Hejeeiih!!
Tämä viikkopa on pitkästä aikaa käynnistynyt vähän sekavissa energioissa, jota olen tässä nyt kummastellut, että mistä ihmeestä nyt tuulee. On tuntunut, että pelko-niminen mörkö on istunut olkapäällä nyt kaksi päivää ja huomautellut ja pelotellut yhdestä sun toisesta asiasta aina raha-asioista levy-juttuihin, muuttotouhuihin ja jopa tämän uuden blogin perustamiseen saakka! Se on tuntunut puuttuvan asioihin tyyliin "luuletko nyt oikeesti, et jotain sun jutut kiinnostaa, että pitää oikein blogi sen takia perustaa", "ootko nyt IHAN varma, että sun kannattaa tänne tuppukylään muuttaa", ja "älä nyt luule, että siitä sun levystä mitää tulee". Tällainen kiva kaveri on nyt ollut seuranani. Mutta sepä ei tiedä, että mä en sitä suostu kauaa kattelemahan ja että mulla on sitä vastahan järiämmät aseet ja tuo nakutus loppuu justihin siihen paikkahan ku ne aseet esille kaivan. Nih!
Mulla se "ase" on Meditointi. Mä en oo meditoinneista perustanu tuon taivaallista "edellises elämässäni", mutta se on yksi merkittävin tekijä siinä, mitä mä olen tänä päivänä. Ja jos meditointi jää liian vähälle, niin lopputulos on juuri tuo mitä äsken kerroin. Epävarmuus, pelko, itsensä syyllistäminen ja pimeys hiipii olotilaan salakavalasti heti, kun ne huomaavat, että niillä saattais olla joku pienikin luukku, mistä ujuttautua sisään. Ja ihan kutsumatta tulevat, härskisti ja röyhkeästi, ja koittavat pilata kaiken. Ja onnistuvatkin, ellei niitä ota ajoissa niskasta kiinni.
Sytytin kynttilän, istuin lattialle ja laitoin silmät kiinni.
Ajatukset suhaa hetken aikaa vuoristorataa, mutta kun ei yritäkään niitä vangita ja pysäyttää niitä, vaan keskittyy sen sijaan vain hengittämään syvään, niin yhtäkkiä huomaa, miten ajatukset pikku hiljaa haalistuvat, rauhoittuvat ja hidastuvat - ja lopulta katoaa. Sitten "vain" Olet. Se on Ihana tila.
Istuin siinä puoli tuntia ja kuin taikaiskusta sisäinen pimeys on jälleen syrjäytetty. Enää ei pelota yhtään. Kaikki siirrot mitä olen tehnyt ovat juuri oikeita ratkaisuja, ja ne on tehty juuri oikeaan aikaan. Huominen ei ole vielä, joten sitäkään on aivan turha murehtia, sille on aivan turha suoda ajatuksia. Vain tällä hetkellä on merkitystä.
Taidanpä lisätä tähän perään yhden hyvän kanavoinnin, jonka sain käsiini joku aika sitten. Jos sinua kiinnostaa, niin lue se ihmeessä. Ota siitä mitä omaksesi juuri tällä hetkellä koet, ja unohda huoletta ne kohdat, jotka eivät sielussasi resonoi.
Iloa ja Valoa!
Kirsi
