Tämä aamu alkoi vehnäorasmehulla, jonka jälkeen aloin ripustella viimein verhojakin ikkunaan. Kodin sisustus hakee vielä muuton myötä vähän uomiaan, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni osaan olla ottamatta siitä stressiä. Ja ehkä on ihan hyväkin vähän ensin tunnustella, miltä mikäkin nurkka alkaa fengshuillisesti tuntumaan, että osaa sitten tuoda tänne oikeita juttuja. Aluksi esim.meinasin, että en enää 10 vuotta vanhoja punaisia paksuja verhojani kotiini asenna, mutta yllättäen ne istuivatkin tänne niin hyvin, etten enää raaskinut ottaa pois! Vanhassa vara parempi....
Ai niin, kävin eilen Tampereen Anttilassa. Tarvitsisin kaikkea pientä, mm.pyykkikorin, saunakiulun, suihkuverhon ym.sälää. En ole käynyt Anttilassa moneen vuoteen, enkä ylipäätään missään muussakaan tavaratalossa shoppailemassa neljään vuoteen, ja ajattelin, että nyt ehkä jo pystyisin edes perustarvikkeita ostaa. Mutta en pystynyt, poistuin kaupasta tyhjin käsin!!!!!! Luulin, että olisin jo päässyt shoppailukammostani, mutten ollut.
Olen ollut aiemmin aivan himosisustaja/shoppailija, erittäin leväperäinen rahankäyttäjä. Sittemmin saatoin asiani sen verran solmuun, että oli pakko alkaa ottaa järki käteen ja opetella rahan käyttö aivan kädestä pitäen. Viimeinen herätys tuli pari vuotta sitten, kun kirjanpitäjäni ilmoitti, että firmani on konkurssin partaalla (no, kaikki ei johtunut mun shoppailuvimmasta!!). Samoihin aikoihin "satuin" lukemaan The Secretistä, jonka voi kiteyttää yhteen sanaan: vetovoimanlaki. Toki olin vetovoimanlaista lukenut jo aikaisemmin, mm.ihan ensimmäinen lukemani henkinen kirjani oli Diana Cooperin Ihanat Enkelit, jossa aivan ihanasti, pehmeästi saatetaan tietoon, että enkelit ympäröivät meitä aina ja kaikkialla, ja kun vain pyydämme, meitä autetaan. Ja kun on vielä sydämestään kiitollinen kaikesta mitä saa, niin vetovoimanlaki on valmis: sinulle tuodaan entistä enemmän kiittämisen aiheita ja ihmeitä, ja "sattumuksia" tapahtuu. Aina pyyntöön ei vastata välittömästi, mutta olen saanut itse todistaa, että aika on tässä(kin) suhteessa nopeutunut valtavasti. Jos vielä kymmenen vuotta sitten joutui odottamaan vastausta kuukausi- jopa vuosikaupalla, tänä päivänä samaan menee pari päivää jos sitäkään. Ja tietenkin mitä avoimempi on ottamaan vastaan, sitä nopeammin pääsee eteenpäin.
Toki täytyy muistaa, että vetovoimanlaki toimii myös toisinpäin. Jos jatkuvasti kiroaa mielessään, voivottelee surkeaa ilmaa, manaa miten vähän on tilillä rahaa, kuinka huonosti kaikki ihmissuhteet ovat, niin voit olla varma, että tasan juurikin sitä vedät puoleesi. Ja tässä päästään nyt itse asiaan: sinä päivänä kun päätin, että "Minun tililläni on aina tarpeeksi rahaa, saan laskuni maksettua aina ajoissa, mulla on koko ajan töitä niin paljon, että pystyn hankkimaan kaiken tarpeellisen, esim.ruokaa", niin kaikki muuttui totaalisesti. Sen jälkeen mun ei ole tarvinnut raha-asioista huolehtia, ja jo seuraavaa mun firman tilinpäätöstä tehdessään kirjanpitäjäni oli täysin ällikällä päähän lyöty: "mitä on tapahtunut??? sun firman ei pitänyt tästä kaiken järjen mukaan enää nousta!!" Ei niin, mutta tämä ei olekaan järjen asia.
Alussa asian manifestoiminen ei ollut helppoa. Aina kun uusi lasku tipahti postiluukusta, ensimmäinen ajatus oli, "eiiih, apuaa, millä mä tuonkin hoidan". Eli ystävämme Pelko hiipi kylään, joka on kaikista tehokkain onnellisuuden ja positiivisuuden tuhoaja. Mutta aloin Secretin vinkin myötä välittömästi visualisoimaan laskuja shekeiksi!!! Eli aina kun uusi lasku tipahti postiluukusta, niin sanoin, että " kiitos, kiitos, kiitos, että postiluukustani tipahti jälleen näin iso shekki"! Eli pääasia on, että TIEDOSTAA, että nyt ajatus kävi negatiivisen puolella, että voi sitten salamana kääntää sen positiiviseksi, niin silloin et ehdi vielä vetämään negaa puoleesi. Eikä näitä tarvi ääneen sanoa, riittää että mielessäsi huomaat mitä tapahtuu.
Suhde rahaan on monella ihmisellä kimurantti. Ja se mutkistaa montaa asiaa, jos siihen suhtaudutaan "väärin", jos sitä pidetään vallan aseena tai itsestäänselvyytenä. Mulle raha"herätys" toi mukanaan sen, että sitten heilahdinkin täysin toiseen laitaan, eli en ole ostanut enää yhtään mitään muuta kuin pakolliset elintarvikkeet ja pari esiintymisasua per vuosi. Jopa talvitakki on vuodelta 2004! Kiristin rahanyörini erittäin tiukalle ja opettelin ajattelemaan, että en tarvitse mitään. Mikä on ollut myös hyvin helpottavaa. On ollut mahtavaa huomata, että ihminen ei ihan oikeasti tarvitse yhtään mitään ulkoista ollakseen onnellinen! Siihen astisen elämäni ja omanarvontuntoni olin perustanut hyvin pitkälle sen varaan, mitä omistan ja miltä kaikki näyttää ulospäin. Henkisyyden ja varsinkin viimeistään Amman myötä asia kääntyi täysin päinvastaiseksi. Kaikki, siis aivan kaikki ulkoinen menetti täysin merkityksensä, ja samalla rahasta ja materiasta tuli hyvin yhdentekevää.
Mutta koska maailma kuitenkin jossain määrin pyörii rahankin ympärillä, niin nyt olen yrittänyt opetella sitä kohtaan energeettisesti oikeanlaista suhtautumista. Vaikeinta on, kun pitää itse hinnoitella hinta työlleen. Joku "roti" pitää hinnassa olla, mutta myöskään ilmaiseksi ei voi tehdä, koska tämä on myös minun elantoni. Silloin ei voi ajatella, etten tarvitse tätä, ja on pitänyt erikseen tarkkailla, ettei anna syyllisyyden livahtaa ajatuksiin, kun joutuu työstään palkkaa pyytää. Niinpä olen opetellut ajattelemaan rahasta lempeästi, rakkaudellisesti, kiitollisuudella ja luottavaisena. Se on välttämätön - ei paha, vaan Hyvä.
Mutta Anttilassapa sitten huomasin, että vaikka olenkin jo kuivilla raha-asioideni kanssa ja osaankin jo suhtautua rahaan "pelkkänä" energiana, niin en näköjään edelleenkään ole valmis tuon tyyliseen shoppailuun. Entisessä elämässäni ripustelisin jo niitä suihkuverhoja paikoilleen, mutta nyt lähetin maailmankaikkeudelle pyynnön, että löydän tarvitsemani tavarat vaikka kotitalon vintiltä tai kirpparilta tai edes Ikeasta, jossa tuskin tarvitsee suihkuverhostakaan 30€:a maksaa.
Iloista ja Valoista Itsenäisyyspäivää!
