Nämä päiväkirjamerkinnät olen kirjoittanut alunperin kotisivuilleni kirsiranto.fi ajalla huhti-marraskuu 2009, mutta lisään ne nyt tähän, jos haluat päästä hiukan kiinni maailmastani.
Tässä alla olevat jutut soljuvat vuorotellen musiikin, Amman, musiikin, rakkauden, Pohjanmaan ja Helsingin välimaastossa.
Rakkaudella,
Kirsi
08.11.2009
OI-OI-JOI!!!! Eksyin netissä surffatessa Stingin sivuille ja mitä eteeni aukesikaan: Sting on julkaissut tunnelmallisen, talviaiheisen levyn If On A Winter's Night.
Universalin sivuilla siitä sanotaan näin:
"Levy on sukellus talven taikaan sisältäen perinteisiä kansanlauluja, kehtolauluja ja Stingin omia sävellyksiä. Levyllä yhdistyy Stingin monipuolinen musiikkimaku ja tausta popin, jazzin, folkin ja klassisen musiikin puolelta. Albumin nimi juontuu eräästä Stingin lempiteoksesta Italo Calvinon romaanista Jos talviyönä matkamies ja levy sai alkunsa viime helmikuussa Stingin Toscanan talossa Italiassa. Stingiltä oli toivottu joululevyä, mutta kaupallisen joulun kammoksujana hän halusi tehdä oman ylistyksensä lempivuodenajalleen. Talvella saa pukeutua lämpimästi, kasvattaa partaa ja muistella lapsuuden oikeita kylmiä talviaikoja…Talvella myös keskitytään enemmän itsetutkiskeluun ja syvällisempään ajatteluun, mikä on johdatellut uuden albumin valmisteluun." Miten Upeaa! Tiedän jo nyt, että tämä levy on se, joka tulee kantamaan minut pimeän talven yli. En voi sanoa, että olisin Stingin pitkäaikainen fani, olen nähnyt hänet tasan kerran huikealla Pori Jazz-keikalla pari vuotta sitten. En esimerkiksi omista ainuttakaan Stingin kokonaista albumia, vaikka toki hänen isoimmat hittinsä tiedänkin. Joten tämä ei nyt ole mikään myyntipuhe! :D Mutta äskenpä painoin suorilta käsin osta-nappia ITunesissa. Tämä on aivan liian herkullista ohitettavaksi. Tässä vain yhdistyy Kaikki mitä Rakastan kiedottuna tuohon sielua hivelevään samettiseen Ääneen!!
Ihanaa Isänpäivää kaikille Isille!
Halauksin, Kirsi
07.11.2009
Turvallisesti takaisin Pohjanmaalla.
Ensimmäinen muuttokuormakin on nyt sitten tuotu tänne päähän, tosin vielä isän luo, koska omani vapautuu vasta ens kuussa. Mutta kyllä siinä omaisuuttani hissiin lappaes taas mietin, että MITÄ IHMETTÄ mä näitäki mukanani roudaan!!?! Jos nyt oon puoli vuotta eläny isän luona yhdellä vaivaisella matkalaukullisella, niin tuskin tulisin näitä kaapintäytteitä sen enempää uudessa kodissanikaan tarvitsemaan. Naurattaa pelkkä ajatuskin, että vielä neljä vuotta sitten omistin tavaraa koko omakotitalollisen verran!! Sen jälkeen olenkin sitten koko ajan enemmän ja enemmän huomannut kulkeutuvani tälle enhaluaomistaamitään-polulle. Vapauttavinta on ollut Intiassa. Sielä kun ei todella ole passin lisäksi ku tyyliin ne muutamat valkoiset vaatteet, pakollinen hyttysverkko, asana, joogamatto, päiväkirja, hius- ja hammasharja, ja sillä pärjää aivan täydellisesti! Erittäin tervehdyttävää. Olen nyt ainakin oppinut, että en TARVITSE mitään ympärilleni pönkittääkseni egoani ja tunteakseni olevani Ihminen.
Ennen olin aivan mahdoton haalimaan tavaraa ympärilleni aina kalusteista, sisustusjutuista, vaatteista ja meikeistä lähtien. Oli erittäin tärkeää, että puitteet on kunnossa. Mutta sitten v.2005 elämässäni kävi puhuri, joka siivosi mennessään niin omakotitalon irtaimistoineen, kuin aviomiehen, sen hetkisen asuinkaupungin, hyvä ettei musiikinkin. Jäljelle jäi vain totaalisen tyhjä kuori, josta en tiennyt, että mitä ihmettä sen kuuluisi sisältää. Siitä käynnistyi sisäänpäinkääntymisen prosessi. Se puolestaan aiheutti salakavalasti sen, että kaikki ulkopuolinen alkoi menettää merkitystään. Mikä oli tietenkin siinä mielessä kiusallista ja pelottavaakin, koska yhteiskunnassa ihmisen hottius mitataan hyvin pitkälti nimenomaan julkisivun perusteella... Ja jos tämän hetkisen ulkokuoren perusteella meikäläistä hinnoittelee, niin en ole penninkään arvoinen!!! Okei, no on mulla sentään yks sohva ja nojatuoli ja kirjotuspöytä, eikö se nyt ole jo jotain!!! Ja vaatteitakin oikein kokonaisen matkalaukullisen verran! Niin, ja Pentikin astioita oikein suurperheelle asti avioliiton jäljiltä!!! AHHAHA!!! VOI ELÄMÄ!!! No, uudesta kodista ainakin rapisee "pisteitä", koska se on aika paljon isompi kuin tuo Kallion luukku. Mutta kyllä ahdistaa ajatus, että sinne pitäis sitte ostaa esim.ruokapöytä ja sänky. Siis ihan tälläset tarpeettomat asiat... :DDD Mutta siis OSTAA, hankkia jotain LISÄÄ. EIIH!! Ja auto... voi Amma... mä kun oon jo ollut sitä mieltä, että minähän en autoa enää osta tätä palloa saastuttamaan... mutta täällä maalla se on vissiin vähä pakko... no, sinnittelen vielä, en suostu antamaan periksi!
Joka tapauksessa tänään hetken aikaa tosiaan siinä roudatessa mietin, että pitäiskö heittää nääki kamat suoraa johonki kierrätykseen. Ja puolen vuoden päästähän mä kuitenkin muutan Intiaan, niin kai se nyt on sit ihan sama, onko mulla tätäkää vähää!! No, päätin nyt kumminkin edes YRITTÄÄ rakentaa mulle ja Olgalle turvallisen pesän. Pakkasin kamat kiltisti äitin autoon ja käänsin nokan kohti Pohjanmaata. Amma hymyili peruutuspeilin kautta isosta taulusta takapenkiltä ja Helsinki-möykkykin katosi rinnan päältä heti kun "farlig korsning" oli ohitettu. Suunta ainakin on oikea. Paitsi että sitä varoituskylttiä ei siinä enää vissiin ole, kun ovat rakentaneet niin massiiviset kaista- ja alikulkusysteemit siihen Helsingin suulle.
Matkalla päätin pitkin hampain, että käyn kotiin päästyäni huuto.netissä ja yritän hankkia käytetyt, edulliset kalusteet. Yritän olla niin ku muutki ihmiset.
Syödä ruokapöydän ääressä ja nukkua oikeassa sängyssä.
K
05.11.2009
HA, kuulin tänään, että joku lehti oli joku aika sitten väittäny meikäläisen olevan raskaana!!! AH-HA-HA!! Juu ihan voin kertoa, että ei valitettavasti pidä paikkaansa, niin kivaa kun se olisikin. Tosin luulen, että siihen tarvitaan kyllä toinenkin ihminen, ihan pelkästä pyhästä hengestä lapsonen tuskin meikäläisestä viriää! :DD Ehkäpä juoru johtuu vain tästä meikäläisen ulkomuodosta, joka näyttää tänä päivänä enemmänkin Naiselta, kuin siltä melkein anorektikon mittoja hipovalta tyttölöiseltä, joka olin vielä pari vuotta sitten. Well, those days are gone!
Huomenna laitan tekstinpoikaset hetkeksi hyllylle ja suuntaan Isoolle Kirkolle. Pääsen piiiitkästä aikaa keikalle legendaariselle Bottalle, josta itse asiassa aikoinaan 2000-luvun alussa (karseeta, että voi sanoa noin!!! MINNE nää vuodet on juosseet tästä välistä????) popkeikat aloitin. Silloin bändinä oli vielä Kesyttömät. Voi niitä aikoja! <3 Mutta huomennakin bändissä on aivan tajuttoman mieletön remmi: Toni Porthen - Luis Herrero - Toni Lunden - Antti Huilaja. TIEDÄN, että tulen olemaan heidän - ja teidän - kanssa NIIIN pilvessä!! Siis fiilareissa!! :P Tuo porukka pistää nimittäin meikäläiseen lavalla aina sellaset boostit ETTÄ!!!
Lauantaiaamulla pakkaan äitiltä saamaani laina-autoon sen verran kamaa mitä mahtuu, ja avot, eka muuttokuorma on sitte virallisesti matkalla Pohjanmaalle. Voittako uskoa?! Heleposti. :D
K
03.11.2009
Tekstin kirjottaminen - tai ainakin mun tapani kirjottaa - näyttäis kyllä ulkopuolisen silmissä harvinaisen laiskan miehen hommalta!! Melkein pitäis ottaa nyt kuva ja näyttää teillekin! XD Istun (tai oikeastaan makaan) nimittäin isän ruskealla nahkasohvalla yöpaitaan, kylpytakkiin ja huopaan kääriytyneenä, luurit päässä, villasukat jalassa, läppäri sylissä ja tukka ihan joka ilmansuuntaan hapsottaen. Eikä varmaan tarvi mainita, että tämä naama ei meikkipussia oo taas nähny moneen päivään... ;) Ikuisuuden vanha seinäkello raksuttaa tähän hiljaisuuteen nähden jotenkin liian kovaa seinällä ja ikkunasta sälekaihtimien välistä näkyy musta, käännetty pelto ja syksyn lakastamat kukat.
Tänään on ollut hyvä kirjoituspäivä. Uusi teksti nimeltään Timantti näyttää yhtäkkiä syntyneen.
Keitän lisää teetä.
Voimaa ja iloa pimeneviin syysiltoihin!
Kirsi
28.10.2009
Olin tänään Pasilan Rauhanasemalla vielä viimeisessä kokoontumisessa Maailmankulkueen kansainvälisen ryhmän kanssa, ennen kuin he lähtivät jatkamaan matkaa Ruotsiin. Paikalla oli tottakai muitakin ammalaisia, sekä myös muiden rauhanjärjestöjen edustajia. Tunnelma oli yhtä aikaa hyvin rakkaudellinen sekä haikea. Koko porukalla oli tunne, että olimme saaneet jotain merkittävää aikaan. Itselleni ainakin oli erittäin upea kokemus päästä ihan oikeasti, konkreettisesti TEKEMÄÄN jotain rauhan rakentamisen eteen. On ollut aivan huikeaa ja inspiroivaa seurata tämän ydinryhmän valtavan positiivista energiaa, todellista TAHTOA viedä rauhan sanomaa eteenpäin aivan konkreettisin teoin, kun he ovat käyneet henkilökohtaisesti tapaamassa kunkin maan päättävissä elimissä toimivia ihmisiä.
Ja silti he kaikki ovat aivan tavallisia ihmisiä eri maista, eri kulttuureista, äitiä ja isiä, joilla odottaa normaali arki perheineen ja töineen kotona, kun he sinne tämän kolmen kuukauden maailmanvalloituksen jälkeen palaavat. Heidän silmissä toki näkyi välillä myös viestinviejän väsymys, mutta voi Luoja sitä yhdessätekemisen riemua ja aivan uskomatonta valoa, jota he kantavat mukanaan!
Koko tämän Kulkueen ajan olen ihmetellyt, että MITÄ MINÄ TÄSSÄ TEEN?? Miten ihmeessä voin yhtäkkiä olla mukana jossain tällaisessa toiminnassa? :DD En ole koskaan osallistunut mihinkään kulkueeseen, enkä koe olevani mikään himoaktivisti minkään asian suhteen! Mutta koko ajan on silti tuntunut, että tässä mun vain PITÄÄ olla mukana, vaikken edes tiedä miksi.
Tänään tuolla loppupalaverissa palat sitten alkoivat loksahdella paikoilleen. Tuli hirveä ikävä jo pelkästä ajatuksesta, että ydinryhmä lähtee nyt jatkamaan matkaa, ja me jäämme tänne kolkkoon Suomeen. Ja yhtäkkiä pään päällä leijui yksi suuri kysymysmerkki: MITÄ NYT SITTEN??? Mitä ihmettä voin tehdä omassa arjessani rauhan eteen, joka yltää vähänkään tälle tasolle, mitä nyt olen parin päivän aikana kokenut? Siinä samassa eräs kansainvälisen ryhmän nuorimmista naisista - joka kaiken lisäksi kiertää tätä maailmaa raskaana - avasi suunsa ikään kuin olisi nähnyt kysymysmerkkini pään päällä. Hän sanoi hyvin lempeästi:
"Riittää, että katsot siihen ihan lähelle, omaan lähipiiriisi, perheeseesi, ja tutkit, millaiset välit sinulla on kenenkin kanssa. Jos huomaat, että sinulla on jonkun kanssa keskeneräisiä tai selvittämättömiä asioita, niin selvitä ne. Jos kannat jostakin asiasta syyllisyyttä, niin anna itsellesi anteeksi. Ei meidän tarvitse olla mitään yli-ihmisiä, rauha on loppujen lopuksi hyvin pieniä tekoja."
Voiko tämän kauniimmin asiaa enää sanoa? Siinä se on. Rauha. Aivan tässä kätemme ulottuvilla. Riittää, että alamme vain tiedostamaan sen, huomaamaan, että Rauha ja Rakkaus on kaikkialla. Meidän täytyy vain valita.
Iloa, valoa ja rauhaa sydämiimme, sekä suunnatonta siunausta ja paljon voimia maailmankulkuelaisille sinne jonnekin!
We are the World!
Halein,
Kirsi
27.10.2009
Ei voi kuin sanoa, että IHAN MIELETÖNTÄ!!! Rauhankulkue onnistui hienosti, meitä oli marssimassa joidenkin arvioiden mukaan jopa pari sataa henkeä! Sain itse olla ihan etunenässä banderollin varressa, ja tunnelma oli mieletön!
Kulkueen jälkeen ilta jatkui sitten Savoyssa, jossa saimme kuulla erittäin monipuolista ohjelmaa aina Von Hertzen Brothersien herkästä What a wonderful world-esityksestä Ketunridan shamanistisiin rituaalimenoihin ja Buddha Mind Big Bandin mystiseen esitykseen - vain joitakin esiintyjiä mainitakseni - ja sainpa itsekin istua mahtavan mustan flyygelin ääreen ja laulaa loppulauluna We are the worldin. Tottakai saimme kuulla myös Maailmankulkueen perusryhmän kertomuksia ja nähdä heidän videoitaan matkan varrelta. Tunnelma oli niin ihana!
Juhlassa jotain videota juuri katsoessamme päähäni välähti kuva. Tuli sellanen Tunne, että MITÄ jos ihan OIKEASTI maailma olisi vielä jonain päivänä sellainen, paikka, jossa ihan oikeasti olisi RAUHA. Millaista se olisi, jos kellään ei olisi pahaa mieltä, kukaan ei puhuisi toisesta pahaa, kukaan ei kantaisi aseita olallaan, kukaan ei kiusaisi toista, kukaan ei pitäisi itseään ylempänä kuin vierustoveriaan, kukaan ei ajattelisi enää pelkästään itseään? Sellainen kuva mulle tuotiin päähän, ja aivan valtava riemu täytti yhtäkkiä mun sydämen. Sillä hetkellä, sekunnin murto-osan ajan tunsin, millaista
se oikeasti olisi. Ja saman tien perään mietin, että MIKSI ihmisille on jotenkin LUONTAISEMPI olotila olla toiselle suuttunut, olla ylimielinen, inhota toista? MIKSI IHMEESSÄ? Mikä hemmetti meidät pistää toisiamme vastaan? Mikä meidät ajaa kilpailemaan siitä kuka on parempi? Jos kerran kilpailla pitää, niin miksi me emme kilpailisi siitä, kuka osaa RAKASTAA puhtaimmalla sydämellä, kuka ensimmäisenä ehtii ojentaa auttavan kätensä sitä tarvitsevalle, kuka kauiten jaksaa pitää hyvää mieltä yllä ja jakaa sitä kaikille ympärillään? Tai vielä pidemmälle vietynä: miksi meidän ylipäätään pitää kilpailla mistään?
Miksemme vain voisi olla Ihmisiä Toisillemme, sen enempää pingottamatta; Olla vain Läsnä ja Rakastaa!
Rakkaudellisin halein,
Kirsi
26.10.2009
26.10.2009
Takaisin Helsingissä, ja viimeistä viikkoa viedään meikäläisen osilta! Sitten nimittäin kerään kamppeeni ja pidän ensi viikosta lähtien virallista pääkallopaikkaani Pohjanmaalla, jihuuu!!!
MUTTA: sitä ennen täälä Helsingin päässä on vielä muutama erittäin tärkeä asia edessä! Olen nimittäin juuri lähdössä Länsisatamaan vastaanottamaan kansainvälisiä Rauhankulkue-vieraita. Sieltä lähdemme porukalla Lauttasaareen, jossa kulkueporukka majoittuu, ja minäkin olen mukana auttamassa muonitus- ja tiskauspuolella.
Huomenna onkin sitten itse THE Päivä, jolloin Pääryhmä käy vierailemassa Presidentti Tarja Halosen luona, me ammalaiset jaamme Rauhankulkue-flyereita ja karkkeja kaupungilla, ja klo:17.00 starttaa sitten itse Rauhankulkue Kiasman edestä, päätyen Savoy-teatteriin klo:19.00 alkavaan Rauhan ja Väkivallattomuuden juhlaan. Luvassa on huikea ilta!! Paljon mielenkiintoisia puheita, performanseeja ja musiikkiesityksiä!
Ole mukana, tule vaikuttamaan! Nyt tarvitsemme jokaisen auttavan käden, jokaisen myötuntoisen sydämen mukaan! On aika yhdistää voimamme!
Rauhaa ja iloa!
Kirsi
23.10.2009
Hihhih, eilen mökötin vielä Kallion kämpäs, mutta tänä yönäpä oonki jo vallannu koko kotitaloon Pohojammaalla! :DD Kaikki muut on johonaki, me piretähän Olgan kans vahtia. Kyllä täälä taas kelepaa ihimisen olla, ei kuulu pihahrustakaa mistää! Paitsi että innostuun sitte keskellä yötä kaivamahan vanhan fiulin esille ja nuov'vain päästelin parit konsertot ja joululaulut ja asteikot ilimoolle! Oli poijjaat riemullista!! XDD
Sej'jäläkihin reenasin vielä vähä laulua, jonka meinaan esittää tiistaina Rauhankulukueen juhulas, We are the world, Moomma maailma! <3 Hoksasinpa tuos justihin, että kyseenen laulu taitaaki olla kuulkaa aiva ensimmäänen viisu, jonka oon koskaa mihinää konsertis laulanu!!! Tais olla joulu 1991, jos en ny aiva väärin muista. Silloon oli Jalasjärven musapainotteesen luokan joulukonsertti, ja mepä saatihin sitte Saarenpään Helin (ent.Männistö) kans laulaa tuo laulu duettona, jip! No niin, eipä sitte menny ku melekehen parikymmentä vuotta uusintaotteluhun!!! :DDD
No niin, ny höpinät sikseen ja pää tyynyhyn, jos vaikka sais huomenna tekstikynänki sauhuamahan... :)
Halein,
Kirsi
15.10.2009
JEEEHH!!! Levyasiatkin menee pikku hiljaa - eikä itse asiassa niin kovin pikku hiljaakaan vaan ihan kunnon leijonaharppauksin - eteenpäin!! Palaveerattiin tänään Pekan, Tommi Kaleniuksen (joka on mukana etsimäs mulle biisejä ja miettimäs niiden toteutusta) sekä Tero-Pekka Virtasen (joka tuottaa mun levyn) kanssa. On kyllä aivan huippua, että olen saanut tälläiset ihmiset ympärilleni, jotka TODELLA tuntuvat paneutuvan mun levyasioihin ihan täydellä sydämellään ja täydellä ammattitaidollaan. Vaikka keskustelut on välillä erittäinkin raadollisia ja hajottavia, niin ihan mahtavasti me niistä aina uidaan yli, puhutaan asiat halki sellaisinaan, saadaan rakentavia analysointeja aikaan ja lopulta aina jotenkin ihmeen kautta päästään yhteiseen mielipiteeseen asioista.
Tänään yli neljän tunnin session jälkeen oltiin siinä pisteessä, että levylle on nyt erittäin vankkoina ehdokkaina päätymässä seuraavat teokset:
Juuri nyt on kaikki hyvin (Säv.&san.K.Ranto)
Anna mun tulla kotiin (Säv.&san.K.Ranto)
Usko tai älä (Säv.&san.K.Ranto)
Läikytät mua (San.K.Ranto, säv.K.Ranto-N.Ahlstedt)
Näihin käsiin (San.K.Ranto, säv.K.Ranto-N.Ahlstedt)
Rotunainen (San.K.Ranto, säv.K.Ranto-N.Ahlstedt)
Timantti (San.K.Ranto, säv.K.Ranto-N.Ahlstedt)
+ pari vielä nimeämätöntä
Noista melkein kaikissa on vielä vähän tekstiviilausta, mutta esim.Läikytät mua ja Anna mun tulla kotiin ovat täysin valmiita. Tällä hetkellä oma suosikkini albumin nimeksi on Läikytät mua, tosin myös Juuri nyt on kaikki hyvin tuntuis hyvältä... :)) Jos tämä on se lopullinen kattaus mitä julkaistaan, niin levystä on tulossa aika valoisa ja energinen pop/iskelmälevy. Hiih!!
Kovasti kyllä innolla jännitän ja odotan, että millaisen lopullisen käsittelyn biisit saa vielä Tero-Pekan käsittelyssä. Nyt kun nuo kaikki on vasta demovaiheessa, ja lopullinen soundimaailma voi tulla muuttumaan vielä hyvinkin paljon.
Kaiken lisäksi alustava aikataulu sai nyt vähä kyytiä, ja jos kaikki menee hyvin, niin ainakin nuo biisit saattaisivat olla jo vielä ennen vuoden vaihdetta valmiita!!!!!! AIVAN HUIPPUA!!!! Katsotaan nyt, ovatko tuulet meille suotuisia, toivotaan!!
Enkeleitä, iloa ja valoa!
Kirsi
13.10.2009
Tasan kahden viikon päästä tähän aikaan vietetään Helsingin Savoy-teatterissa Rauhan ja Väkivallattomuuden iltaa. Rauhankulkue starttasi 02.10 Uudesta Seelannista ja se päättyy 02.01.2010 Argentiinaan. Kulkue saapuu Suomeen 27.10, jolloin 30 hengen ydinryhmä käy ensin vierailulla mm.Tasavallan Presidentin luona, jonka jälkeen klo:17.00 starttaa rauhankulkue Kiasman edestä päätyen Savoy-teatteriin klo:19.00 alkavaan iltajuhlaan. Juhlassa kuullaan mm.kansainvälisen ydinryhmän rauhan puheita sekä suomalaisten taiteilijoiden esityksiä musiikin, rauhanrunojen lausunnan ja nukketeatterin parista.
Mm.Äiti Amma on ilmoittautunut kansainvälisen Maailmankulkueen kannattajaksi. Hän on yksi yli 150 merkkihenkilöstä, joka on mukana kannattamassa Maailmankulkuetta. Muita tunnettuja kannattajia ovat muun muassa Tiibetin henkinen johtaja Dalai Lama, muusikko Art Garfunkel ja USA:n entinen presidentti Jimmy Carter.
"Rauha ei ole ainoastaan sodan ja konfliktien poissaoloa, vaan paljon enemmän. Rauhaa tulee vaalia niin yksilön, perheen kuin yhteiskunnankin sisällä. Maailman ydinaseiden siirtäminen museoon ei vielä yksistään takaa maailmanrauhaa. Mielen ydinaseet tulee hävittää ensiksi" -Amma
07.10.2009
No HUH-HUH!!! On ollut kyllä Elämäni Viikonloppu!!!!
*oho, näytän elävän siis viikonlopussa, vaikka on jo keskiviikko!!!! Ai miten niin maailmankirjat sekaisin Amman jäljiltä!!*
No, siis Elämäni täydellisimmät kaksi päivää. Palasin perjantaina Intiasta Amman luota, ja Amma tuli perässä heti sunnuntaina starttaamaan Euroopan kiertueensa, joka alkoi nyt maanantaina Vantaalta.
Tänä aamuna kun Amma oli läpi yön halattuaan antanut viimeisen darshanin ja loppuseremoniat oli suoritettu, sydämeen iski aivan mieletön ikävä ja hätä. Olen saanut nauttia Äidin pyyteettömästä rakkaudesta ihan livenä nyt yli kolme viikkoa yhteen mittaan, ja nyt yhtäkkiä lapsi erotetaan äidistään. Siltä se ihan oikeasti tuntuu. Koko junamatkan Pohjanmaalle vuodatin vain loputtomia kyyneliä ja kanssamatkustajat mahtoivat ihmetellä, että mikä ihme tuotakin oikein vaivaa! Sitä on vaikea selittää sanoin. Tiedän vain, että siellä missä Amma on, tahdon olla minäkin. Mutta onneksi Amma on kaikkialla. Hän tietää jokaisen lapsensa liikkeet ja ajatukset, koska hän elää korkeimman, puhtaimman universaalin tietoisuuden tilassa. Amma kuivaa kyyneleeni, vaikka olisi toisella puolen maailmaa. Tieto siitä lohduttaa ja saa sydämen rauhoittumaan.
Nämä kaksi päivää olivat elämäni huikeimpia päiviä. Ammalle omistamani laulu Anna mun tulla kotiin sai maanantaina Amman ohjelmassa ensi-iltansa. Kokemus oli aivan mieletön! Jännitin ihan sairaasti, mutta kun pääsin lavalle pianon ääreen, tuntui kuin joku muu olisi esiintynyt mun puolesta, musiikki vain virtasi lävitseni! Sama tapahtui eilen illalla, kun sain esiintyä suomalaisen bhajan-ryhmän kanssa. Se oli aivan täydellisen ihanaa ja autuaallista!
Eilen sain myös vihdoin Ammalta kauan kaipaamani nimen. Deepthi, Valo. Amma ei velvoita ketään ottamaan henkistä nimeä, päinvastoin hän aina sanoo, että hänelle on aivan sama mitä nimeä ihminen kantaa, hänelle kaikki ovat tasa-arvoisia, yhtä rakkaita lapsia uskonnosta, rodusta ja sukupuolesta riippumatta. Mutta itsestäni ainakin tuntuu, että saadessani Ammalta nimen, olen jotenkin vieläkin lähempänä häntä.
Jos joku olisi vuosi sitten sanonut mulle, missä mun elämäni menee tänä päivänä, olisin nauranut päin naamaa! En olisi IKINÄ uskonut, että minä lähden jonkun intialaisen naisen matkaan, antaen hänen käsiinsä koko elämäni, vierailevani jossain ihme ashramissa monta kertaa vuodessa, pukeutuvani valkoisiin vaatteisiin, laulavani henkisiä bhajaneita ja lausuvani ikivanhoja mantroja ääneen päivittäin!! HALOO!!!! Olin toki jo vuodesta 2004 suorastaan ahminut henkistä kirjallisuutta ja vastauksia kysymykseen Mitä minä tällä pallolla teen? Mikä täälä on mun tehtäväni? Miksi mun pitää täälä olla? Miksi mun pitää käydä läpi näin järkyttäviä asioita (julkisuus, avioero, asuntojen myynnit, rahaongelmat, kaiken sen menettäminen, mihin on itsensä ja omat arvonsa perustanut). Kai sitä oli sitten tarpeeksi kovaa tuonne jonnekin huutanut tuskaansa, kun tälläinen nainen sitten ilmestyi elämääni. Ja aivan täysin puun takaa!!
En tiennyt Ammasta mitään, kun menin häntä ensimmäisen kerran vuosi sitten tapaamaan. Joku ääni pään sisällä vain sanoi, että sinne on muuten sitten mentävä. Ja niin menin. Se mitä Kaapelilla silloin koin sydämessäni, oli jotain niin kerta kaikkisen "järkyttävää", että mikään ei ole enää voinut olla ennallaan sen jälkeen. Amma laittoi heti kerrasta asioihini ja elämääni vauhtia, avaamalla sydämeni heti kerta heitolla niin levälleen, että puhdistuminen alkoi tapahtua välittömästi - sekä sydämen tasolla, että aivan konkreettisestikin. Eikä se kyllä ole aina ollut kovin helppoa ja kivaakaan katseltavaa, kun yhtäkkiä tietoisuuteen alkaa nousta jos jonkinmoista shittiä ja tajuaa, miten hirveä ihminen sitä ihan oikeasti onkaan, varsinkin niille lähimmilleen!!! Niitä asioita kun alkaa sitten työstää, niin J E P!! Siinäpä saa sitten ego kunnon tällin kerran jos toisenkin.
En tiedä miksi mä nyt kirjoitan nämä asiat tänne sivulle. Tiedän olevani tämän jälkeen enemmän tai vähemmän julkista riistaa, mutta huomaan, ettei sillä ole enää merkitystä. Joku löytää onnensa rahasta, toinen matkustamisesta, kolmas perheestä, minä olen löytänyt sen Ammasta. Jos joku haluaa mua ruveta Amman takia ampumaan, siinäpä sitten ampuu. Suomessa kun niin helposti leimataan "hurahtaneeksi" tai miksi tahansa hörhöksi, kun alkaa puhumaan ääneen sydämen asioistaan. Mutta Amma ei edusta mitään uskontoa, hänen uskontonsa on rakkaus. Hänellä ei ole mitään lahkoa eikä omaa riittiä. Amma vain jakaa loputonta, epäitsekästä rakkautta ja myötätuntoaan tähän maailmaan, koska se on hänen luontonsa. Amman rakkaus on niin voimakasta, että hän saa halaamalla ihmisten sydämet avautumaan. Amma auttaa ihmistä heräämään omaksi itsekseen, tulemaan täyteen voimaansa, ymmärtämään, että onni koostuu sydämen harmoniasta ja mielen hiljentämisestä.
Amman ohjelmassa koin ensimmäistä kertaa suuren helpotuksen tunteen myös ulkonäköpaineista. Maanantai-iltana huomasin, etten ollut kertaakaan ajatellut miltä näytän, vaikka ihmiset olivat tunnistaneet minut, kun hääräsin hallilla välillä vastaanottamassa ihmisiä sisääntuloaulassa, välillä opastaen halausjonossa etc. Oli aivan jumalaisen ihanaa kulkea pitkässä hameessa, villasukat jalassa ja villatakki tai iso shaali yllä, ilman korkkareita, lyhyitä hameita tai muuten niukkoja ja tiukkoja vaatteita!! Länsimaissa kun kaikilta - ja varsinkin esiintyviltä ihmisiltä - odotetaan jotenkin aivan järkyttävän paljastavaa pukeutumista. Ihan niin kuin jossain lukisi, että "menestyäksesi sinun on näytettävä mahdollisimman paljon paljasta pintaa ja sinulla on oltava tiukasti treenattu, barbimainen vartalo numeroa 34".
Tottakai ymmärrän tämän asian maallisella tasolla, mutta onpa mieleeni juolahtanut, että kohta taidetaan kyllä vedellä ihmisten sietokyvyn rajoilla, mitä tulee seksismiin ja ulkonäköpaineisiin. Joku Big Brother on siitä jotenkin aivan extreme-esimerkki. En ole katsonut ainuttakaan jaksoa, mutta kyllä se saaste tulee silmille katsomattakin, aivan väkisin. Ihmisten mielet pumpataan täyteen niin sairaita asioita, että ei ihme, että oikea, pyyteetön rakkaus, hellä koskettaminen, suoraan silmiin katsominen, rehellisyys, sydämellä toimiminen ja omaan intuitioon luottaminen tuottavat suoranaisia vaikeuksia.
En sano, että aion ruveta pukeutumaan keikoilla pelkkiin valkoisiin, löysiin kaapuihin, mutta ainakin tuo kokemus toi mua taas lähemmäs todellista itseäni, sitä Kirsiä, jolla ei ole mitään suojamuureja eikä rakennettuja rooleja ympärillä. Pelkkä rakkaus riittää.
Sen Amma saa aikaan. Siksi haluan olla hänen lähellään. Hän opettaa mua rakastamaan.
Eikä se ole kauhean pikkujuttu se.
Amma-halein,
Deepthi
ps.Löysin Amman Amritapuri.org-sivuilta videon, joka on kuvattu Amman Suomen ohjelmassa lokakuun alussa! Siinäpä meikäläinen sitte laulaa sekä Amman Bhagavane-bhajanin että oman biisin Anna mun tulla kotiin!!! :DDD
Löydät videon täältä, kun selaat sivua hiukan alaspäin!
03.10.2009
Herään säpsähtäen, enkä tajua missä olen. Miksi ympärillä on niin hiljaista? Missä on valtameren kohina? Missä on variksien kirkuva kuoro? Miksei huoneeseen kantaudu intialainen musiikki? Missä on aamuiset myrskysateet? Miksei käytävältä kuulu hiekkaisten kenkien rahina? Miksi herään yksin??
Sitten tajuan, ei voi olla totta, joku on siirtänyt mut Helsinkiin!! Unissanikin olin vielä täysin Intiassa...
Itku ja ikävä. En ollut vielä valmis palaamaan. Eilen lentokoneessakin oli täysin epätodellinen olo, mitä mä täälä teen, tämän täytyy olla joku vitsi!!! Mutta niin vain kävi, että keho tuli Suomeen – ja sydän ja sielu jäi Intiaan. No, ehkä parin päivän päästä olen sitten kokonaan täällä. Ainakin tämän illan Rauman keikka varmasti auttaa taas laskeutumaan Suomen kamaralle, ihanaa!! :)
Mutta nyt vielä leijailen, ja ympärillä oleva loputon hiljaisuus ja yksinäisyys ei ainakaan auta asiaa, se melkein pelottaa. Intiassa asiat olivat toisin, sielä et ole missään yksin. Esim. meditoidessa yksin rannalla viereen poikkeuksetta istuu joko intialainen perhe lapsineen tai sitten lauma poikia; huone jaetaan kanssamatkustajien tai muiden ashram-vieraiden kanssa; ruokailu tapahtuu yhteisessä ruokasalissa; puhumattakaan siitä ihmismäärästä, mikä on ympärillä myös ashramin ulkopuolella. Intiassa ei kukaan tee mitään yksin.
Sen jälkeen Suomi tuntuu henkisesti erittäin kylmältä paikalta, ihmiset piittaamattomilta ja etäisiltä, aivan kuin kukaan ei välittäisi kanssaihmisestään. Kaikki vain tuijottavat omaa napaansa, omaa uraansa, omaa sitä ja omaa tätä, pyrkien elämässä eteenpäin vain itsekkäästi asioita tavoitellen, haalien ympärilleen materiaa luullen sen tekevän elämästä täydemmän, yrittäen etsiä epätoivoisesti onnea ulkopuolelta. Mutta onni ei tule ulkoapäin; vaikka omistaisi miten hienon auton tai talon, se ei tuo onnea kuin hetkeksi. Sen jälkeen se tuo vain surua ja kaiken lisäksi se otetaan vielä jonain päivänä pois.
Onni tulee sisältäpäin. Tässä hetkessä elämisestä. Antautumalla elämän luonnolliselle virralle, kuulemalla sen hienovireistä ohjausta.
Nousen sängystä. Lasi vettä, vaatteet päälle, vähän meikkiä ja ratikkaan. Kohta istun jo kampaajalla, illan show odottaa! Kyllä tämä tästä!
Iloa, valoa ja läsnäoloa viikonloppuun,
Kirsi
ps.tässä vielä muutamia muistoja Amman luota... <3
30.09.2009
Meditaation jälkeen Amma esitti henkisiä kysymyksiä, joihin rohkeimmat saivat vastata. Kysymysten jälkeen Amma alkoi laulaa hiljaa. En voinut uskoa korviani; olin juuri edellisiltana bhajaneissa (Amman vetämä iltaohjelma, jossa lauletaan Amman henkisiä lauluja) mielessäni toivonut, että saisin kuulla Amman laulamana lempibhajanini, Shrishtiyum Niyen, ennen kuin lähdemme kotiin. Ja siinä hän nyt sitä lauloi, parin metrin päässä istumapaikastani, koko sydämensä pohjasta antautuen. Itkuhan siitä tuli.
Laulun jälkeen Amma vielä kaiken kukkuraksi ilmoitti, että ne jotka ovat tänään saapuneet ashramiin tai tänään lähdössä pois, saisivat rannalla Amman darshanin. Eli me lukeuduimme tähän jälkimmäiseen ryhmään, koska meidän lähtö on huomenaamulla, emmekä siis näin ollen ehdi enää Amman päivällä alkavaan darshaniin.
Halaus oli kyllä jälleen aivan mieletön, eikä itkulle ollut tulla loppua ollenkaan. Ei sitä tiedä mitä sitä siinä itkee. Kai sitä itkee yhtä aikaa sekä onnesta että ikävästä, kun tietää, että ei tuollaista tunnetta, noin puhdasta rakkautta vain saa keneltäkään muulta kuin Äiti Ammalta, joka on pysyvästi jumalallisen, pyyteettömän rakkauden autuaassa tilassa. Syntymäpäivänäänkin Amma halasi ihmisiä juhlateltassa yhteen menoon aloittaen sunnuntaiaamulla klo:11.00 ja lopettaen maanantaiaamuna klo:09.00!! Kuka muu sellaiseen pystyy, ei kukaan. Puhumattakaan mitä kaikkea hän on ihan konkreettisestikin saanut aikaan, lähtien aina mm. ompelukoneiden ja stipendien lahjoittamisesta köyhille perheille, rakennuttaen yliopistoja, orpokoteja ja kouluja lapsille ja nuorille ympäri Intiaa, osallistuen humanitääriseen auttamistyöhön ympäri maailmaa mm. rahalahjoituksin ja ollen ensimmäisenä paikalla auttamassa mm. tsunamin iskiessä v.2004. Amma järjesti silloin tuhansille ihmisille sekä ruoka- että lääkeapua ja mm. rakennuttaen heille uusia koteja. Ja tämä on vain murto-osa hänen toiminnastaan.
Kun meistä jokainen pystyisikin elämään elämäänsä ajatellen aina ensin muita ihmisiä, tekemään vaikka yhdenkin hyvän teon päivässä puhtain sydämin, vaatimatta mitään takaisin, maailmasta tulisi huomattavasti parempi paikka elää. Onneksi meillä on Amman kaltaisia ihmisiä näyttämässä esimerkkiä, jakamassa korkeampaa tietoa oikeista, henkisistä arvoista, joita vaalimalla pysymme oikealla polulla ja meillä on ehkä jotain tästä pallosta jäljellä vielä jälkipolvillekin.
Om Lokaha Samastaha Sukhino Bhavantu!
Om Shanti, Shanti, Shanti!
Olkoon kaikki maailman ihmiset ja olennot onnellisia!
Rauhaa, rauhaa, rauhaa!
23.09.2009
Heräsin puoli viiden aikaan aamulla ihan hirveään ukonilmaan. Vedin päälläni olevaa lakanaa ja huivia tiukemmin ympärille. Intian yöt ovat syyskuussa aika viileitä, pelkkä lakana ei riitä. Varikset huusivat kilpaa ukkosen kanssa ja tuntui että rankkasade ylsi sisään asti. Puristin Amma-nukkea tiukemmin kainalooni ja nukahdin uudestaan.
Puoli seitsemän aikaa heräsin taas. Variksien kuoro oli käynnissä vieläkin, mutta sade oli laantunut. Nousin ylös. Viidennen kerroksen ikkunastamme näin, että Amman ashramiin johtavalle sillalle oli aamuyön aikana ilmestynyt pitkä rivi valkoisia ja oranssin värisiä juhlalippuja. Amman synttärit lähestyvät. Silloin tänne saapuu kuulemma monta kymmentä tuhatta ihmistä ympäri maailmaa.
Saavuin ystävieni kanssa ashramiin reilu viikko sitten. Aamu alkaa yleensä kukonlaulun aikaan n.klo:04.40-06.30, riippuen siitä, otanko osaa aamun archanaan, vai aloitanko päivän joogatreeneillä. Kumma juttu on, että täällä rytmini kääntyy täysin päinvastaiseksi kuin Suomessa. Suomessa pystyn keskittymään ja hiljentymään vasta puolenyön aikaan kun muut ovat jo nukkumassa, mutta täällä rytmi kääntyy luonnostaan aamun puolelle. Suomessa en ikinä pääsisi ylös puoli viiden jälkeen aamulla!!
Mutta ohjelmaahan täällä riittää kyllä, oikein valinnan vaikeuteen saakka. Viime viikolla oltiin siellä riisisevassa, sen lisäksi olen kaitsenut lapsia, istunut meren äärellä kirjoittamassa tai ollut auttamassa lavalla Amman ohjelmassa.
Tänään olin lounaan jälkeen Amman seuraajan, Pujithan Radiance Healing-hoidossa, ja se oli kyllä todella voimakas kokemus. Radiance Healing on energiahoitomuoto, jossa hoitaja yhdistää hoidettavan suoraan takaisin universaaliin energiaan, joka auttaa balansoimaan mielen, kehon ja sielun sen luonnolliseen olotilaan. Lisää Radiance Healingista löydät osoitteesta www.radiancehealing.net.
Loppupäivä menikin sitten Amman luona lavalla auttaessa, sekä jonottaessa omaan darshanvuoroon, eli Amman halaukseen. Kaikki suomalaiset ovat täällä jo ihan innoissaan, koska Amma starttaa Euroopan kiertueensa nimenomaan Suomesta, Vantaalta 05.10!! Ensin näytti pitkään siltä, että Amma ei Suomeen olisi edes tulossa, mutta viime tingassa hän ilmoitti, että Suomi mahtuukin mukaan aikatauluun! Se on suuri onni ja siunaus meille suomalaisille. Ammasta löydät lisää osoitteista www.amma.fi ja www.amritapuri.org.
Huomenna on myös viimeinen päivä ennen perjantaina alkavia Amman kolmen päivän synttärihulinoita.
Levollisia unia ja Amman suojelusta,
Kirsi
16.09.2009
Terveisiä Intiasta! Vihdoin täällä!! Palasin juuri tänne muutaman neliön kokoiseen huoneeseeni, jonka jaan ystäväni ja hänen kuusi vuotiaan pojan kanssa seuraavat kolme viikkoa täällä Äiti Amman ashramissa. Olen yltä päältä hiestä märkä, jalat on melkein polviin asti mutavellissä ja kun katson itseäni peilistä, huomaan, että kasvonikin ovat saaneet aivan uuden värin! Jostain kuuluu hiljainen intialainen musiikki, katossa pyörii niin vinhaa vauhtia tuuletin, että meidän sänkyjen (eli lattialla olevien patjojen) ylle ripustetut hyttysverkot vain heiluvat, ja muurahaiset kipittävät pitkin lattiaa ja pöytiä siltä varalta, että meiltä olisi unohtunut jonnekin joku avonainen pähkinäpussi.
Eilen illalla iltapalalla tuli tieto, että Amma pyytää kaikkia lähteä tekemään seuraavana aamuna klo:08.00 riisisevaa (eli vapaaehtoistyötä, joka olisi tällä kertaa riisien keruuta pelloilta). Suunnitelmat menivät siis uusiksi tältä päivältä. Aamulla meitä lähti kaksi bussillista sekä länsimaisia että intialaisia Amman seuraajia noin 30km ja tunnin ajomatkan päähän isoille riisipelloille. Perillä meitä pyydettiin jättämään kengät ”rannalle” ja kukin alkoi käärimään housujen lahkeita ja hameita ylemmäs. Eikä aikaakaan kun kaksi bussilastillista ihmisiä oli hajaantunut avojaloin riisipeltoon sääriään myöden mutavellissä, yksi leikaten sirpillä riisit, seuraava ottamassa nippua vastaan ja ojentamassa taas sitä seuraavalle ja sitä seuraavalle, kunnes viimeinen antaa nipun ”rannalla” olevalle tyypille, joka heittää kaikki niput yhteen kasaan. Tästä kasasta sitten seuraava otti taas pienemmän, noin 10cm paksuisen viljanipun käteensä ja sitoi sen muutamalla viljalla. Kaikki pienet viljaniput kerättiin lopuksi kasaksi syliin ja kiikutettiin käsin tien varteen odottamaan kuljetusta.
En laskenut montako pikkupeltoa saimme kolmen tunnin aikana niitettyä, mutta taisi niitä ainakin neljä olla! Kaikilla oli vaatteet ihan riisissä, mudassa, hiessä, muurahaisissa ja muissa ötököissä, mutta kivaa oli! Kun pääsimme mutaisilta pelloilta takaisin ”rannalle” (sanon rannalle, koska riisit tosiaan kasvaa vesipellossa, ja näitä vesipeltoja ympäröi noin 30 cm levyiset mutaiset kaistaleet, joita pitkin kuljimme pellolta toiselle. Tai toinen vaihtoehto oli kävellä pellossa sääriään myöten vedessä), paikalliset ihanat intialaiset olivat järjestäneet meille ruokaa: kookosta sekoitettuna johonkin ruskeaan mistä en tiedä mitä se oli sekä banaaneja, tarjoiltuna isolla kasvin lehdellä. Oli herkullista! Puoli kahden aikaan hyppäsi mutainen ja hikinen joukko takaisin bussiin ja palasimme tänne ashramiin.
Amma on jo aloittanut joka keskiviikkoisen, torstaisen, lauantaisen ja sunnuntaisen darshaninsa. Nyt nopsaan suihkuun ja sitten merenrantameditaatioon, jonka jälkeen pääsen toivottavasti itsekin halaukseen sitten illan tullen.
Amma-halein,
Kirsi
11.09.2009
Laukut on nyt pakattu, on aika lähteä takaisin Amman luo! Huomenna vielä keikka Orivedellä, mutta sieltä sujahdankin sitten aamuauringon noustessa suoraan lentokentälle ja Intiaan. En voi uskoa, että kohta olen Äidin hellässä huomassa! Sen jälkeen kun tapasin Amman vuosi sitten ensimmäisen kerran Kaapelilla, elämässäni on muuttunut Kaikki. Tämä vuosi on ollut täynnä ihmeitä, ja voin vain ihmetellen kiittää kaikesta siitä, mihin pisteeseen olen vihdoin saapunut. Sydämeni on täynnä rauhaa ja rakkautta. Enää ei ole minnekään kiire, minun on hyvä näin.
Niin kuin tammikuussakin, tälläkin kertaa matkani kestää kolme viikkoa. Viime kerralla olin vain viikon ashramissa ja kaksi viikkoa Amman kanssa Etelä-Intian kiertueella. Tällä kertaa olemme koko kolme viikkoa ashramissa. "Meillä" tarkoitan Amma-ystäviäni, joista osa on lähtenyt Intiaan jo edeltä ja me loput menemme perässä tänä viikonloppuna.
Koko kesä meni tiiviisti töitä tehden keikoilla ja Pohjanmaalla kirjoituspuuhissa, ja nyt on aika pienen breikin. Uudet biisit on esitelty Pekalle, olen tavannut uuden levyn tiimin tuottajaa myöten, ja sillä aikaa ku minä vedän hetken henkeä, tiimini jatkaa työskentelyä etsien levylleni timantteja myös muilta kirjoittajilta. Kun palaan, toivon, että timantteja on löytynyt, ja että omakin inspiraatiokynäni olisi laulanut Intian valtameren äärellä hiljentyessäni.
Oikein valoisaa ja rakkauden täyteistä syksyä, pidetään toisistamme huolta!
Halauksin,
Kirsi
04.08.2009
"Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan. Syksyisen tuulen soivan nyt kuulen, kuu loistaa taivaaltaan...."
Kuka muistaa vielä tuon lastenlaulun? Miten sitä aina tuntuukin siltä, että kun vuosi kääntyy heinäkuusta elokuun puolelle, niin silloin se syksy sitten vain väistämättä alkaa hiipiä sisimpään...? Olo on nimittäin kuin silloin lukioikäisenä, kun kesäloma alkoi olla lopuillaan. Elokuun illat oli jo viilenneet ja oli aika valmistautua lähtemään takaisin Kaustiselle musiikkilukioon. Siitä on nyt jo 15 vuotta aikaa, mutta yhä vain se tunne on tuoreena mielessä. Ilmassa oli yhtä aikaa sekä iloa että haikeutta! Kaikki jännittävät, uudet asiat edessä, mutta silti jo rinnassa orastava ikävä tuttua ja turvallista kotia ja perhettä kohtaan.
Nyt on sama fiilis. Olen viettänyt melkein neljä kuukautta Pohjanmaalla - ensimmäistä kertaa sitten niiden lukiovuosien - kirjoittaen uusia lauluja uudelle albumilleni. Ja tänään on sitten se päivä, kun on pakattava tavarat ja Olga-kisuliini, ja suunnattava takaisin Helsinkiin. Takana on hyvin tunnollinen periodi, jossa päivät menivät istuessa pianon ja läppärin välissä, ja yöt metsälenkeillä, joogatessa ja hiljentyessä. Toki kesään mahtui myös aivan upeita keikkoja, kohokohtina mm. Tangomarkkinoiden 25-vuotisjuhlakonsertti ja keikka Tapsan tahdeilla. Näin kun saisi elämänsä viettää loppuun saakka, niin tämä ihminen olisi maailman onnellisin!
Nyt edessä onkin sitten uuden levyn nauhoitusten aloittaminen ja totuttautuminen taas 28 neliön kotiin!!! :DDD Tästä jälkimmäisestä saattaakin tulla haastavaa sekä mulle että Olgalle, nyt kun olemme saaneet hengittää raikasta ilmaa ja "kääntyyllä" koko lakeuden leveydeltä! :DD No mutta, kyllä tämä tästä iloksi muuttuu!
Toivottavasti joillain onnekkailla on vielä lomaa jäljellä ja saatte nauttia näistä elokuun pimenevistä illoista rakkaidenne kanssa. Ja ne, jotka ovat jo palanneet töihin, niin tsempatkaamme toisiamme! Sytytetään hiljalleen vaikka kynttilöitä lämmikkeeksi, niin saadaan ihanaa tunnelmaa ja lämpöä hehkumaan sieluihimme saakka.
Itse asiassa, nämä pimenevät illat saattavat ollakin aika ihania..... Nautitaan! :))
Enkeleitä ja valoa!
Kirsi
29.07.2009
Kello on taas tasan neljä aamuyöllä. Mun rytmi siis vaan on tällänen ihan kummallinen, valvon aamuun, mut sit herään kuitenki ysin aikaan. Olen Pohjanmaalla ja vettä sataa ku saavista kaatamalla!! :DD Oho, ja isän herätyskellokin soi juuri, no niin!! Tasan ei mene ihmisten rytmit! :DD Voi ELÄMÄ!!
Tulin pari tuntia sitten reissusta. Takana aivan loistavat keikat Jyväshovissa, Porvoon Tanssisaaressa ja Tapsan tahdeilla! Viimeiset kaksi päivää olenkin sitten ollut Turussa demottamassa uusia biisejä Nallen kanssa. On ollut AIVAN HUIPPUA!!!! <3 <3 Ja voi Luoja mikä Turku-ikäväkin iski kesken kaiken.... Sielä kun ehdin asua kuitenkin pisimpään tästä aikuiselämästäni ja kaikki ystävätkin on sielä, niin ei kai tuo ihmekään sitten ole, että haiku iskee... No, mä nyt oon päättäny olla ihan liikkumatta paikoillaan... Kyllä se "lopullinen koti" sitten jossain vaiheessa eteen tulee. Ja sitä paitsi; Juuri nyt on kaikki hyvin - täällä Pohjanmaalla. Oli ihana palata tänne rauhaan reissusta rähjääntyneenä. Olgakin ryntäsi ulos asti vastaan sellaisella riemulla, niin ku olisin ollu pidempäänkin poissa! :D Isä oli pitänyt siitä hyvää huolta! <3
Tulevan viikon (lue: kuvittelen siis olevani sunnuntaissa, koska tulin juuri vasta reissusta!! :DD) ajattelin ottaa suht rennosti (ja lue: todennäköisesti istun kuitenkin pianon ja läppärin välissä, kun en malta olla olematta kuulolla, joskos jotain uusia laulunalkuja alkaisi syntyä.... :D). Ens viikolla on iso palaveri Ruuskan kanssa, ja sit aletaankin tosi toimiin levyn suhteen. En ehkä malta odottaa!!!!!!!!!! Toivon niin, että me saatais uus sinkku ulos vielä ennen kuin lähden takaisin Intiaan syyskuussa! Ja albumi sitten ensi keväänä, jos kaikki hyvin menee. Kauhea kutina olis jo näitä kotisivujakin uusia... ja fanikortteja on yksi sun toinen kysellyt jo kauan aikaa, mutta vanhat kun ovat loppuneet ja uusia ei paineta ennen kuin sitten uusien promokuvien yhteydessä. Mutta kyllä ne sieltä tulee!!!
Mut hei, nyt laitan silmät kiinni. Huomenna ajattelin pitää vapaapäivän, kun on tässä tullut taas painettua monta päivää putkeen tuola tien päällä. Nukun pitkään, luen Paolo Coelhoa, käyn lenkillä, joogaan.... :)
K
11.07.2009
A-I-V-A-N H-U-I-P-P-U-A!!!! HUH!!! Mieletön tangoviikonloppu ja tsemppaus takana!!! Viimeiset pari viikkoa on mennyt täysin tangotunnelmissa; ensin viikko metsästäessä ja miettiessä pukuja, ja sitten toinen viikko treenatessa itse asiaa, eli tangoja. Perjantaina juhlittiin Tangomarkkinoiden 25-vuotista taivalta Seinäjoen Areenalla suuren juhlakonsertin merkeissä. Konsertissa oli mukana melkein kaikki kuninkaat ja kuningattaret, ja ainakin palautteesta päätellen saimme aikaan huikean konsertin! TV2 taltioi tämän mahtavan maratonkonsertin, ja se lähetetään ulos kokonaisuudessaan tulevan syksyn aikana.
Olin kyllä niin fiilareissa koko päivän! Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa laulamaan isolle areenalle, ison orkesterin säestämänä, oikein tv-kameroille, ja vieläpä rakastamaani Tangoa. Tätä oli jo ehtinyt olla ikävä!!!
Muutenkin tänä menneenä keväänä olen hiljalleen alkanut ujuttaa tangoja takaisin ohjelmistoon, ja se on tuntunut tosi hyvältä. Näin kauan piti mennä - kuusi vuotta - että se tuntuu taas oikeasti, sydämessä saakka hyvältä. Näiden tuntemusten pohjalta onkin kevään aikana virinnyt uusia haaveita, jotka näyttää nyt poikivan jotain aivan ihanaa tanssikansaa silmällä pitäen. Mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin.
Nyt kun tangot on ohi, olen palannut väsyneenä, mutta ah niin onnellisena takaisin kotikylän rauhaan. Helsinki saa odottaa. Huomisen sunnuntain ajattelin levätä, ja maanantaina palaan sitten jälleen "ruotuun", eli lauluntekoon.
Voi kun osaisin säveltää tangon... hmm.... :)
K
24.06.2009
On keskiyö. Ikkunaa ei voi pitää auki. Kalliossa. Joku soittaa ulkona trumpettia. Kyllä, siis keskellä yötä. Kalliossa. Jos avaan ikkunan, niin keskittyminen herpaantuu. Aukaisen silti. Ulkoa kuuluu kauhea mölinä ja huuto. Ja trumpetin soitto. Tälläinen on kesäyö Kalliossa. Pitäiskö kirjottaa siitä laulu? Ei jaksa.
Kesälomaviikko meni aivan liian nopeasti. Viikon teemaksi muodostui "nyt minulla on aikaa ystävilleni"!!!! :DDD Ja muutenkin tuli hoidettua kaikkia sellasia pikkuhommia, jotka on vain jäänyt ja jäänyt hoitamatta, mutta nyt tuli niistäkin sitten valmista. Jip!
Tämän viikon käynnistinkin palautteenantajana Ikaalisten Artistikoulutuksessa. Sielä oli 12 tulevaa taiteilijaa esittelemässä lopputyönsä tuloksia. Olipa huippuhienoa saada olla analysoimassa heidän taitojaan ja antamassa heille viimeisiä eväitä matkaan tulevalle artistin taipaleelle!
Tänään onkin sitten ollut hienoinen henkinen krapula näiden intensiivisten päivien jälkeen. Aina kun tulee reissusta, niin menee pari päivää ihmetellessä, että missäs nyt ollaan ja mikäs mun OMA päivärytmi olikaan. Mutta kyllä tämä taas tästä... Tosin tuo mahtava aurinko meinaa vähän sotkea suunnitelmia, kun tekisi vain mieli makoilla puistoissa ja rannoilla... No, tänäänkin otin urhoollisesti läppärin aurinkoon mukaan ja edes YRITIN saada jotain aikaiseksi. Kyllä tämä taas tästä.
Huomenillalla on vuorossa mielenkiintoinen palaveri. Sen aiheena on Maailmankulkue Rauhan ja Väkivallattomuuden puolesta. Olen ammalaisten kanssa mukana kulkueessa, ja huomenna suunnitellaan, että miten me voitaisiin kulkueeseen osallistua. Minä ainakin toivon voivani laulaa. Lisää tietoa tästä erittäin tärkeästä aiheesta löydät sivulta Rauhankulkue.net.
Mun rytmit on nyt kyllä niin sekaisin, että ihan turha on nukkumaan yrittää mennä. Ja koska muukin kaupunki tuntuu valvovan, niin taidan painua yölenkille. Sieläpä ne ajatuksetkin yleensä järjestäytyy. Ja mikäs sen kauniimpaa, kuin Helsingin kesäyö... no, Pohjanmaan kesäyö.... ;)))
Kauniita unia, Enkelin kuvia! <3
Kirsi
14.06.2009
Takana onnistunut viiden päivän keikkareissu, ja nyt taas kotona Helsingissä. Olga hyppii kimpus ku viimeistä päivää, hassuli on niin onnesta ymmyrkääsenä ku emäntä tuli vihdoin kotiin! Kotikin antaa parastaan: vaikka avoimesta ikkunasta kuuluu, kuinka tänä yönä ulkona satelee vettä, täälä kokonaisessa 28 neliössä on lämmintä varmaan 30 astetta, eli kunnon trooppinen keli! :DD JA MINÄ NAUTIN! Viimeinkin sellanen lämpötila, joka sopii meikäläiselle - ikuiselle Keski-Eurooppalaisesta elämästä haaveilevalle... *surffaa jo pitkin Casa di Italia-sivuja ja etsii kakkoskotia*...
Tänään oli ehkä elämäni ensimmäinen päivä, jolloin seuraavan viikon kalenteria katsottuani en löytänyt sieltä ensimmäistäkään merkintää palaverista, tapaamisesta, studiosta, treeneistä tai mistään muustakaan menosta. En kyllä tiennyt kuinka päin olisin asian huomattuani ollut. Oli aivan määräämättömän kummallinen ajatus, että saisin ehkä jopa ensi viikolla ajatella olevani oikealla KESÄLOMALLA!!!?!?!?! No, biisinkirjotuskoneisto tietenkin käy pään sisällä koko ajan, mutta ajattelin, että jospa siihenkin asiaan ottaisi tulevalla viikolla vähän erilaisen lähestymistavan. Jos vaikka antaisin kesän tuntua ihan joka solussa! Mistäpä sitä tietää miten hienoja lauluja SIITÄ tunteesta syntyykään!
"Kesälomani" ensimmäisen päivän kunniaksi innostuin tänään etsimään nurkista kaikki vanhat aikakauslehdet, sakset, teippiä ja neljä valkoista A4-paperia. Teippasin paperit yhteen ja aloin selaamaan lehtiä ja leikkelemään niistä kuvia ja sanoja, jotka tuntuivat kutsuvan juuri tänä kesänä. Aloin siis tekemään Kesän 2009 AARREKARTTAA!!!
Aarrekartan teko on ollut lempipuuhiani niin kauan kuin muistan. Ensin ihan perus mindmap-menetelmällä, joka on sittemmin jalostunut ihan tälläiseksi viimeisen päälle tehdyksi isoksi "tauluksi". Tämän kesän karttaan tuli paljon kuvia luonnosta, metsästä ja merestä, mutta myös romanttisista hetkistä, joogatunneista, terveellisestä ruokavaliosta, leppoisasta seurasta, Ammasta, kynttiläillallisista ja tietenkin kirjoittamisesta ja musiikista! Eli paljon ajattelin ehtiä!!! Ja sitten tietenkin ajatelmia, tyyliin "Tänään on hyvä olla", "Maailmassani ei ole rajoja" tai "Kuplivaa kesäiloa"!
Aarrekartan tekeminen on NIIIN IHANAA!! Suorastaan RAKASTAN oman elämäni luomista! Parasta siinä on se, että kun sitten puolen vuoden tai vuoden päästä tarkastelee karttaansa, niin AINA se on alkanut toteuttaa itseään, useimmiten jopa välittömästi! Alkuvuodesta tein myös aarrekartan koko vuodelle 2009, ja jos nyt alkaisin kertoa, mitä kaikkea SE kartta on jo alkanut toteuttaa elämääni, niin kukaan ei yksinkertaisesti uskoisi mua.... ;)))
Suosittelen siis tälläisiä toimenpiteitä lämpimästi, varsinkin, jos tuntuu, että elämästä on suunta jotenkin kadoksissa. Ja vaikkei olisikaan, niin silti! Koska itselleni ainakin yleensä kristallisoituu karttaa tehdessä, että ai niin, tää ja tääki asias olis aiva ihana juttu, tai jos haaveilee vaikka matkasta sinne Italiaan, niin kyllä hemmetis se vanha Aurinkomatkojen esite kannattaa sieltä laatikon pohjalta kaivaa ja sieltä kuvat Italiasta karttaan liimata, vaikkei olisi MITÄÄN havaintoa, että milloin ja millä rahalla sinne nyt muka mentäis. Kyllä se raha sitten tulee, siitä tämä meidän Ihana Maailmankaikkeus pitää kyllä huolen!
No niin, nyt jään sitten mielenkiinnolla odottamaan, että mitä tää mun Aarrekartta ja ensi viikon tyhjä kalenteri tuo tullessaan! Asetan käteni valmiiksi levälleen ja odotan vain Parasta!
Iloa ja Energiaa viikkoosi, sekä hilpeyden täyttämää juhannuksen odotusta!
Kirsi
03.06.2009
Kovin vaikiaa on näköjään yrittää pysyä Pohjanmaalta pois, oon ollu täälä taas koko viikon!! No, ihimekös tuo, nytki on aiva mahtavaa täs keskellä yötä istua kynttilän valos, ja kuunnella, ku muuten on aiva hipihilijaasta, mutta sare ropajaa hiljaa ikkunan takana.... Kuka tällääsestä ny luopuus??
Olen saanut korjattua yhden kokonaisen tekstin, joka lähtee tarkistukseen huomenna, sekä saanut taas yhden uuden laulun alulleen. Kovaa hommaa on laulun kirjoittaminen, ei muuta voi sanoa! Tämän viikon oonkin päivät istunu tekstien äärellä ja illat juossu taas pitkin mettiä, valokuvannu hengästyttävän kaunista kotikylääni ja etsiny sanoja siinä lomassa. Kumma juttu on, että joka kerta kun ovesta astuu ulos, sanoja alkaa virtaamaan... ehkä siksikin on niin vaikeaa pysyä pois täältä. Täälä kuulee äänensä, ja taivaski on jotenki lähempänä... Puhumattakaan tuosta sinfoniasta mikä tuola metsissä raikuu, huh! Eilen törmäsin lenkillä tikkapariskuntaan. Siinä ne istui puhelinpylvään nokassa ja koputti niin vimmatusti, että koko kylä raikui. Ihan mahtavaa!!
Olga on ollu täälä isän luona pääsiäisestä saakka. Se on viettäny kyllä aiva taivaallisia kissanpäiviä täälä. Sisäkissa on kirmannu pitkin nurmikkoa, tuonu oikein lintusaaliinki näytille ja ollu niiiiiiin onnellinen vapaudestaan. Huomenna koittaaki sitte ankia arki, niin kissalle ku emännällekin, kun suunnataan Kallion boksiin... sielä ei nimittäin paljo nurmikolla kirmata.... huuhh... aika lailla jännittää, että miten Olga sopeutuu takaisin Helsinkiin, ja MINÄ... Tai sitte pitää alkaa etsimään meille maalta uutta kotia!! Hihih! No, ehkä sen aika ei oo nyt - vielä...
En tiedä miten mä tästä valokuvaamisestaki nyt oon niin innostunu! Täs muutama maistiainen...
14.05.2009
Kyll'on'ny ollu aiva maharottoman mukavaa, ku on saanu olla täälä kotoopuoles kirijoottamas! Sielu lepää ja syrän hyräjää. Kyllä ny olis paappaki musta ylypiä! Paappa hyräjää piliver´reunalla, soittaa sieltä mandoliinia mun kans samas taharis.
Oon ny istunu tällä yhyrellä soffalla jo monta viikkua tietokoneen ja pianov'välis; ollu vuorotellen tuskastunu, helepottunu, iloonen, itkuunen ja jesus niin onnellinen - Eva Dahlgrenin sanoon ihimetelly, notta "Kuinka lähestyä puuta". Siis värssyä. Ja lähestytty on, monestaki kulumasta. Ja hyvä tuloo! Joka päivän päätteheksi oon viä vetäny lenkkivaattehet päälle ja painunu tuonne juoksemahan pitkim'mettiä. Herra ie ku helepottaa!! Ei ny voi olla mahtavampaa ku se, notta pääsöö kotiovesta suoraa keskelle lakeutta, mettiä ja lintuja ja taivasta. Huhhuh. Muutan pian lopuuksiki tänne takaasi. Ei nimittäin Kallios paljo linnul'laulua kuulu, korkeintaan lokkien rääkymistä.... puhumattakaa tästä hilijaasuuresta joka täälä vallittoo... voi ie...
No mutta aiva tosis, mun Pohojammaa-päivät rupiaa ny olemahan finaalis. Viikol'lopuksi meen tuomaroomahan lapsia Tangojuniori-kilipaaluuhin Lempäälähäj' ja Jyväskylähäj' ja sitte palaanki täältä "hilijaasuurer'retriitistäni" takaasi Isoolle Kirkoolle. Saa nähärä mitä siitä tuloo.... harmittaa jo valamihiksi....
No ei siinä mitää. Toivottavasti päästähän pänrin poikien kans jo kohta sinne äänityskopin puolelle ja ruvetahan pistämähän ensimmäästä sinkkua purkkihin. Jos sitte kohta oltaas jo tuola eetterin puoleski soimas, eikä vain pelekästänsä täälä mun korvien välis! Jep. Mutta nym' meen petihin, jotta huomisestaki tuloo jotaki.
Rakkaurella,
Kirsi
04.04.2009
Kevät tulee kohisten, mutta musta on tullut oikein epäsosiaalisuuden ruumiillistuma!! Istun päivästä toiseen tässä koneen ääressä ja kirjoitan, kirjoitan ja kirjoitan.... Mutta lauluja ainakin syntyy, joten ei tää nyt IHAN turhaa homma ole!! :DD
Vuosi lähti käyntiin upeissa merkeissä Intiassa Äiti Amman Etelä-Intian kiertueella. Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä matalalentoa: sain myytyä vanhan kodin, muutettua parin korttelin päähän omaan pikku vuokraluukkuun, tehnyt jälleen monenlaisia keikkoja aina soolokeikoista big band-vierailuihin ja laivakeikkoihin, sekä ehtinyt painaa hätäjarrua levyn äänittämisen kanssa. Alunperin oli tarkoitus, että alkaisimme jo tänä keväänä demotella uusia biisejä Kotimatka-tiimin kanssa esittelykuntoon, mutta jostain tuli mulle pakottava tunne, joka sanoi, että nyt ei olekaan sen aika, vaan järkevämpää olis nyt vaan tehdä lisää biisejä, ja paljon. Joten jouduin vapauttamaan tiimin tehtävästään, jonka seurauksena asiat saikin yllättäviä käänteitä.
Näiden käänteiden johdosta sain kunnian solmia yhteistyösopimukset Pekka Ruuskan Kaiku Entertainmentin ja Warner Chappell Musicin kanssa. Nyt biisintekoni jatkuu siis sekä yksin että co-write-parini Nalle Ahlstedtin kanssa heidän valvovien silmien alla, mikä tuntuu erittäin hyvältä, jopa uskomattomalta. Olen koko sydämestäni kiitollinen tästä mahtavasta tilaisuudesta päästä tekemään yhteistyötä alan konkareiden kanssa.
Tämä kevät ja kesä tulee nyt siis todellakin olemaan yhtä biisinkirjoitusleiriä, mikä on AIVAN MAHTAVAA!!!!! Tuntuu, että koko tähän astisen elämäni olen odottanut juuri tätä elämänvaihetta: että pääsen oikeasti keskittymään omien biisien kirjoittamiseen! Keikkoja toki tehdään myöskin, mutta ainakin kesä näyttää toistaiseksi suht hillityltä niiden suhteen. Toukokuussa on hetken aikaa vähän isommankin retkeilyn meininkiä, kun olen mukana kannustamassa ja tuomaroimassa lapsia ja nuoria Tangojuniori-laulukilpailussa, ja samalle kuulle osuu myös kaksi laivapätkää.
Muuten sitten vain istun ja kirjoitan joko a) kotona b) Helsingin kahviloissa, rannoilla ja puistoissa tai c) Pohjanmaalla (tai ehkä painunkin takaisin Intiaan...). Pohjanmaata pääsenkin testaamaan jo ensi viikolla, kun pakkaan Olgan koppaan ja lähdetään maalle pääsiäisen viettoon. Jipii! Täältä tullaan pääsiäisvalakiat!! :DD Mä oonki melekoonen noita tuon mustan kissani ja tän erakoituneen ulkomuotoni kanssa.... tsihhih....
Mutta joo, tästä tulee Elämäni Kevät!
Iloa ja valoa Sinullekin!
K
27.01.2009
Terveisiä Intiasta! Olin kolme viikkoa reissussa ihanan auringon alla Äiti Amman Etelä-Intian kiertueella, ja nyt taas virtaa täynnä täälä kotihankien keskellä! Tässä muutama maistiainen Intian tunnelmista, ja lisää löytyy mun facebook-sivuilta, jos kiinnostaapi! :)
23.12.2008
"Ja niin joulu tulla saa sydämiin, kun vihdoin koolla ollaan taas. Ja niin joulu tulla saa sydämiin, ja hiljennyn kiitoksiin."
KIITOS menneestä vuodesta, siitä, että olen saanut laulaa juuri Sinulle! Rauhaisaa Joulua ja Enkelin Siipien Havinaa Uudelle Vuodelle 2009!
Lämpimin jouluhalein Pohjanmaan lumisista maisemista,
Kirsi
16.12.2008
Minä hengähdän nyt pari päivää ja sitten laulan vielä Kalajoella 20.12, ja sen jälkeen jään Pohjanmaalle joulun viettoon. IHANAA!!
Enkelihalein,
Kirsi
30.11.2008
Terveisiä Pohjanmaalta! Täälä hitelee hiljalleen lunta, juuri sopivasti minun tämän joulun ensimmäisen joulukonsertin kynnyksellä! Laulan tänä iltana Seinäjoella Törnävän kirkossa adventtikonsertissa yhdessä Risto Nevalan kanssa. Luvassa on perinteisiä joululauluja, ja esitän myös mun oman joululaulun Ja niin joulu tulla saa, sekä Kotimatka-levyllä olleen bonusbiisin Hiljainen pyyntö. Tästä alkaa minun jouluni!
Viime viikot on menneet ihanasti keikoilla ja omia joulukirkkokonsertteja järjestellessä ja treenatessa. Nyt pitäisi pikku hiljaa alkaa kaikki olemaan valmista! Hurjaa miten nopeasti tämä aika menee! Tuntuu, että just vasta pianisti-Jounin kanssa iloittiin hienosti menneistä joulukonserteista, ja tajusin, että siitähän on jo VUOSI!! Silloin päätettiin, että otetaan konsertit tänä vuonna uusiksi, ja NYT se aika on jo ihan käsillä!! Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee virittäytymään meidän kanssamme joulun tunnelmaan.
Loppuvuosi menee sitten tiiviisti tien päällä, nauttien ja laulaen. Ja mahtuupa kalenteriin vielä parit biisisessiot, yksi tv-nauhoitus ja Iltalehden haastattelukin, sekä aion myös käydä moikkaamassa kummipoikaani Oulussa, ihanaa! Yksi kohokohta tulee myöskin olemaan Von Hertzen Brothersien keikka Tavastialla 17.12. Jos ette ole kyseistä bändiä vielä kuulleet, niin suosittelen erittäin lämpimästi! Meikäläisen tajunnan tämä bändi on ainakin räjäyttänyt aivan totaalisesti!! :D
Mutta nyt lähden valmistautumaan illan konserttiin. Hiljennytään yhdessä joulun vastaanottamiseen!
Enkeli-iloa,
Kirsi
14.10.2008
Huomaan aina hakeutuvani paikkoihin, joista näkee kauas ja saa antaa ajatusten rauhassa lentää. Niin kuin nytkin. Istun alkuiltaani Carusellissa Kaivarin rannassa ja katson kuinka aurinko alkaa jo laskea hiljalleen horisonttiin. Olen säätänyt koko päivän yhtä sun toista asiaa paikalleen, vaikka piti kirjoittaa lauluja. No, aina se ei mene niin, varsinkin jos on saanut olla paljon keikoilla, koska silloin muut asiat tuppaavat helposti jäämään vähemmälle huomiolle ja niitä onkin selvitettävänä sitten roppakaupalla, kun palaa kotiin.
Tämä syksy on ollut AIVAN IHANA! Olen uuteen bändiin todella tyytyväinen ja meidän keikat on menny hienosti! Puhumattakaan siitä, miten kivaa on ollut taas laulaa ihmisille ympäri Suomea. Olen siitä todella kiitollinen!
Uusia biisejä on myös alkanut syntyä, mikä on tietenkin toinen suuri ilonaiheeni! Tällä kertaa olen kokeillut uusia lähestymiskeinoja biisien tekoon, eli mm.tehnyt biisejä yhdessä muiden kanssa. Aluksi se oli ihan sikapelottavaa, mutta kyllä se nyt pikkuhiljaa alkaa sujua!! :D Arki täyttyy tällä hetkellä siis myös biisintekosessioista ja demoiluista, jip!
Loppuvuotta kohti keikkatahtikin vain kiihtyy, ja jatketaanpa joulun alla vielä viime vuonna aloitettuja JA NIIN JOULU TULLA SAA-joulukirkkokonserttejakin! Konsertoin Jouni Niemisen kanssa tällä kertaa Hämeenlinnassa, Helsingissä, Kotkassa ja Turussa. Luvassa on niin uusia kuin vanhojakin joululauluja. Viime vuonna meillä oli ainakin ihan mielettömän ihania konserttihetkiä, joten toivottavasti tänäkin vuonna saamme antaa yleisöllemme yhtä jouluun virittäviä tunnelmia.
Caruselli näyttää nyt täyttyvän iltakahvittelijoita, joten meikä taitaa pakata läppärinsä ja lähteä kotiin antamaan Olga-mirrille ruokaa. Ja ehkä taidan sittenkin lähteä vielä lenkillekin, ja kiivetä lempikalliolleni, josta näkee koko kaupungin yli ja saa meditoida rauhassa. Sielä korkealla kalliolla tuntuu ihan niin kuin maailma olisi rajaton, mahdollisuuksia täynnä ja ulottuisin käsin koskettamaan tähtien peittämää yötaivasta...
18.08.2008
Hupsista vaan, niin se kesä tuli ja meni, ja eilen tulin singahtaneeksi jo kolmenkympin rajapyykinkin tuolle puolelle!! Huhuuiih... Ilmassa on jo vahva syksyn tuoksu, ja se saa ainaki mut sytyttämään tukun kynttilöitä ja pikku hiljaa kääriytymään takaisin torkkupeittoihin ja villasukkiin... Vaikka olen elokuun lapsi, niin silti syksy saa mut aina jotenki haikealle mielelle, ehkä tänä vuonna siksikin, että oikeaa kesää ei sitten koskaan tullutkaan. Elättelen silti vielä toiveita aurinkoisista, kuulaista syyspäivistä, jotka inspiroi kirjoittamaan hienoja lauluja... :)
Syksyn keikkakalenteri on lähtenyt oikein mukavasti täyttymään, ja sieltä löytyy kyllä jälleen hyvin monipuolista tarjontaa aina tanssiravintolakeikoista big band-keikkoihin ja rockbändi vierailuihin. IHANAA!! Mä olen niiin superonnellinen, että saan tehdä niin monipuolisesti näitä hommia.
Haaveilen myös, että pääsen syksyn aikana irtautumaan Pohjanmaalle useammaksi viikoksi ikiomalle biisinkirjotusleirille. Tuntuu, että täälä Helsingin hälinässä ajatukset on koko ajan niin pingottuneina, että en kuule edes omia ajatuksiani, saatika pystyisin olemaan sen vertaa paikallani, että edes jonkinlaisia lauluja saisin aikaiseksi. Tottahan sitä nyt koko ajan tulee pätkää sieltä ja toista täältä, mutta mistään valmiista ei ole mitään havaintoa!! Aaaarghhh...
Kaiken lisäksi yksityiselämäni on jälleen niin suurissa muutoksen kourissa asunnon myymisineen ja uuden osoitteen etsimisineen, että keskittyminen on senkin takia aika mahdotonta tällä hetkellä. No, luotan siihen, että kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja laulut tulevat sitten kun tulevat. Onpahan taas mistä kirjoittaa... ;)
Tänä perjantaina mulla onkin ensimmäinen aika kova tulikaste edessä uuden bändin kanssa. Olemme nimittäin keikalla Wanhan Tanssikellarissa. Olen ollut sielä viimeksi yli viisi vuotta sitten keikalla, ja koska ohjelmisto pohjautuu tänä päivänä omiin levybiiseihin, niin mua kyllä todellakin jännittää, että ammutaanko mut lavalta alas jo ensimmäisten biisien aikana, koska luvassa ei ole enää perinteistä tanssimusiikkia!!! Suurin tavoitteeni on kuitenkin esittää kuulijoilleni hyvää musiikkia, ja toivon, että siinä perjantaina onnistun. Pitäkäähän peukkuja!!
Mutta nyt on aika toivottaa oikein riemullista ja energistä syksyä, ja toivottavasti näemme monen monituisella keikalla tämän syksyn aikana!
Enkelihalein,
Kirsi
Keskiviikko 11.06.2008
Heiputiheii! Kesähän se on tulla tupsahtanut yhtäkkiä, ja kovaa kyytiä juhannus lähestyy! Meikällä on täälä taas oikein puhuri käynyt työrintamalla: olen saanut uuden keikkamyyjän, uuden bändin, sekä myös uusia keikkoja, jipii!! :DDD Tänä kesänä tulee kuluneeksi 10 vuotta mun tangoiluista, ja sen kunniaksi lähdetään jo nyt kesällä tekemään muutamia keikkoja uuden bändin kanssa, ja syksyllä sitten enemmältikin. Ohjelmisto tulee koostumaan mun kaikkien neljän levyn biiseistä tämän kymmenen vuoden ajalta, hiukan ehkä uusin sovituksin maustettuina.
Haaveilemaani konserttirundia emme vielä tälle syksylle saaneet tehtyä, mutta nytpä laitetaankin sitten sitäkin mahtavammat bileet pystyyn keikoilla!
Muuten mun kesä kuluukin pitkälti jo seuraavaa levyä työstäessä - hitaasti, mutta varmasti. Ja toivottavasti helle hellii meitä niin, että pääsen loikoilemaan muutamaksi päiväksi auringonkin alle. Muita kesän kohokohtia omien keikkojen lisäksi tulevat varmastikin olemaan Bon Jovin konsertti ensi maanantaina, Pori Jazzit, Tangomarkkinat, sekä sitten vielä elokuussa Jalasjärvellä järjestettävä Aukusti, jossa olen juontokeikalla sekä juhlistamassa 30-vuotissynttäreitäni!!! Siis A-P-U-A!!!! Kyllä, myönnän, että mulla on ihan selvä kolmenkympinkriisi menossa!!!! :DDDDD
Mutta nyt toivotan ihan mahtavaa juhannuksen odotusta, sekä superhelteistä, rentouttavaa lomaa! Nähdään keikoilla!
Kirsi
Perjantai 04.04.2008
Voi kun kaikki päivät voisi olla kuin tämä päivä, niin saisin olla superonnellinen!! Lähdettiin bändin kanssa aamupäivällä ajamaan Tampereelle, ja oltiin hyvissä ajoin perillä. Kiireetön rouda, soundcheck ja lounas, ja sitten hetkeksi aurinkoiselle terassille istuskelemaan! No, sen verran vilakka sitten oli, että piti siirtyä sisätiloihin, mutta voi ainakin sanoa, että terassikausi on meidän osalta avattu - joo, meikä kera kuuman kaakaon!!
Kuuden jälkeen siirryttiin takaisin Klubille valmistautumaan illan vetoon; kundit treenasi ja saunoi sillä välin ku minä heitin pakkelit naamaan, voiko nyt enää mahtavampaa olla?!
Sitten puoli kympiltä (JO!!!!) lavalle, ja oli kyllä kerrassaan mahtavaa! Jengi fiilisteli messissä kun me ladattiin täyslaidallinen Kotimatka-levyn biisejä + Soitellaan. Lisäjännitystä keikkaan toi vielä mukanamme ollut kuvausryhmä, joka tallensi koko keikan, jotta saamme tänne kotisivuille pikapikaa keikkafiiliksiä kaiken kansan ihmeteltäväksi.
KIITOS TUHANNESTI KAIKILLE: YLEISÖLLE, BÄNDILLE, KUVAUSRYHMÄLLE, ÄÄNITEKNIKOLLE JA MUULLE KLUBIN HENKILÖKUNNALLE SEKÄ EKULLE!!
K
Maanantai 31.03.2008
Huii, olen täälä ihan fiiliksissä tulevan perjantain Tampereen Klubin keikasta, tuskin nukkumaan pystyn!! :DDD Fiiliksissä lähinnä siksi, että pääsemme lämppäämään Lauri Tähkää, joka esiintyy Pakkahuoneen puolella (JEE, POHOJALAANEN VOIMA JYLLÄÄ!!!!), ja myöskin totisesti siksi, että meidän veto TALTIOIDAAN. Kyse ei ole mistään telkkaritaltioinnista, vaan tarkoitus olisi viimein ja vihdoin saada tänne mun sivuille myöskin livematskua kaiken kansan ihmeteltäväksi. Tulkaahan kaikki sankoin joukoin fiilistelemään meidän kanssa Kotimatkan biisejä! :)))
K
Pitkäperjantai 21.03.2008
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
Halein,
Kirsi
Keskiviikko 20.02.2008
Jip, mun kotisivuille on tänään avattu keskustelufoorumi!!! Hauskaa!! Toivottavasti mahdollisimman moni teistä löytää sinne tiensä ja avaa sanaisen arkkunsa! Otan mielelläni vastaan niin risuja, ruusuja kuin toiveitakin. Sivuja päivittää mun lisäkseni Vilma ja Admin, ja itse tulen vierailemaan foorumilla päivittäin ja vastaamaan kaikkiin minulle osoitettuihin viesteihin. Vilma on tehnyt sivuille jo hienon aloituksen, ja kerännyt muutamia mun henkilökohtaiseen meiliin tulleita palautteita ja siirtänyt ne viestien lähettäjien ystävällisellä luvalla foorumiin. Nyt on teidän vuoronne! :))))
Kuullaan pian!
Kirsi
Perjantai 25.01.2008
En voi olla jälleen kiittämättä niistä ihanista palautteista, mitä sähköpostiini levystäni tupsahtaa aina silloin tällöin. Olen todella kiitollinen siitä, että se tuntuu tavoittaneen juuri ne ihmiset, jotka oli tarkoituskin, kiitos siitä! Jatkakaamme yhdessä tätä hiljaista matkaa, käsi kädessä.
Halauksin,
Kirsi
Keskiviikko 02.01.2008
Hyvää Uutta Vuotta 2008! Näin on joulut jälleen vietetty ja vuosikin ehtinyt vaihtua. Minun jouluni yksi kohokohdista oli se, että saimme uuden perheenjäsenen!! Sain vihdoin toteutettua noin 10 vuotta vanhan haaveeni ottaa kissanpennun! Tämä mirri haettiin Ilmajoelta, ja se ristittiin Olgaksi. Nyt Olga on asustanut meillä jo kokonaisen viikon, ja on ollut aivan mahtavaa!! En voi kuin harmitella, että miksi en tehnyt tätä jo ennemmin! :D Nyt ollaan siis vietetty aivan kissanpäiviä ja totuteltu toisiimme.
Uusi vuosi näyttää vielä tällä hetkellä omalta osaltani "tabula rasalta". Odotan innolla, että mitä kaikkea sinne vielä vuoden loppuun mennessä ilmestyykään! Oma toiveeni on, että pääsisin edes jollain tavalla juhlistamaan 10-vuotiasta uraani konserttien merkeissä ja pääsisin tekemään uutta levyä. Myöskin kaikki showprojektit sekä rock-keikat otan lämmöllä ja ilolla vastaan!
Ai niin, tuoreimpia kuulumisiani voit lukea myös juuri ilmestyneestä Hymy-lehdestä sekä Teostory-lehdestä! Alla kuvamaistiainen Hymyn jutusta ja lisää löydät Galleriasta Kotimatka-sivulta.
Toivon tälle uudelle vuodelle meille kaikille kaikkea mahdollista hyvää, käyköön hurjimmatkin haaveemme toteen ja olkaamme kiitollisia siitä kaikesta, mitä meillä jo on!
Sunnuntai 23.12.2007
sydämiin, kun vihdoin koolla ollaan taas
Ja niin joulu tulla saa
sydämiin, ja hiljennyn kiitoksiin"
Konsertit onnistuneesti takana. Tuhannet kiitokset kaikille, jotka olivat meitä kuuntelemassa ja virittäytymässä kanssamme joulun tunnelmaan! Oli aivan ihanaa nähdä teitä kaikkia!
Nyt olen jo takaisin Pohjanmaalla. Joululaulut soivat hiljaa taustalla, puissa ja maassa on ihana kuura, ulkona pakkastakin hurjat yksi astetta! Kohta haemme mumman Kurikasta ja syömme ensimmäisen joulupäivällisen. Joulu voi alkaa!
Oikein rauhallista, enkeleiden suojaamaa joulua!
Keskiviikko 19.12.2007
Mieli on kyllä todella huojentunut, kiitollinen ja iloinen. Tänään oli elämäni ihka ensimmäinen joulukonserttini Jalasjärven kirkossa. Jännitin sitä, että olinko valinnut ohjelmistoon oikeat biisit, ja tuleeko konserttiini ylipäätään ketään. Jalasjärven musiikkiluokat olivat myyneet lippuja ennakkoon, mutta kaksi tuntia ennen konserttia sain kuulla, että niitä oli myyty vain muutama kymmenen, ja ehdin jo henkisesti valmistautua siihen, että meillä on tänään "yksityiskonsertti".
Mutta mitä vielä!!! Seurasimme pianistini Jouni Niemisen kanssa sakastista monitorista täysin
puullaa päähän lyötynä, kun yhtäkkiä penkkirivi
toisensa jälkeen alkoi täyttyä kuulijoista. Ensimmäiset tulivat jo tuntia ennen konsertin alkua!! Ja kun kello löi 19, salissa oli useampi sata jalasjärveläistä kuulijaa, jotka olivat irrottautuneet joulutohinoistaan kesken kiireisimpää joulunvalmisteluaikaa. Aivan ihmeellistä!! Olin niin onnessani!
Itse konsertti meni myöskin aivan ihanasti, vaikkakin mua jännitti ihan alusta loppuun saakka! Konsertissamme vieraili myös Jalasjärven Musiikkiluokat Raine Rautasen johdolla esittäen kaksi joululaulua sellaisilla hassuilla värillisillä ontoilla putkilla!! Kuulosti tosi hienosta ja hauskalta! Omat tähtihetkeni koin esittäessäni kappaleen Oi jouluyö, sekä oman sävellykseni&sanoitukseni Ja niin joulu tulla saa.
Kiitos "omankylälääset" tuhannesti tästä tuesta ja kannustuksesta. Jouluiloa, valoa ja rauhaa meidän kaikkien sydämiin!
Maanantai 17.12.2007
Viikon päästä tähän aikaan on jo aattoilta!! Täysin kummallista, itse kun ei ole vielä ehtinyt ajatella koko joulua! Tämä joulu tulee olemaan myös siitä poikkeuksellinen, että en aio tehdä joulusiivoja, en tuoda joulukuusta sisään enkä taida ostaa yhtäkään joulukukkaakaan. Ja syy on siinä, että olen koko joulun poissa kotoa; keskiviikkona starttaa tämän vuoden viimeiset keikat, eli kolme joulukirkkokonserttia Jalasjärvellä, Seinäjoella ja Tampereella. Ja jännittää ihan kauheasti!!! Yleensä en juurikaan jännitä, mutta tämä tuntuu nyt jostain syystä mahanpohjassa asti....?!?!? :D Tampereelta aionkin sitten tehdä suoraan u-käännöksen takaisin Pohjanmaalle, ja painun kokonaiselle viiden päivän Pohjanmaa-lomalle, eli IHAN MAHTAVAAA!! En muista milloin olisin ollut niin monta päivää putkeen kotikonnuilla viimeksi, ehkä 15 vuotta sitten...??? No mutta nyt aion nauttia senkin edestä, ja ihan oikeasti ottaa vain relasti, syödä paaaljon kaikkea ja olla perheen parissa, käydä "aakeella laakeella" pitkillä kävelyillä ja saunoakin ainakin joka päivä. Sitä tämä sielu kaipaa!!
Niin muuten, Iltalehden Iskuryhmä pyysi mua mukaan heidän nettijoulukalenteriinsa, ja minähän suostuin! Tässä joulukalenterin luukku eiliseltä, kolmannelta adventtipäivältä:
KIRSIN ADVENTTILAULU ILTALEHDEN JOULUKALENTERISSA Leppoisaa joulun odotusta!
Maanantai 10.12.2007
Voi pyhä sylvi tätä PIMEYTTÄ!! Tänään on ehkä ollut maailman pimein päivä, tuntuu, että yö ei vaihtunut päiväksi missään vaiheessa, ja ainakin minä tunnen sen joka solullani! Ehkä pitäisi ruveta syömään hurjasti kaikkia värikkäitä vihanneksia ja hedelmiä ja väkisin raahata itsensä lenkkipolulle, että pystyisi taistelemaan tätä vuoden viheliäintä vuodenaikaa vastaan. Jotenkin nekin nyt vain tuntuvat täysin ylivoimaisilta tehtäviltä.... Huaaah...
Olen yrittänyt piristää itseäni sillä ajatuksella, että enää muutama viikko, niin päivä alkaa taas pitenemään! Sitä ennen meillä on vielä neljä loppuunmyytyä BluesBrothers-showta ja kolme joulukirkkokonserttia, ihanaa! Viimeisen konsertin jälkeen aion pyhittää loppuvuoteni lomailulle, kylläkin ihan täälä kotipuolessa, olla tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN. Kyllä tälle vuodelle nyt on taas tapahtumaa ihan tarpeeksi kertynytkin: signaus uuteen levy-yhtiöön, Kotimatka-levyn säveltäminen, sanoittaminen, tuottaminen ja julkaisu, Kiraffi-putiikin myynti, BB-showt, joulukonserttien valmistelut + muut keikat siihen päälle, sekä lopullinen muutto Helsinkiin.
En malta odottaa, mitä ensi vuosi tuo tullessaan!!!!! :D Itse olen fiiliksissä siitä, että "virallista" uraani tulee ensi kesänä täyteen pyöreät 10 vuotta, joten olisi ihanaa, jos sitä pääsisi juhlimaan konserttien muodossa. Itse olen aloittanut jo vanhojen arkistojen kaivamisen, ja tänne sivuillekin olen jo Galleriaan lisännyt fiiliskuvia alkumetreiltä. Voi sitä 19-vuotiasta viatonta ja sinisilmäistä tyttöä, joka niin palavin sydämin aloitti uransa kruunu päässä... ;) Nyt se tuntuu jotenkin aika hellyyttävältäkin... Tuntuu, että noista kuvista on aikaa vain jokunen päivä, niin kirkkaana ne hetket säkenöivät mielessäni.
Jaksetaan vielä hetken näitä pimeitä päiviä, tätä lepoa anovaa vuodenaikaa, kohta on taas ilma täynnä kevään ensi merkkejä, valoa ja linnunlaulua!
Heiiip!! Lisää kuvia on taas lisätty Galleriaan, käypäs katsomassa! Ja alla olevissa kuvissa fiiliksiä BluesBrothers-showsta!
Sunnuntai 18.11.2007
Me oltiin bändin kanssa (Ape, Mikko Iivanainen, Teemu Eronen ja Joonas Kasurinen) keikan jälkeen ihan, että MITÄ tapahtui??!! Me oltiin Apen kanssa haljeta ylpeydestä ja onnesta: meidän laulut toimi tuollaisessa rockympäristössä parhaiten, mitä tähän mennessä ikinä missään!!! Mä kun olen vähän skitsoillut, että kun olen niiiin rakastanut tehdä niitä rockkeikkoja, että onko tää mun oma musa liian kaukana siitä maailmasta, mutta eilen tuli todistetuksi, että EI OLE! Tuolla räjähtävällä energialla ja asenteella mun levybiiseistä tulee ihan mahtavia!! Levyllä biisit on ihanan tunnelmallisia, mutta livekeikoille niihin saa näköjään rakennettua aivan mahtavan "stadiondraaman": niissä on todella tulkittavaa ja laulettavaa, haastetta ja jännitettä. Ihan kertakaikkiaan maailman parasta!!! Ja nyt harmittaa ihan sikana, ettei saatu keikkaa nauhalle. Joten jos joku ihana sattui eilen ottamaan vaikka vain pätkiäkin videolle, niin olisitko niin kiltti, että ottaisit minuun yhteyttä, että saatais pätkiä tänne muillekin nähtäväksi!
Huooh... nyt tämä yrittää rauhoittua ja lähteä untenmaille. Tästä on mahtava jatkaa!
Lauantai 17.11.2007
Huhhuh, olen aivan puhki ja poikki!! Eilen oli varsinainen säpinäpäivä, ja illalla oli aivan timantti BB-show, Luoja sentään että nautin joka sekunnista!! Ja kiitos myös aivan mahtavalle yleisölle, te saitte meidät rockaamaan henkemme edestä!!
Tänään odottaakin sitten Seinäjoki ja Jyväjemmarirock. Sielä vedetään täyslaidallinen Kotimatka-levyn biisejä. Vähä jännittää, että miten meidät otetaan vastaan. Toisina bändeinä kun on haastavasti Telaketju ja Rehupiikles!!! No, eiköhän me siitä hengissä selvitä... :)
Ai niiiiin, ja tänään on nyt sitten vihdoin ilmestynyt minusta ja Helena Lindgrenistä ne hienot pikkujoulumuotikuvat Ilta-Sanomien Plussa-liitteessä! Meillä oli kyllä tosi hauskaa niitä tehdessä! Kiitos Helena! :)
Torstai 15.11.2007
Hip!!! Viheliäiset ääkkösongelmat on taidettu vihdoin selättää!! :D Kiitos Universalin Marko tuhannesti avusta! Ja kiitos kaikille ystävällisille, jotka ovat asiasta huomauttaneet, ja jaksaneet odottaa sivujen korjaantumista. Nyt pitäisi olla asetukset oikein, ja kyseinen virhe hallinnassa. Ihmeellistä on tämä tekniikan maailma.... ;)
Tänään tuli myöskin lisää kuvauksia, ihanaa! Teemme toimittaja Reija Kokkolan kanssa HYMY-lehteen ens viikolla henkilöhaastattelun, ja myös Iltalehti pyysi mukaan joulukalenteriinsa, hihiiih!! Meikän joululaulu on sitte kuultavissa luukun takaa joulukuun aikana, mutta minä päivänä, sitähän nyt en tietenkään voi paljastaa etukäteen.... ;)
Hmm.. tuliskohan se Ilta-sanomien muotikuvaus jo tänä viikonloppuna ulos... Toivottavasti!
Sunnuntai 11.11.2007
Kaksi ensimmäistä Blues Brothers-showta onnellisesti takanapäin!! (ja vielä 8 minun osaltani edessä, muilla 9. 17.11 en pääse mukaan, koska olen silloin konsertoimassa Seinäjoella Jyväjemmarirockissa. Jip!) Mä olen showssa mukana featuring-artistina, joten mä en laula BB-biisejä, vaan Tina Turneria. Ja mikäs sen mahtavampaa!! Se nainen on mun yks suurimmista idoleistani, ja hänen energiansa jyrää jotenkin ihan hurjana minussa, kun vedän hänen biisejään. Apollo Live Clubin stage on myös mahtava, ja meidän bändi on sairaan kova! Kyllä siinä kelpaa vedellä...
Ennen torstai-illan ensi-iltaa kun vedimme läpi kenraalia, niin olin yhdessä hetkessä aivan jumalattoman onnellinen: seisoin ylätasanteella piilossa jännittyneenä odottamassa vuoroani astua lavalle, bändi veti siinä mun silmien edessä ihan koko sydämestään, stagesavu pyöri valoissa villinä, koko "kone" oli täydessä vauhdissaan, ja minä saisin kohta astua parrasvaloihin. Siinä hetkessä yhtäkkiä kyyneleet kihosivat silmiini, niin järjettämän onnellinen olin siitä, että saan taas laulaa, olla mukana juuri tälläisissä haaveilemissani projekteissa, saan tehdä juuri sitä minkä parhaiten osaan, mistä eniten maailmassa nautin, mille elän, mille hengitän, mistä minun maailmani rakentuu. Se oli jotenkin tosi koskettavaa. Minä olen taas minä, kun saan tehdä näitä asioita näissä ympyröissä näiden ihmisten kanssa, yleisön edessä. Kyllä tätä onkin ollut jo ikävä
KIITOS siitä!
Keskiviikko 07.11.2007
Tuntuupa nyt omat murheet aika pieniltä... Olin tänään uudella Apollo Live Clubilla muun Blues Brothers-showporukan kanssa treeneissä huomista ensi-iltaa varten, kun ensimmäinen puhelin alkoi piippaamaan heti puolenpäivän jälkeen murheuutista: "Tuusulassa Jokelan koulussa on käynnissä ampumavälikohtaus". Koko porukka hiljeni hetkeksi ja kaikki vain tuijotti toisiansa, että mitä he....tiä. Siinä porukalla sitten ihmeteltiin, että kyllä on maailma hulluksi mennyt.
Nyt sitten illalla kotiin päästyäni aukaisin television ja netin, ja Jokelan koulun tapahtumat suorastaan vyöryivät ylitseni. Miljoona kysymystä pyörii kaikkien järkyttyneiden suomalaisten huulilla: miten tälläistä voi tapahtua Suomessa? Miten meidän lapset ja nuoret oikeasti voivat? Ja itse ainakin mietin, että minne rakkaus on kadonnut tästä maailmasta? Onko tässä maailmassa ja elämänmenossa enää mitään järkeä??? Minkä takia me juostaan täälä älyttömässä oravanpyörässä ja vain suoritetaan ja suoritetaan sen sijaan, että opittaisiin olemaan toisistamme välittäviä ihmisiä toisillemme? NÄHTÄISIIN toisemme, KUUNNELTAISIIN oikeasti välillä niitä rivien välejäkin, TUNNETTAISIIN sydämissämme toistemme energiat.
Minä olen sitä mieltä, että meitä kyllä yritetään näillä maailman tapahtumilla herättää ihan tosissaan. Tähän asti olemme ehkä vielä voineet onnitella itseämme siitä, että tapahtumat ovat pysyneet tsunameina, sotina, terroristi-iskuina ja ilmastonlämpenemisenä jossain kaukana meistä, mutta nyt ei kyllä voida tuudittautua enää siihenkään. Kaikki tulee meitäkin koko ajan lähemmäs, ja tämä suru-uutinen on nyt meidän ihollamme. Meitä ilmiselvästi ravistellaan, meidät halutaan väkisin herättää huomaamaan mitä me täälä toisillemme ja maapallollemme teemme. Ja se ei ole kaunista katseltavaa.
Tämä on nyt liian suuri asia ainakin minun käsiteltäväkseni. Mutta haluan silti omalta osaltani lähettää surmansa saaneiden omaisille ja ystäville siunausta, voimia ja rakkautta. Pidetään toisistamme huolta!
"Hiljainen pyyntö riittää
ja usko toivo rakkaus hengittää
Hiljainen pyyntö liittää
sut enkelparven suojaan turvaisaan."
Lauantai 03.11.2007
Jaaha, Ilta-Sanomien juttu on kuulemma siirtynyt viikolla eteenpäin, joten odotellaan...
Tänäänpä suunnataankin auton nokka sitten kohti Karviaa, jip! Lunta näyttää hitelevän jo nyt, joten saapa nähdä mihin nämä kelit tästä päivän, illan ja yän aikana muuttuu...
Maanantai 29.10.2007
Voi jesus sentähäre näitä pimeneviä iltoja!! Pitää oikein urakalla sytytellä kynttiläätä, jotta jaksaa pitää silimiä auki...
Ajattelinpa infota näin etukäteen, että olen tulevana viikonloppuna Helena Lindgrenin kanssa mukana Ilta-Sanomien Plussa-liitteessä. Meitä kuvattiin aiheella pikkujoulumuoti, ja hauskaa oli!!
Yritän tässä myäskin samalla opetella käyttämään iMoviea, kylläkin tähän mennessä aika kehnoin tuloksin. Tarkoitus on editoida Seinäjoen konsertin taltiointia, ja laittaa livemaistiaisia tänne kaiken kansan ihmeteltäväksi, mutta ennen kun ollaan siinä pisteessä, niin on selvitettävä "muutama" mysteeri... Sitä odotellessa! :)
Sunnuntai 28.10.2007
Kirkonkellot kumisivat tuulisena pilvisenä perjantaiaamuna Kurikassa, kun kuusi mustiin pukeutunutta miestä tarttui kiinni kauniin, valkoisen arkun kahvoista. Joukossa olivat isäni, veljeni, kaksi enoani ja heidän poikansa. Paappa lähti viimeiselle matkalle. äiti tärisi ja nyyhkytti kainalossani, toinen käteni suojeli mummaa. Olo oli totaalisen lohduton.
Paappa nukkui pois tasan kaksi viikkoa sitten, 14.10. Vain viikkoa ennen olin juuri käynyt häntä katsomassa Kurikan sairaalassa. Paappa ei silloin enää osannut puhua. Silmät olivat puoliksi auki, luomet eivät enää liikahtaneetkaan. Olisi tehnyt mieli laulaa, mutten oikein tiennyt edes mitä puhua. Pidin paappaa vain hellästi kiinni kädestä. En tiedä tunsiko hän minua enää, mutta välillä hän pudisti kättäni kuin viimeisillä voimillaan.
Paappa oli musikaalinen, vahva maatalon isäntä. Vanhoilla päivillään hän alkoi vielä säveltämäänkin! Hän sävelsi kauniita kansanlaulunomaisia, isänmaallisia kolmen soinnun lauluja, joita hyvin pian laulettiin niin paapan mandoliinipiirissä kuin veteraanikuoroissakin ympäri Suomen. Varsinkin Onnen hetki oli ja tulee varmasti vielä pitkään olemaankin hyvin suosittu. Paapan ensimmäiset laulut alkoivat syntyä vuonna 1994. Seuraavan kymmenen vuoden aikana niitä ehti syntyä kymmenkunta, kunnes sitten parkinsonin tauti sai paapan voimat heikkenemään. Paappa esitteli laulut aina minulle, ja minulla oli kunnia nuotintaa kaikki hänen kappaleensa. Paappa lauloi ja soitti ne minulle mandoliinillaan. Ne olivat aina hyvin herkkiä hetkiä, eivätkä vähiten paapan koskettavien sanoitusten takia. Niissä kaikuivat sodan jäljet, luonnon kunnioitus, sekä kiitos elämälle. Ne olivat aitoja, rehellisiä, raavaan miehen tuntoja eletystä elämästä.
Paapan muistotilaisuus oli lämmin ja musiikintäyteinen, ja mukaan oli saapunut sankoin joukoin suvun lisäksi niin ystäviä kuin kyläläisiäkin. Minä lauloin tilaisuudessa kappaleet Saviruukku ja Askeleet. Paappa laulaa nyt enkelten kuorossa vapaana kaikista kivuista ja murheista. Jää hyvästi paappa!
Maanantai 15.10.2007
Hiih, Kotimatka-sivulle on nyt lisätty Galleria-sivu, josta pääsee tsekkaamaan kuvia mm.studiosessioista!!
Sunnuntai 14.10.2007
Tässä Serranon perhettä odotellessa taidan kirjoittaa muutaman rivin viikonlopun tunnelmista! Perjantaiaamuna lähdin jo kahdeksan jälkeen kohti Vallilaa hakemaan Marian kiippareita hänen treenikseltään, josta jatkoin matkaani Hyvinkään ABC:lle. Vettä satoi kuin aisaa ja Kotimatkan biisit soljui kaiuttimista. Säätiedotus oli luvannut jopa räntää ja lunta, joten päätimme varmuuden vuoksi sopia treffit ABC:lle, jossa hyppäisimme Apen kanssa kitaristi Mikko Iivanaisen kyytiin, joka oli jo ehtinyt vaihtaa talvirenkaat alle. Maria matkustaisi junalla, koska a)muut eivät olleet vielä ehtineet vaihtaa talvirenkaita, b)kahdella autolla matkustaminen olisi ollut turhan kallista, c)Marialla oli junaan opiskelijalippu ja d)koska Marian mummo oli juuri edellisenä aamuna soittanut, että hän näki unta, jossa Maria nousee junaan. Niinpä päätimme yhteistuumin, että ehkä tosiaan on nyt varminta, että Maria tulee junalla, koska niin on jo etukäteen ennustettukin. Emme uskaltaneet uhata ennustusta, koska muuten olisimme taatusti liukastelleet kesärenkainemme päpelikkään!!! :D
Niin, siis olimme matkalla Seinäjoelle: minä, Ape, Maria ja Mikko. Seinäjoella meitä odotti vielä rumpali Mika Lilja. Meidät oli kutsuttu konsertoimaan Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien juhlaan Seinäjoki-saliin, ja mua jännitti aivan hirveästi: mä en ole koskaan vetänyt kokonaista konserttia läpi yksin, omalla materiaalilla. Tulikaste oli siis edessä! Jännitti, että jaksavatkohan ihmiset varmasti istua koko konsertin läpi ja kuunnella meidän tunnelmointia, pystynkä välittämään laulullani heille iloa, koskettamaan sävellyksilläni ja teksteilläni, sujuuko konsertti kämmähdyksittä, tykätäänkä meistä ollenkaan!!
Luojan kiitos konsertti sujui aivan mainiosti, eikä tarvinnut ihan pahasti jännittääkään enää ensimmäisten biisien jälkeen. Konsertin jälkeen ihmiset tulivat antamaan todella kiittävää palautetta, ja useaan povitaskuun ja käsilaukkuun sujahti vielä meidän levykin kotiinviemisiksi. Olin pakahtua onnesta!
On myös jännää, että juuri Seinäjoesta - melkein kotikaupungista - on tullut mulle se kaupunki, jossa käyn aina kääntämässä suurimmat lehdet elämässäni: Fooninki-ravintolassa olen tehnyt ensimmäisen virallisen iskelmäkeikkani, Cumuluksessa käynyt ensimmäisissä tangokarsinnoissa, Tangomarkkinoilla voittanut kirkkaimman tittelin, Kaupunginteatterissa tehnyt ensidebyyttini musikaaleissa, ja nyt vielä Seinäjoki-salissa tehnyt ensimmäisen ihan oikean konserttini. Mitähän vielä tulevaisuus tuokaan tullessaan?!! :D
Lauantai 29.09.2007
Tai oikeastaan ollaan jo sunnuntain puolella. Olo on väsyneen raukea mutta onnellinen. Eilen olin esiintymässä Tiina-ystäväni La Fiamma-putiikin asiakasillassa, ja tänään Pitäjänmäen Kulttuurikirkossa pianistin kanssa. Oli jälleen mykistävää. On niin eri asia esittää näitä omia biisejä kuin muiden biisejä. Jotenki sitä automaattisesti antautuu biiseihin ihan eri tavalla, jotenkin syvemmin. Ja palautekin on sitten sen mukaista.
Koko ajan muutenkin vain vahvistuu olo siitä, että konserttiluontoiset esiintymiset ovat mulle ja mun musiikille kaikista luontaisin esittämismuoto. Palan halusta alkaa suunnittelemaan ihkaoikeaa konserttikiertuetta, vaikkakin aluksi vain ihan pieniin saleihin. Torstainakin olin yhdessä aivan ihanassa paikassa, jossa mulla vilisi heti tuhat ideaa konsertin toteuttamisesta. Kävin nimittäin Aleksanterin Teatterissa Bulevardilla katsomassa Sari Siikanderin tähdittämän Sellofaanin. Sari oli upea! Ja niin oli tosiaan puitteetkin. Tahtoo sinne esiintymään!! :D
Mutta nyt on aika painaa pää tyynyyn. Huomenna on hyvin ansaittu vapaapäivä. Ajattelin mennä tekemään ainakin superpitkän kävelylenkin, toivottavasti on ihana ilma!
Kauniita unia!
K
Maanantai 24.09.2007
Olen täälä aivan onnesta sekaisin!! Meiliini on sadellut teiltä faneilta niin ihanaa palautetta levystä, että en tiedä kuinka päin olisin. KIITOS TUHANNESTI!! Toivottavasti pian nähdään!
Niin ja hei, huomenaamulla kaikki Huomenta Suomen ääreen klo:7.40!!!!
Sunnuntai 23.09.2007
Tämän päivän Ilkka-lehdessä oli arvostelu Kotimatkasta. Kiitos todella mieltä lämmittävästä levyarviosta Pohojam'maalle!
Torstai 20.09.2007
Huiii, miten jännittävää!! Olin äsken Viihdeuutisten haastattelussa, ja sain juuri tietää, että haastattelu tuleekin ulos jo TäNääN!! JIPJIP!! Eli nyt kaikki tällän ääreen Subin puolelle klo:18.50. Tai jos missaat tämän, niin Maikkarin puolella haastis näkyy vielä yällä klo:01.00. Haastattelu tulee näkymään myäskin Maikkarin netissä ihan kokopitkänä versiona kuulemma vielä parin viikon ajan. Voi kuinka kivaa!
Keskiviikko 19.09.2007
Tämä päivä onkin ollut aika hurja päivä. Samaan aikaan, kun Kotimatka näki päivänvalon, niin Kiraffi-putiikki vaihtoi tänään omistajaa. Onko se niin, että pitää aina luopua jostain toisesta asiasta, jotta toinen voi astua esiin? Ilmeisesti sitten. Samalla, kun olen ollut hurjan iloinen siitä, että "molemmat vauvani ovat nyt maailmalla ja elävät omaa elämäänsä", niin mieli on ollut aivan hurjan haikea ja surullinen. Kasvatin kummatkin "lapseni" erittäin rakkaudella, ja nyt niistä pitäisikin sitten päästää irti. Tätäkä on se kuuluisa luopumisen tuska? Kaiken lisäksi harmittaa kovasti, että kumpaakaan ei ollut tilaisuutta tänään juhlia, vaikka kummatkin olisivat totisesti sen ansainneet. Juhlitaan sitten sitä kultalevyä ja uutta Helsingin putiikkia!!!! :D Mutta nytpä täytyy ruveta miettimään päällepantavaa huomisiin Maikkarin Viihdeuutisiin, jip! Ja sinä ystäväni, kipinkapin levykauppaan, hih! ;)
Torstai 06.09.2007
Hurlumpsis! Täälä sitä ollaan vihdoin kotisohvalla, iloisena, onnellisena ja reissusta rähjääntyneenä!! Parin viime viikon aikana olen matkannut läpi Suomen promoamassa levyäni, tehnyt kolme keikkaa(!!! Huips, tässähän ollaan kohta jo ihan virallisesti palattu tien päälle!!! :D), sen lisäksi olen ehtinyt olla pari päivää Kiraffissa ja purkanut ja hinnoitellut seitsemän laatikollista uutta tavaraa, sekä viettänyt tämän päivän Iltalehden kuvauksissa. Voi miten ihanaa elämää! Iltalehden juttu ilmestyy muuten jo huomenna!
26.8 lensin siis iltakoneella Rovaniemelle, jotta olisin maanantaiaamuna pirteänä klo:9 radiohaastattelussa. Hotelliin päästyäni tuntui aivan kummalliselta: aina kun olen saapunut reissuillani hotelliin, on ollut kiire soundcheckiin bändin kanssa ja sitten ollaan keikan jälkeen valvottu aamuun saakka pitkin käytäviä. Nyt astuin hotellihuoneeseeni ypäyksin. Mietin siinä yäpuulle asettuessani, että paljon on kyllä niistä päivistä muuttunut, kun olen viimeksi tehnyt keikkaa isolla kädellä. Ei sitä silloin kantanut mukanaan mitään läppäreitä, eikä varsinkaan ollut reissuilla matkassa yksin.
Tuli myäs sellainen olo, että sitä naista jota silloin kutsuttiin nimellä Kirsi Ranto, ei enää ole olemassa. Näiden hiljaiselovuosien aikana olen kuorinut kaikki ylimääräiset suojakerrokset ympäriltäni, jotta vihdoin pystyisin ottamaan elämän vastaan sellaisenaan ja seisomaan omilla jaloillani, lentämään omilla siivilläni ja pystyisin katsomaan itseäni silmiin ja sanomaan, että tälläinen minä olen, kaikkine hyvine ja huonoine puolineni, ottakaa tai jättäkää.
Näissä tunnelmissa starttasimme sitten promokiertueen maanantaina 27.8. Universalin Mikko tuli aamujunalla auton kanssa mua hotellille vastaan ja siitä alkoi meidän viiden päivän reissu kaupungista toiseen. Rovaniemeltä suuntasimme saman tien Kemiin ja sieltä illaksi Ouluun. Oulussa tein illalla yhden lehtihaastattelun, jonka jälkeen rakkaat ystäväni Eija ja Teijo sekä kummipoikani Pietu tulivat hakemaan mua kyläilemään. Oli niiin ihanaa! Nyt kun en ole paljon reissannut kuin Turun ja Helsingin väliä, niin vierailut ystävien luona ympäri Suomea ovat olleet todella harvassa. Pietu oli kasvanut mahdottomasti, ja hän hoki koko illan, että "Kirsi-kummi tuli kylään!" Ihana kaksivuotias ipana, joka puhua solkottaa jo täyttä päätä! Terveisiä sinne rakkaat! :)
Tiistaiaamulla teimme Oulussa vielä lisää haastatteluja, joiden jälkeen suuntasimme Kajaaniin ja vielä illaksi Kuopioon. Kuopiossa seuraamme liittyi Aleksi Ojala, aivan mahdottoman mukava tyyppi, laulaja ja lauluntekijä, joka tekee hyviä biisejä. Iltapuhteeksi pidimme siinä sitten vielä treenit perjantaiaamun yhteisliveradiokeikkaa varten! Reipasta!
Keskiviikkona matka jatkui Kuopiosta Jyväskylään ja edelleen Jalasjärvelle. Kotikunnan paikallislehden kanssa olimme sopineet jutunteosta vielä keskiviikkoiltana, ja siinä sitten jutustelimme toimittajan kanssa kotoisasti kotisohvalla levyä kuunnellen. Loppuilta menikin sitten leppoisasti perheen parissa.
Torstaina oli tiukka päivä. Heti aamulla oli vuorossa radiohaastattelu Seinäjoella ja tehtiinpä juttu myäs paikalliseen Ilkka-lehteen. Siitä suhasimme vauhdilla Tampereelle Iskelmä-radioon ja siitä suoraan Lempäälään Ideaparkiin. Ideaparkissa tehtiin myäs pari haastattelua ja sitten olikin rundin ensimmäisen esiintymisen vuoro. Ideaparkissa vietettiin Tara Jarmon-liikkeen avajaisia, jonne minut oli kutsuttu esiintymään ja kertomaan Kiraffista. Minulle oli hommattu sinne ihan varta vasten aivan upea, valkoinen piano, jolla pääsin sitten esittämään Siivet, Vierelläin oot vieläkin ja Enkelilapsen. Olipa kerrassaan ihanaa!
Perjantaina olimme jo aamuvarhaisella Aleksin kanssa esiintymässä suorassa radiolähetyksessä Hämeenlinnassa. Enpä muista että olisin koskaan esiintynyt jo kahdeksan jälkeen aamulla, mutta yllättävän hyvin ääni toimi jo siihen aikaan. Aleksi säesti mua kitaralla biisissä Vierelläin oot vieläkin, ja esitti omalla vuorollaan biisin Niin kuin aina ennenkin. Siitä lähtien mun päässä ei oo mikään muu biisi pyärinytkään!! :D
Hämeenlinnan jälkeen oli vielä vuorossa Lahti, ja sieltä suuntasin taas suoraan lentokentälle: meillä oli Apen kanssa keikka Vaasassa. Meillä oli siis aika erikoinen kombo tällä kertaa vauhdissa: minä soitin pianoa ja lauloin, ja Ape soitti bassoa! Niin, ja kiitos Vertikaallille, joka hoiti mulle pianon mallikkaasti paikalle!
Lauantai meni toipumisessa, ja sunnuntaina olin Riitiksen bändin vieraana Tampereen Henkassa. Loistoa! Maanantai meni taas toipuessa, ja tiistaiaamuna oli vuorossa Turku ja Kiraffi. Illalla olin vielä pianon kanssa esiintymässä Elvina Cafe&Interiärissä ja kertomassa Kiraffista, ja eilen illalla pääsin vihdoin kotiin. Tänään tehtiin sitten hieno juttu Iltalehteen, joka ilmestyy tosiaan jo huomenna.
Nyt olisi edessä kokonainen viikonloppu ilman yhtään mitään merkintää kalenterissa!! Todella kummallista. Salaa haaveilen, että jos nyt istun tässä hiljaa paikallani neljä päivää, että jospas ensimmäiset uudet biisit nostaisivat päätään... Nyt vois nimittäin olla jo sellainen olo, että jotain voisi tullakin. Vielä kuukausi sitten se ajatus tuntui täysin mahdottomalta. No, katsotaan... Ehkä treffailen myäs hiukan ystäviä, eipä sitä tiedä minne tuuli kuljettaa.
Mun levyjulkkarit on muuten jo vajaan kahden viikon päästä!!! Missä ihmeen vaiheessa tähän on tultu?!!
K
Torstai 22.08.2007
Nyt en osaa kyllä sanoin kuvailla, miten onnellinen, ylpeä ja kiitollinen olen!!! Olen juuri saanut käteeni uunituoreen Kotimatka-levyni ja itken onnesta! On ihan oikeasti täydellisen uskomatonta, että levy on nyt kädessäni, että suurimmasta unelmastani on tullut totta; että olen tehnyt levyn, joka on niin 100%:sti omaa käsialaani: tekstejä, melodioita, kansien ja kuvien suunnittelua, jopa stailausta, meikkiä ja kampausta myäten!!! Ja miten ihana matka tämä on ollut, todellinen Kotimatka.
MUTTA, ilman rakkaita ihmisiä ympärilläni en olisi todellakaan tässä: etunenässä Ninni, joka on jo monta vuotta kulkenut vierelläni aina uudestaan ja uudestaan uskoen ja luottaen, että kyllä "se sinunkin aikasi vielä koittaa", uskonut unelmiini, kertonut, jos joku asia tuntuu hänen mielestään falskilta. Ninnin kanssa olemme "synnyttäneet" Kiraffi-putiikkini, ja nyt Kotimatka-levyn. Ninni on ollut erittäin lahjakkaana graafikkona mukana kummassakin elämäni suurimmassa projektissa, poiminut ajatusmaailmastani juuri ne asiat, jotka ovat kuvittaneet hänen lahjoillaan haaveistani täydelliset. KIITOS NINNI!
Heti Ninnin perään tulee Ape, korvaamaton soivan sieluni puolikas, joka tiesi ensisekunneista lähtien, miltä laulujeni maisemat näyttävät ja kuulostavat. Kun Ape esitteli mulle ensimmäiset sovitukset, oli kuin olisin tapaillut omaa sydäntäni, eikä itku ollut kaukana. No, nyt kun tässä samalla kuuntelen levyäni, kyyneleet valuvat jo pitkin poskia... KIITOS APE!
Kiitos upeille muusikoilleni, jotka niin pyyteettämästi ja täysin sydämin lähtivät soittamaan laulujani tuoden niihin oman sydämensä ja lahjakkuutensa mukaan, ja vieläpä ilman tietoakaan siitä, tuleeko tyästä koskaan kukaan mitään maksamaan, saanko biisejäni koskaan läpi millekään levy-yhtiälle. No, sain kuin sainkin läpi, ja siitä erittäin suuri KIITOS muusikoille!
Kiitos tietenkin myäs Annelle, jonka kanssa päästiin vihdoin ottamaan yhdessä kuvia. Anne on ystäväni Kokkolasta jo kymmenen vuoden takaa. Anne oli tiimissäni silloin, kun voitin tangokilpailun 1998, ja nyt päästiin sitten uudestaan tekemään täitä. Kuvat otettiin mulle niinikään rakkaassa kaupungissa, Kokkolassa, jossa vietin aikaani 1994-1997 opiskellessani Kaustisen musalukiossa, ja sen jälkeen vuoden Kokkolan Keski-Pohjanmaan Konservatoriolla. Nyt Sokos Hotel Kaarlen Jaki Silvennoinen ja Kari Pallaspuro, GSF ja Kokkolan kaupunki auttoivat järjestäen meille ihanat kuvauspaikat, joissa saimme kuviin juuri sellaisen tunnelman, kuin olin kuvitellut. KIITOS!
Lämpimän kiitoksen ansaitsee myäs Mika, joka on ensinnäkin säveltänyt minulle kaksi kaunista laulua, mutta myäs kulkenut oman aikansa rinnallani ja auttanut minua näkemään itseni sellaisena kuin olen. "Jos ei sua ollut ois, jotain musta jäis pois..."
Oman kiitoksensa ansaitsevat myäs Merja Pohjola, Ari Jutila sekä rakkaat ystäväni, perheeni ja Roope - missä olisinkaan ilman teitä.
Kotimatka on ollu pitkä ja vaiherikas. Sen aikana olen eronnut, myynyt kotini ja ostanut uuden, saanut rinnalleni uuden rakkauden, perustanut oman yrityksen, pettynyt ihmisiin ja itseeni. Olen kadottanut suuntani ja eksynyt reitiltä.
Mutta nyt olen tässä. Olen läytänyt sydämeni uudelleen, kuunnellut sitä näyränä ja kiitollisena. Olen saanut takaisin laulun ilon, ja mikä ihmeellisintä, lahjan tehdä itse lauluja. Olen koonnut itseni ja koko elämäni pala palalta uudestaan. Ollut Kotimatkalla.
Kiitos Enkeleilleni, jotka kannattelevat minua siivillään silloinkin, kun en enää itse olisi jatkanut ottaa Kotimatkallani askeltakaan.
Sadolin-laulukurssin päiväkirja 30.7-3.8.2007
Perjantai 03.08.2006
Viimeinen laulukurssipäivä
NO HUHHUH!!! Enpä tiedä voiko mielipide tästä enää enempää kääntyä ympäri: eilen olin vielä sitä mieltä, että en ehkä koskaan pääse perille Sadolin-tekniikasta, mutta tänään tuntui, että vain taivas voi enää olla rajana meikäläisen uudelle laulutekniikalle!!!!!!!!!! :D Eilen kun olin kirjoittanut päiväkirjamerkintäni, aloin kuuntelemaan päivän laulutunnin antia. Oli kummallista, että kaikki mikä livenä kuulosti omaan korvaan todella pa...lta, niin kuulostikin nauhalla todella hyvältä!?! Sitä on niin hemmetin jämppääntynyt niihin vanhoihin kaavoihin, että on vaikeaa ruveta luottamaan uuteen tuntumaan ja siihen, miten uusi ääni uuden tekniikan myätä soi omassa päässä. Eli illalla ennen nukkumaanmenoa koin todellisen valaistumisen, ja päätin olla tänä aamuna mahdollisimman vastaanottavainen.
Ja: Siis oli kyllä kerrassaan mahtava viimeinen laulukurssipäivä! Treenasin omalla vuorollani Siivet-biisiä illan konserttia varten. Christina-opettajan neuvoilla nostin vain kurkunpäätä, jolla sain aikaan paremman twangin, lisäsin bite-ilmettä sekä tehostin vatsalihaksien toimintaa, ja avot, siinä se oli: täydellinen laulutekniikka Siivet-biisiin!!! Ihan mahtavaa!!
Illan konsertti Yliksessä oli myäskin mieletän menestys! Meistä kurssilaisesta jokainen ihan oikeasti ylitti itsensä!! Yleisäkin tuntui olevan aivan hurmiossa meidän mahtavista esityksistä, ja itse olimme tietenki kovin ylpeitä siitä, että olimme edistyneet niin hienosti viikon aikana, että saimme tuotua ne mukaan jopa jo konserttiin - ja vielä näin lyhyellä treeniajalla... Huhhuh... On tämä kyllä melkoinen taikatekniikka... :)
TUHANNET KIITOKSET meidän koko aivan ihanalle kurssiporukalle; mikä mahtava "leirihenki" meillä olikaan!! Ja tietenkin superkiitokset opettajillemme Lisalle ja Christinalle, jotka toivat meille nämä superlahjat! Tästä on aivan upeaa jatkaa!
Torstai 02.08.2007
4. laulukurssipäivä
Mä olen ehkä maailman huonoin laulaja!! Näin piristäviä ajatuksia toin tuliaisiksi tänään kurssilta kotiin. Ei irronnu overdrivet ei beltingit, ja opettajanki kanssa oltiin jotenki aivan täysin eri aaltopituuksilla. Sellaista on elämä, joskus hyvää ja joskus huonoa... Jooh... On myäskin ärsyttävää, että kun hiukan rupee pääsemään tekniikoista jyvälle, niin sitte tää loppuu: huomenna on jo viimeinen päivä!!! Siitäkin tulee sellainen paniikki, että apua, mun on nyt pakko saada ihan oikeasti tuntuma näihin kaikkiin tekniikoihin!!! Eiiih!!! No, onneksi nyt on minidiscit täynnä näitä kurssitunteja, niin pystyy sitte aika helposti palaamaan tunnelmiin ja treenata nauhojen avulla. Naapurit tulee ehkä rakastamaan mua, ku rupeen belttaamaan täälä kerrostalossa... ;)
Niin, siis huomenna on sitten viimeinen päivä, ja kurssin päätteeksi meillä on konsertti Suomenlinnan Yliksessä klo:20. Mä laulan konsertissa oman Siivet-biisin. Siinä kun on mainiota haastetta: se pitäisi laulaa osasta riippuen niin curbingilla kuin overdrivellakin... yeah right... No, "vielä jonain päivänä en enää muistakaan mistä kaikki silloin alkoikaan..." ;)
Keskiviikko 01.08.2007
3. laulukurssipäivä
Kurssipäivä meni jälleen joutuisasti! Tänään saatiin myäs uusi opettaja kehiin, ja minä pääsin ensimmäisenä hänen "käsittelyynsä" Celinen It's all coming back to me now-biisillä (niin, en siis vieläkään malttanut ottaa omaa biisiä käyttään, kun näissä superkorkeissa äänissä on niiiin paljon opittavaa). Naurettiin tyttäjen kanssa, että Celinen biisit onkin hyvin suosittua tavaraa tällä kurssilla: kaikki tahtovat oppia laulamaan korkealta ja kovaa oikeaoppisesti! Muutamat onnistuivatkin tänään saamaan jo aivan mahtavia ylä-ääniä. Minäkin pääsin esittelemään huippukorkeita huiluääniäni, joita en hirveästi ole vielä julkisesti esitellyt, vaikkakin olen niitä laulanut jo lukioikäisestä lähtien! Myäskin uudella levylläni niitä tullaa kuulemaan biisissä Mielenrauhaa. Tänään tein huiluäänissäni ennätykseni; pääsin toisiksi ylimmäiseen ääneen pianonkoskettimissa!!!! :D No joo, mutta näissä Overdriveissa ja Beltingeissä onkin sitten vielä todella tekemistä. Kroppa toimii jo mukavasti, mutta vielä tahtoo ääni hiukan tarttua kurkkuun. No, kyllä tämä tästä! Huomenna taas jatketaan!
Tiistai 31.07.2007
2. laulukurssipäivä
Toinen laulukurssipäivä onnistuneesti takana! Tänään jo "aukes kissanpojalle silmät" monessakin asiassa! Pääsin laulamaan valitsemaani Alanis Morrisetten biisiä Ironic. Se on ollut rockkeikoilla yksi suosikkibiiseistäni: a-osat olen laulanut hiljempaa, mutta intensiivisesti (se osoittautui Curbingiksi), ja kertsin ylä-ääniin treenattiin nyt sitten oikeaoppista Overdrivea, jolla sain ääniin mahtavat potkut! HIIII!!! Kävi myäskin ilmi, että kyllähän ne kyljet TIETENKIN pitää olla laulussa mukana, jotta tuki on riittävä. Tähän mennessä olen vain tehnyt tukea kyljistä aivan LIIKAA! Korjattiin myäskin kasvojen maskia ja uutena juttuna opin bite-ilmeen, jolla ääneen sai oikeaa tiukkuutta. Toinen uus juttu mulle oli nyt vatsapinnan uudenlainen toiminta; mitä elastisemmaksi sen sain, sitä mahtavampana ääni syntyi!! Oli ehkä niiiiin siistiä!!! :D
Nyt pitäis ruveta miettimään, että mitä biisiä treenaisin huomenna omassa osuudessani. Ehkä taidan nyt viimein ottaa omalta levyltä biisin... se vois olla Siivet. Meillä on perjantaina myäskin loppukonsertti tällä ryhmällä Suomenlinnan "Yliksessä", ja sinnekin pitäis biisi päättää... Se vois olla sieläkin Siivet... Konsertti alkaa muuten klo:20 ja sinne on ihan vapaa pääsy, joten tervetuloa! :)
Maanantai 30.07.2007
1. laulukurssipäivä
Tämä päivä alkoi ripsakasti jo klo:07.00: Suomenlinna ja Cathrine Sadolinin laulukesäkurssi odotti oppilaitaan! Kroppa oli aika väsynyt viikonlopun rockkeikoista ja matkustamisesta, eikä äänikään ollut parhaassa mahdollisessa kondiksessa kaikesta korkealta ja kovaa laulamisesta, mutta siitä viis! Eikäs sitä nyt ollakin menossa hakemaan oppia ja apua nimenomaan näihin asioihin!
Alliance-bändin Ingan kanssa olimme tehneet treffit Kauppatorille, ja yhtäkkiä sielä olikin vastassa vielä kahdeksan muuta tuttua laulajakasvoa! Jipii, saisimme laulaa tutussa seurassa! (Silti kävi ilmi - tai ehkä juuri siksi - että kaikki jännittivät ensimmäistä omaa lauluvuoroaan ihan kauheasti!!)
Ensimmäinen kurssipäivä oli täynnä uutta asiaa: Neutralia, Curbingia, Overdrivea, Beltingiä sekä niiden eri vivahteita ja tukimenetelmiä. Minä ainakin olen tämän ensimmäisen päivän jäljiltä täysin sekaisin kaikesta, mitä olen tähän mennessä laulajan urallani oppinut, yhdistettynä tähän uuteen tietoon!! Paljon tuli aika lailla päinvastaisiakin tekniikkaoppeja, mitä tähän mennessä olen tottunut toteuttamaan. Tuntuu, että koko vanha tekniikka pitäisi laittaa uusiksi!! Että yhtäkkiä ei enää saisikaan käyttää kylkilihaksia, vaan ne pitäisikin unohtaa kokonaan; tai että nyt sitä päätä oikein pitääkin kääntää taaksepäin helpottaakseen ylä-äänien syntymistä, kun tähän mennessä on painotettu nimenomaan pitkää niskaa ja suorassa olevaa päätä; tai että yhtäkkiä kaikki soundit kuulostaakin siltä, kuin niissä olisi kauheat alukkeet ja ne tulisivat suoraan kurkusta, kun tähän mennessä se on ollut ehkä pahinta mitä laulaja voi tehdä!!!! Voi jestamandeera sanon minä!!!! :D Ehkä oleellisinta onkin se, että nämä kaikki "pahat asiat" pitää oppia tekemään terveellä tavalla ilman, että ne rasittavat äänihuulia. Siinä riittää nimittäin täitä!!! :D
Kaikki saivat tänään jo laulaa yhden omavalintaisen biisin. Mä lauloin Whitneyn Run To You:n. Mä olen asettanut itselleni haasteeksi oppia laulamaan ylä-äänet vahvasti ja kirkkaasti, sekä oppia tekniikoita, joiden avulla ääneni ei rockia ja mahtiballadeja laulaessa rasittuisi. Omat sävellykseni ovat äänelleni niin luontaisia, että niissä ei rasittumisesta ole vaaraa, mutta heti kun pitäisi laulaa Turneria, Houstonia tai Rainbowta, niin tarvitaankin hiukan toisenlaista vääntää.
Huomenna taas jatketaan, odotan sitä innolla! :)
K
Tiistai 25.07.2007
Huips, hirveästipä ehti vierähtää aikaa viime päiväkirjamerkinnästä! Olen viettänyt tiiviisti aikaani täitä tehden omassa Kiraffi-putiikissani, ja odottaen kuumeisesti levyrumban alkamista. Tänään ilmestyi ensimmäinen iso lehtijuttu levyn tiimoilta Iltalehdessä, ja maanantaina mennäänkin jo radioihin uudella sinkulla. Biisi tulee olemaan Vierelläin oot vieläkin. Se on mun oma sävellys ja siinä on myäs mun oma teksti, ja Ape toimi sovittajana. Lisää biisistä voit lukea Kotimatka-sivulta.
Viime viikolla olimme perinteisesti Pori Jazzeilla ison, ihanan ystäväporukan kanssa. Kylmät säät hiukan viilensivät tunnelmia, eikä sielä tänä vuonna ollut mun makuuni mitään sellaista ihan helmeä ylitse muiden, Viktoria Tolstoynkin kun missasin aivan täysin, se harmitti... Mutta muuten oli aivan todella hauskaa! Eniten diggailin Brand New Heaviesien keikkaa. Minä en kyseisestä bändistä juurikaan ennen tuota keikkaa tiennyt, mutta nytpä tiedän. Sellaista funky/jazz/electroa, hemmetin hyvää jammailumusaa!!
Ensi viikolla olenkin viisi päivää Cathrine Sadolinin laulukurssilla. Siitä tulee mielenkiintoista! On tosi ihanaa päästä kokonaiseksi viikoksi keskittymään pelkästään laulutekniikkaan, omaan kroppaan ja sen käyttämiseen. Kurssi pidetään vielä kaiken lisäksi mitä kauneimmissa maisemissa; Suomenlinnassa. IHANAA!
Sitten aletaankin valmistautumaan täyttä häkää levyn toivottavasti massiiviseen promoamiseen. Käykääpä hyvät ystävät nyt kaikin voimin äänestämässä sekä Siipiä että Vierelläin oot vieläkin-biisiä kaikilla mahdollisilla suosikkiradiokanavillanne, että saadaan paljon soittoa ja sitä kautta mahdollisimman paljon esiintymispyyntäjä! En malta odottaa, että pääsisin laulujani teille jo laulamaan!!
Enkelihalein,
K
Tiistai 19.06.2007
Näytteitä biiseistä ja studiokuvia lisätty Kotimatka-sivulle!!! Nyt pääset kuulemaan jopa viidestä biisistä pätkät ja hiukan vilkuilemaan studiotunnelmia. JIP!
Torstai 13.06.2007
Kotimatka on nyt sitten viimeistä mutkaa vailla valmis. Tänään masteroitiin koko paketti Finnvoxilla, ja nyt sitten viimeistellään vielä kannet, ja sitte on kaikki valmista. Apen kanssa tuossa tuumattiin, että mitä hittoa sitä nyt sitte rupee tekemään!!! Kaksi vuotta on kulunu Kotimatkaa tehdessä kuin Siivillä... Justhan mä vasta nauhotin ensimmäisiä demoja md:lleni pianon kanssa... Ei pysty käsittää! Matka oli huikea, ja mikäs mun oli kulkiessa, kun oli niin mahtavaa matkaseuraa.
Apekin herkistyi session päätteeksi tänään oikein tunnelmoimaan, ja kehitti hänen mielestään oivan reseptin Kotimatkan kuunteluun valmistautujalle:
1. Kaiva esiin viinipullo, joka on ollut hyllyssä odottamassa sitä oikeaa hetkeä
2. Sulje tv ja kannettava
3. Sytytä yksi kynttilä
4. Kaada kumppanillesi ja itsellesi lasiin 3/4 verran viiniä
5. Tartu häntä kädessä, sulje silmäsi ja nauti
Tiistai 05.06.2007
Tänään oltiin kuvaamassa juttua Iltasanomiin Turun Ruissalossa. Se on ehkä kaunein paikka mitä Suomesta tiedän. Ihan mieletäntä: oli todella upea kesäilta, aurinko laski pikkuhiljaa horisonttiin, hentoinen iltatuulen vire kävi kasvoilla, ja saatiinpa muutamiin kuviin tallennettua ne samat kaksi joutsenta, jotka on aina tuolla rannalla, kun olen noilla kallioilla käynyt rentoutumassa. Oli melkein meditatiivinen olo. Aivan hiljaista ympärillä, laineet vain kävi kallioihin... Tuollaisina hetkinä tuntuu, että sydän pakahtuu.
Kävi muuten pelottava juttu sunnuntaina. Oli todella kaunis ja kuuma päivä, ja ajattelin, että nyt täytyy kyllä lähteä aurinkoon kallioille loikoilemaan jonkun hyvän kirjan kanssa. Ja niin teinkin. Ehdin olla auringossa kaksi tuntia, kun tuumasin, että nyt taitaa riittää, että sen verran ihoa kuumottaa. Illalla totuus sitten paljastui: iho oli palanut aika totaalisesti. Minä kun oon aina manannut, että mä en rusketu millään ilveellä Suomen auringossa. Niinpä en nytkään laittanut mitään suojarasvoja, koska ajattelin, että jos nyt pari tuntia oon ulkona, niin tuskin sitä ees huomaa mun iholta. Mutta siis voi taivas, nyt olin sitten palanut niin kunnolla, että vielä tänä aamuna mietin, että perunko kuvaukset, koska mun otsa näyttää edelleen siltä, kuin siihen olis vedetty pari botoxipiikkiä: se on ihan paisuksissa!!! Siis ihan oikeesti, ilmastonmuutos on todellakin täällä: jos mun iho pääsee tälläseen kuntoon, niin se on suoranainen ihme. Eipä tarvi enää aurinkoa ottaa, niin ihanaa kun se tälläselle vilukissalle oliskin... No, illaksi turvotus oli onneksi jo hiukan helpottanut, että tuskin sitä kuvista huomaa, mutta anyway hei, ottakaa onkeenne tästä kokemuksesta ja suojatkaa ihonne auringolta kunnolla!
Asiasta viidenteen, tänään päästiin levy-yhtiän kanssa yhteisymmärrykseen levyn biisijärjestyksestä, jip! Eikä ollut edes vaikeaa, olimme siitä(kin) hyvin yksimielisiä. Nyt sitten viikonlopun aikana tehdään Ninnin kanssa levykannet valmiiksi, ja muutamia miksauksia vielä vähä hienosäädetään, ja sitte rupee paketti oleen kasassa. Hurjaa.
Ja jee, isältäkin tuli Pohjanmaalta viesti, että Siivet on lähteny sieläkin soimaan. Pohjanmaa rules!
Kuullaan!
K
Torstai 31.05.2007
Jeeh!! Ape bongas tänään Siivet Iskelmä Radiosta ekan kerran, jipjijip!! Nyt kaikki joukolla toivomaan Siipiä kaikilta mahdollisilta radiokanavilta!! :D
Lisäilin muuten omille YouTube-sivuilleni pari studiovideopätkää lisää, mm. Siipien stemmasessiota, Hiljaisuus-biisin jousisessiota ja onpa sielä yks "omaa kivaa"-pätkä keikaltakin... Hih...
Tiistain promokeikka meni loistavasti. Jännitti tosin aika hirveästi!! Me koitettiin Apen kanssa kuvitella, että nyt ollaan vain jossain kavereiden kesäbileissä soittamassa, mutta eihän siitä mitään tullut. Kummasti vaikuttaa olotilaan, ku tietää että paikalla on mediaa... huiiih... No anyway, hienosti meni silti, kiitos Ape, Maria ja Antti Rintamäki.
Mulla on nyt sitten myäs uusi keikkamyyjä, Petri Ekman. Pikku hiljaa aletaan viritellä keikkakuvioita syksyä varten. Ehkä HIUKAN odotan innolla syksyä!!
K
Sunnuntai 27.05.2007
Nyt on keskiyä. Ollaan itse asiassa jo maanantain puolella. En saa nukuttua, koska ulkona on aivan mieletän ilma. Ukkostaa ja salamoi aivan hulluna!! Me asutaan ylimmässä kerroksessa, ja täältä on aivan mielettämät näkymät taivaalle. Avasin makuuhuoneen ikkunan ja verhot sepposen selälleen, jotta näen koko mahtavan shown. Sytytin myäs kynttilän ikkunalaudalle, se tuo jotenki turvaa ja lämpää. Ukkosen ja sateen soundi on aivan mieletän. Lähetin Apelle viestin, että jos hän on hereillä, niin nauhottais tän, koska tästä sais Muistoihini Jään-biisiin aivan mahtavan intron!!! Huhhuh...
Mun pitäis itse asiassa jo nukkua kovaa kyytiä. Noin viiden tunnin päästä pitäis jo herätä ja olla valmiina lähtemään Turkuun. Kiraffi odottaa. Illaksi tulen tosin jo takaisin kotiin Helsinkiin, koska tiistaina on eka promokeikka levyn tiimoilta. Miten siistiä!
Hitsi, kai sitä nyt vaan on yritettävä saada unta palloon kaikesta tuosta valoshowsta huolimatta....
Kauniita unia!
K
[b]Maanantai 14.05.2007[/b]
Hiih!! Mun ikioman tulevan levyni eka sinkku on julkaistu!!! Se kantaa nimeä Siivet. Tämä on kyllä jotenkin aika kummallista. Olen ollut kolme vuotta hiljaa, ja nyt yhtäkkiä olisin mukamas äback in businessä!! Noin vain.
No, täytyy nyt kyllä käsi sydämellä sanoa, että ei se ihan noin vain käynyt, kyllä tässä on monet itkut itketty, että miten ihmeessä tätä elämää oikein pitäisi elää... Tulossa on siis hyvin rehellinen, intiimi ja alaston levy, koska minä olen sen nyt ensi kertaa ihan itse alusta loppuun tehnyt. Säveltänyt ja sanoittanut. Ja Ape Anttila on tehnyt mahtavan sovitus- ja tuottajatyän. Vieläkin ihmetyttää, että mistä ihmeestä tuollainen ihmemies yhtäkkiä minun elämääni tuotiin. Ilman Apea en nimittäin nyt olisi tässä; kirjoittaisi päiväkirjaani, että eka oma sinkku on nyt eetterissä. KIITOS APE! Ja kun nyt kehumisen vauhtiin päästiin, niin onhan tässä tarvittu iso joukko aivan mahtavia muusikoita ja tukijoita, jotka päivästä toiseen ovat jaksaneet minulle vakuuttaa, että kyllä sinä Kirsi vielä onnistut! KIITOS TEILLE KAIKILLE!
Tällä hetkellä kokoamme minulle näitä uusia kotisivuja graafikko Nina Rokan ja Universalin Marko Mannosen kanssa. Näistä tulee mahtavat!! Ja kovaa kyytiä valmistuu myäs pitkäsoiton sisälehtiset, joihin tulee hienot Anne Yrjänän ottamat kuvat ja minun tekstini. Meillä on vielä myäs muutama studiopäivä edessä, jolloin hiotaan viimeisetkin jutut kohdalleen ja sen jälkeen päästään miksaamaan. Koko paketti julkaistaan sitten syksyllä. En ehkä malta odottaa!
Toivon, että tässä välissä pääsen tekemään paljon promoa, ja pikkuhiljaa jo vähän laulamaankin. Nyt on oltu jo niin kauan hiljaa, että virtaa on jo vaikka muille jakaa!!
Nähdään pian!
Halein, Kirsi
