11.2009
JEEE!! Nyt on kamat roudattu!! Eli siis koti siirretty tavaroita myöten Pohjanmaalle!! <3 Eilen lähdimme jo kukonlaulun aikaan ajamaan Helsinkiin veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Sitten perillä viitisen tuntia tehokasta pakkausta ja roudausta, ja lopuksi vielä siivousta, niin avot, kuorma oli valmis. Sen jälkeen istuin keikkabussiin ja kävin Kouvolassa keikalla! :DD Täytyy myöntää, että aamuyöllä oli kyllä keikan jälkeen aivan tapettu olo, koko kroppa huusi hoosiannaa, kun oli pahimmillaan tullut kannettua mm.täysmittaista divaanisohvaa viis kerrosta rappuja alas!! Joskus ehkä pitäis vähä hellittää tästä pohojalaasesta minä itte-asenteesta, ja antaa vaikka miesten hoitaa hommat. Mutta ei, ei osaa. "Opettele!" huutaa joku mun olkapäällä. :D
No anyway, neljä tuntia unta palloon ja hotelliaamupalalle. Puoli ysin aikaan nostin elämää painavammat keikkakassit olalle ja lähdin rautatieasemalle. Kouvolan keskustan läpi kävellessä tuntui välillä, että mä olen varmaan nyt joutunu johonki leffakulisseihin. Ei ristinsielua missää, yksinäiset jouluvalot vain yritti pitää tunnelmaa yllä. Mutta sitte kaupungin takaa alkoi nousta ehkä maailman kaunein aamuaurinko!!! Se paljasti upean kuurakimalteen tien pinnasta ja väsymyskin unohtui sen siliän tien.
Siinä sitte asemalla istues tuumasin, että niin, Kotiin. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että kun sanon "kotiin", niin mun ei tarvi yrittää uskotella itselleni, että "juu, kyllä se (Hki, Tku, Tre, Kokkola, Kaustinen) on mun koti, tai ainakin kohta se tuntuu siltä ihan oikeasti". Eikä kuitenkaan näköjään ole sitten koskaan tuntunut. Koska nyt kun ajattelin meneväni kotiin, niin nyt se ei enää ollut pelkkä tyhjyyttä koliseva sana, pelkät neljä seinää ympärillä, tai joku paikka, josta ehkä ajan kanssa tulee mulle Koti. Nyt se on totta ihan joka tasolla, joka solussa. Mun koti on siellä, missä on mun lapsuudenmuistot, mun perhe, kaikki tutut ihmiset, tuoksut, luonto, talot ja ladot. Aurinko viljapellon yllä ja tuuli koivunlatvoissa. Olen maailman onnellisin siitä, että mulla on nyt aikuisiällä mahdollisuus tulla takaisin Pohjanmaalle.
Olen lähtenyt täältä 15 vuotta sitten. Nyt kun olen ollut isäni luona viime huhtikuusta lähtien, niin on tullut käytyä kyllä monenlaisia asioita sisäisesti läpi. Välillä on tuntunut, että olenkin tullut biisien kirjoittamisen sijaan tutustumaan itseeni uudestaan. Ihan niin ku olisin tullut katsomaan, että mikä minussa on oikeasti pohjalaisuutta, mikä juontaa juurensa äidiltä ja isältä, ja mikä taas on tarttunut minuun asuessani muualla, mikä on ollut minussa aina, ja mikä on muun maailman sanelemaa. Missä menee mun omat äärirajani. On ollut hurjaa huomata, että pohjalaisuus on ihan järjettömän dominoiva osa minua. Ja tuntuu, että keikoillakin se nousee mussa esiin nykyään enemmän ja enemmän. Silloin tunnen itseni todella vahvaksi ja vapautuneeksi. Onnelliseksi. Tunne siitä, että mä olen tällaisenaan, omana itsenäni juuri sitä mitä mun pitää ollakin, täysin riittävä ja rakastettava.
Nyt on siis tavarat uudessa osoitteessa Jalasjärvellä. Omistaja tekee sinne vielä vessarempan ym.pikku fiksausta, ja mä lähden tässä välissä vielä reilun viikon mittaiselle "rundille", ja sitten pääsen asettautumaan uuteen kotiini kunnolla. En ehkä malta odottaa!! Tuleva viikko alkaa joulukonserttitreeneillä, ja keskiviikkona sitten tien päälle.
Mutta nyt alkaa viimeinen vanha jakso Karjalan Kunnailla tv-sarjasta. Mulla ei ole ollut telkkaa, eikä ole vieläkään, mutta velipoika on tutustuttanut nyt isän luona mut tähän sarjaan, ja olen sille ihan myyty!! Taidanpa lämmittää vähän glögiä kyytipojaksi... :)
Valoisaa viikkoa, yritetään pysytellä positiivisin mielin pimeydestä huolimatta! <3
Lämpimin halein,
Deepthi
