Valoa ja Ihania Ihmeitä!

HUH HUH, on ollut kyllä aivan mielettömiä juttuja taas viimeisen viiden päivän aikana, että hyvä kun on perässä pysynyt! Aina kun luulee, että eihän mulle mitään tapahdu (energiatasolla), niin eipä mene ku pari päivää kun saa huomata, että tuo ja tuo asia tapahtui, jotta tämä ja tämä asia pystyy mahdollistumaan ja ilmentymään elämääni! En edes tiedä mistä nyt aloittaisin!

Ensinnäkin Valo-konsertit rakentuu parasta aikaa aivan Ihmeellisellä tavalla. Teimme konserteista Hessun kanssa eilen aamulla Seinäjoella haastattelun Ilkka-lehteen ja ylihuomenna Kurikka-lehteen. Tekniikka on ollut tänä yönä rakentamassa valo- äänikalustoa Törnävän kirkkoon ja sain sieltä ensimmäisiä kuvia.
Minä puolestani kävin tänään hakemassa Helsingissä studiossa ollessani itselleni "enkelipuvun" - enkä yhtään liian aikaisin, vasta huomennahan on itse h-hetki!!! :D Mutta niin kuin olin "tilannut": siellä se puku mua odotti, sain kuin sainkin juuri täsmälleen sellaisen puvun, josta olin tähän projektiin haaveillut!
Ystäväni Ninni - joka on tehnyt myös mun kotisivut ja viimeisimmän levyni graafisen ilmeen - puolestaan hälytettiin kaiken hänen kiireensä keskellä tekemään meille vielä julisteen. Julisteen, johon itse Benjamin Pöntinen antoi meille aivan upean joutsen-kuvan käyttöömme. Konsertteihin on myös tulossa massiivinen kuvauskalusto mukaan, ja kaiken huipuksi lavalla tullaan näkemään myös akrobaatteja! Tästä tulee kyllä todella ennennäkemätön, taianomainen spektaakkeli, jollaista ei ole kirkoissa kuunan nähty! Ihanaa tässä on vielä se, että saan laulaa mun omia biisejä. Aivan tajutonta! <3

Olen siis nyt ollut kolmena päivänä Helsingissä studiossa äänittämässä uuden levyn lauluja. Siinä välissä suhasin vielä Jyväskylässä konserttitreeneissä, Seinäjoella haastatteluissa, hain huuto.netistä tilaamani kalusteet Keravalta ja Hyvinkäältä ja sisustin kotini loppuun ja ajoin takaisin Helsinkiin!!
Kaikki ajomatkat meni kuin siivillä, kevyesti, nopeasti ja turvallisesti! Eilen aamulla oli vielä aivan huikea, aurinkoinen pakkasaamu ja tuntui niin kuin koko yläkerran herrasväki olisi ollut matkassa mukana! Olo oli suorastaan epätodellinen, niin huikeat maisemat oli ajellessa. Rakastan autolla ajamista! Mulla ei ole ollut omaa autoa melkein viiteen vuoteen, mutta nyt huomaan miten ikävä mulla on sitä ollut.

Tosin Helsingissä huomaan, että pinna kiristyy aika nopeasti. On se kumma miten sitä lähtee siihen härdelliin mukaan, yhtäkkiä on muka kiire, vaikkei oikeasti ole kiire yhtään mihinkään. Piti monta kertaa valoissa oikein tietoisesti Hengittää, että pysyy itse tyynenä. Mutta onneksi mulla on sentään mun Parkkipaikkaenkelit, jotka helpottaa noita käytännön asioita huomattavasti! :D He järjestivät mulle joka ainut kerta tyhjän parkkiruudun juuri sieltä mistä sitä pyysin! Kiitos, kiitos, kiitos!

Auto itsessään on mulle kyllä todellinen meditointipaikka. Siis ei nyt mitenkään silmät kiinni tietenkään - haloo!!! :DDD - mutta siellä yksinkertaisesti ajatus toimii kuin rasvattu! Tuli jälleen loistavia ideoita, intuitio rullasi. Tällä kertaa tuloksena on mm. unelma talviaiheisesta levystä. Yhtäkkiä sain pari puhelinsoittoa, jotka vielä vahvistivat asian ja ennen kuin huomasinkaan mulla oli rakennettuna kokonainen tiimi tämän ajatuksen ympärille. Toki toteutumisajankohdasta ei ole tietoa, kun nyt saisi ensin tämän tekeillä olevankin levyn valmiiksi! :D Mutta jos lauluja alkaa nyt syntyä, niin en sitä todellakaan aio estää.

Olen myöskin todella onnellinen siitä, että mulla on Helsingin päässä meidän Amma-yhteisö, jossa saan yöpyä aina Helsingissä ollessani. Ystäväni ovat perustaneet sinne kommuunin, jossa asuu tässä hetkellä viisi ihmistä + vierailijoita.  Mulle on sielä aina pieni "käytäväpaikka" varattuna, jossa on patja, pieni pöytä, verhot ja muutama Amma-kuva. Mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsee. Ei mitään. Intiassa ollessa on tottunut nukkumaan jos jonkinlaisessa kolossa, ja tuo talo on sentään aivan uusi ja sielä juoksee lämmin vesi! :D Ainut huono puoli sielä on se, että Amma-ikävä kasvaa sielä aina aivan sietämättömäksi. Viime yönäkin olin Intiassa.... Haaveilen, että pääsisin Amman luo jo tammikuussa. Vielä en ole lippuja varannut, mutta luotan siihen, että kun "kutsu käy", niin liput kyllä järjestyvät nopeallakin aikataululla. Toki riippuu myös siitä, missä tahdissa levyn kanssa nyt edetään, että pystynkö irrottautua täältä.

Nyt olen siis laulanut levylle neljä biisiä, ja vaikuttaa erittäin hyvältä. Biisit on Suutele mua silloin, Uskot tai et, Ei se väärin oo ja Rakkauden pakotie. Saatiin siis tehtyä kolmen päivän aikana neljä biisiä sekä lead- että stemmalauluineen päivineen. Nyt niihin soitetaan vielä viimeiset jutut, sitten ne miksataan ja kiikutetaan pomolle, eli Ruuskan Pekalle kuunteluun. Eli elämme jännittäviä aikoja, kun odotellaan, että minkä tuomion biisit saa, miten tästä jatketaan. Hyvä tulee!
Ai niin!!!! Kyllä taas hetken piti päätään pyöritellä, kun silmiini osui studiolla seuraavat jutut: äänitystilan seinällä komeili Ganesha-patsas ja vessassa Lakshmin kuva!! Että pitikin "sattua". Ai miten niin ollaan siis ihan oikeassa paikassa laulamassa tätä levyä... ;)))

Mutta mitä sitten tuohon ravintopuoleen tulee, niin vitsit että olen ylpeä itsestäni! Mulla on kulkenut omat smoothiet, hedelmät, gojimarjat, vehnäorasmehut ja teet koko ajan reissussa mukana, ja olen pärjännyt ihan loistavasti! Ainut mihin nyt sorruin, oli supertumma luomusuklaa, mutta se on kuulemma ihan sallittua! :D On niin älytöntä, miten hyvä olo ja valtavasti virtaa on koko ajan tämän ravintosysteemin muuttamisen jälkeen! Simplify to super!! Ajomatkat menee varmaan senkin takia niin loistavasti, koska ei enää tuu sitä väsymystä kesken kaiken. Tai studiossa kun tuottaja kävi välillä syömässä perus ravintolasafkat ja meikä veti sillä välin smoothiet, niin voitte vain kuvitella mikä energiaero meissä oli ku ruvettiin takas hommiin! Toinen oli ihan ähkyssä ja voimat poissa ruokapaussin jälkeen ja toinen virtaa ja energiaa täynnä. Arvaat varmasti kumpi oli kumpi! :D Kävin pari päivää sitten puntarillakin, ja paino on tippunut parissa viikossa 69 kilosta 64,4 kiloon. Ei huono! Hurjinta on se, että ei ole mitään mielitekoja ruoan suhteen, mitä oli ennen. Ei tee mieli edes karkkia, mikä on kyllä suoranainen Ihme!! Eikä just tuu sitä iltapäiväväsymystä, mitä ennen tuli. Myös ruokamäärät on pienentyneet. Mutta en silti todellakaan elä missään ruokalakossa, vaan syön silloin kun on nälkä.


Myös tuo unirytmi on säilynyt hienosti - myös reissun päällä. Tänä iltana annoin itselleni luvan valvoa hiukan pidempään ja kirjoittaa vihdoin tätä blogiakin, huomenna kun ei tarvitse olla kuin vasta kolmelta iltapäivällä kirkossa.

Kävin muuten tällä reissulla myös vierailulla ystäväni Tuija Holmströmin juuri perustamassa Tara Jarmon-liikkeessä Helsingin Mikonkadulla. Tara Jarmon on ranskalainen, kerrassaan hengästyttävän upea merkki kauniita vaatteita ja asusteita rakastavalle naiselle! Tara Jarmon oli myös mun päämerkki silloin, kun pyöritin Kiraffi-putiikkia Turussa. Eli jos kaipaat sensuellia, kaunista, laadukasta muotia, niin Tara Jarmon on tämän maan ykköspaikka, mihin kannattaa ehdottomasti tutustua! Ja itse liikkeen omistaja on huikeimpia yrittäjiä, joita tiedän! Onnea vaan tuhannesti Tuijalle!

Ai niin, siitä muuten piti vielä myös kirjoittamani, että olen tämän syksyn aikana saanut myös ihan loistavan kokemuksen näistä tämän hetken energioista vs.ihmissuhteet ja niissä luoviminen. Nimittäin olen muutaman erittäin läheisen ihmisen kanssa läpikäynyt joka solussa tuntuneen yhdistymisen, erkaantumisen ja uudelleenlähentymisen. Tiedätkö, kun on ihminen, josta tulee sulle todella tärkeä, sieluntasolla rakas, ihminen, jonka kanssa olet päivittäin tekemisissä, ja on kuin hengittäisittekin samaa ilmaa. Sitten yhtäkkiä alat vain  tuntemaan, että nyt tapahtuu jotakin, ikään kuin alkaisitte yhtäkkiä kulkea eri askelia. Toinen pitääkin enemmän yhteyttä joihinkin muihin ihmisiin, ette yhtäkkiä enää jaakaan kuulumisia ja kokemuksia päivittäin, etkä tunne hänen läsnäoloaan vierelläsi. Normaalisti sitä tuntee siinä vaiheessa, että jahas, nyt vissiin kummallakin vähä porukat vaihtuu, ja erkaannutaan toisistaan. Yhtäkkiä ei olekaan enää mitään yhteistä. Ei osatakaan enää puhua toiselle, eikä ainakaan ruveta nostelemaan kissoja pöydälle ja sanota ääneen, että "musta tuntuu että meillä ei ole kaikki hyvin, voitaisiinko tehdä asialle jotain". Pelätään liikaa sitä, että tullaan hylätyksi. Että jos nyt alan kyselemään ja kertomaan miltä minusta tuntuu, niin kuullaankin toisen suusta, että "minä en enää välitä sinusta". Ei, yleensä sitä sitten vain niellään tilanne ja lähdetään vähin äänin eri teille. Tulee uusia ystäviä. Tai toinen vaihtoehto on se, että alkaa kynsin hampain pitämään toisesta kiinni ilman, että kuitenkaan selvitetään, että mitä tässä nyt on oikeasti meneillään. Tilanteet ovat kummallekin epämieluisia ja pikku hiljaa aletaan karttelemaan toisiaan.

Mutta nyt näiden kahden ihmisen kanssa mulla kävi tänään mielenkiintoinen juttu. Toisen kanssa aloin erkaantumaan viime keväänä, lopulta aika terävinkin sanan kääntein, ja toisen kanssa tänä loppusyksynä aika salakavalasti, pikku hiljaa. Ei mitään dramaattista, yhtäkkiä vain tunsin, että emme enää ole se paita ja peppu, mitä olimme viimeiset vuodet olleet. Mutta sen sijaan, että olisin läiminyt ovia kiinni tai alkanut väkisin selvittää, että mikäs hitto tässä nyt on, niin osasinkin tällä kertaa toimia toisin. Siirryin tarkkailijan rooliin, odottavalle kannalle. Pidin yhteyttä, kun oikeasti siltä tuntui, ja toisen kanssa annoin ajan parantaa haavoja. Jos on tarkoitettu että lähentyisimme, niin silloin niin tapahtuisi kuin itsestään.

Ja tänään ihme tapahtui! Yhtäkkiä lähennyin takaisin meidän normaaliin läheisyyteen kummankin ihmisen kanssa, portit aukesivat ja olin tilanteessa, jossa puhuin kummankin kanssa KAIKKI asiat halki syvän ymmärryksen ja rakkauden valossa, ilman minkäänlaisia taistelun tai katkeruuden merkkejä. Olimme kummankin kanssa niin ylpeitä saavutuksestamme!!! Että kaiken välillämme painavalta tuntuneen energian jälkeen osasimmekin yhtäkkiä selvittää asiat, puhua niistä niiden oikeilla nimillä, kertoa rehellisesti mitä tunsimme missäkin vaiheessa, ja kas, "ongelma" haihtui kuin tuhkana tuuleen. Mutta silti kummankin kanssa ymmärsimme, että tämäkin tie piti kuitenkin katsoa, erillään. Ilman sitä kokemusta emme olisi nyt näin vahvoina tässä. Yhdessä.

Tämä uusi aika mahdollistaa tälläiset käyttäytymismallit. Ja uusi aika tekee myös sen, että emme voi enää edes yrittää omistaa toisiamme. Emme parisuhteessa, emmekä ystävyyssuhteessa. Koska energia elää koko ajan, niin emme voi olettaa, että suhteetkaan pysyy samanlaisina. No, energia on elänyt aina, mutta vasta tänä päivänä sitä aletaan ymmärtää ja hyväksymään. Sen takia varmasti avioerotkin ovat yleistyneet. Tämä aika pakottaa ihmiset ottamaan ja pitämään myös sen oman tilan itsellään, että on tarpeeksi tilaa kuulla itseään ja intuitiotaan. Toisaalta elämme myös aikaa, jolloin tarvitsemme toisiamme enemmän kuin koskaan. Mutta se on hyvä oppia tekemään oikealla tavalla. Tämä aika opettaa meitä Luottamaan. Luottamaan siihen, että asiat menevät juuri niin kuin on tarkoitettu. Mitään ei tapahdu tai jää tapahtumatta meidän tahdostamme. Maailmankaikkeus tietää paremmin. Jos etäännymmekin hetkeksi toisistamme, olemme silti samalla "laitumella". Syö sinä ruohoa hetken aikaa sillä puolen peltoa, minä syön tällä puolen peltoa, ja kyllä me sitten taas kohtaamme. Pitää vain Luottaa. Kunkin pitää käydä hakemassa ne omat oppiläksynsä ja kasvunpaikkansa, ja niitä ei voi tapahtua jos olemme koko ajan kylki kylkeä vasten liimautuneina. Tai voi, mutta silloin se pitää oikeasti tuntua siltä. Enää ei voi pakottaa itseään jäämään johonkin tilanteeseen vain velvollisuuden tunteesta. Uusi aika pakottaa meidät olemaan rehellisiä itsellemme. Mikä tuo sinulle Onnea? Mikä tuo sinulle Rakkautta?

Uih, huomenna - siis TÄNÄÄN - on upea päivä! On uuden kuun aika, jolloin on erinomainen aika aloittaa uusia asioita. Miksei siis myös ottaa rohkeita askeleita ihmissuhderintamalla.

Ei liene sattumaa, että nämä rakkaat suhteeni selvisivät juuri tänään. Eikä ole sattumaa, että Valo-konsertit alkavat nimenomaan huomenna...!!!! <3

Iloa ja Valoa!